torstai 15. joulukuuta 2016

Pyhän Hildagardin sydänviini auttaa kaikkiin sydänvaivoihin

6 isoa persiljan oksaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 pullo luomuviiniä (valko, puna, rosee, kaikki käyvät)
50-75g hunajaa

Lisää viini, persilja ja valkoviinietikka kattilaan ja keitä seosta noin 10 minuuttia. Keittämisen jälkeen lisää hunaja ja anna hautua miedolla lämmöllä vielä 5 minuuttia. Siivilöi viini ja pullota kuumana.
Sydänviiniä nautitaan 1-3 rkl päivässä kaikkiin sydänvaivoihin. Hildegardin mukaan sydänviini auttaa ja vahvistaa sydämen toimintaa, eikä milloinkaan vahingoita. Keittäminen poistaa viinistä alkoholin, jos jollain on jotain syytä välttää sitä.

Sydänviinin voi valmistaa myös keittämättä. Tässä tapauksessa ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan tekeytyä pullossa huoneenlämmössä 2 viikon ajan. Sekoita pulloa päivittäin. Tämän jälkeen siivilöi viini ja nauti ohjeen mukaan.

Tällä ohjeella voi tehdä myös muita yrttiviinejä.

tiistai 30. elokuuta 2016

Tutkimuksia marjojen terveysvaikutuksista

Flavonoidien nauttiminen saattaa pienentää naisten masennusriskiä 
(Arktiset aromit 18.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/416/ngid/9
Flavonoidit ovat polyfenoleihin kuuluvia marjoissa, vihanneksissa ja hedelmissä esiintyviä yhdisteitä, joiden on havaittu muun muassa hillitsevän hermoston tulehdusreaktioita, vähentävän hermokudoksen solukuolemia ja edistävän verisuonten terveyttä. Nämä ovat mekanismeja, jotka liitetään yleisesti masennukseen. Siksi tässä tutkimuksessa selvitettiin, pienentääkö pitkään jatkunut runsas flavonoidien saanti masennusriskiä.
Tuloksien perusteella yhteensä 10 752 tutkimukseen osallistunutta naista sairastui masennukseen kymmenen vuoden tutkimuskauden aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän naiset nauttivat flavonoideja, sitä pienempi riski heillä oli sairastua masennukseen. Runsaasti flavonoleja, flavoneja ja flavanoneja nauttineiden henkilöiden riski sairastua masennukseen pieneni 7-10 %. Erityisen selvästi tämä näkyi ikääntyneillä naisilla. Luonnonmarjoista antosyaaneja ja muita flavonoideja sisältävät erityisesti mustikka ja variksenmarja.
Lähde: Chang, S., Cassidy, A., Willett, W., Rimm, E., O'Reilly, E. & Okereke, O. (2016): Dietary flavonoid intake and risk of incident depression in midlife and older women. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.115.124545.

Tulehduksia estävän ja oksidatiiviseltä stressiltä suojaavan ruokavalion yhteys diabetekseen 
(Arktiset aromit 7.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/413/ngid/9
Tulehdusreaktiot ja oksidatiivinen stressi ovat keskeisiä vaikuttimia diabeteksen taustalla. Kovin tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, miten ravinnon eri ainesosat vaikuttavat tulehdusreaktioihin ja oksidatiiviseen stressiin ja sitä kautta diabeteksen puhkeamiseen. Tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan tulehduksia estävän (anti-inflammatorisen) ja oksidatiiviselta stressiltä suojaavan (antioksidanttisen) ruokavalion yhteyttä diabetekseen. Tutkimuksessa havaittiin, että tulehduksia estävä ja oksidatiiviselta stressiltä suojaava ruokavalio vaikutti pienentävästi CRP-arvoihin ja suurentavasti karotenoiditasoihin. Kyseinen ruokavalio johti myös pienempään riskiin saada tyypin 2 diabetes. Tulehduksia estävälle ja oksidatiiviselta stressiltä suojaavalle ruokavaliolle tyypillistä oli runsas vihanneksien, marjojen ja hedelmien käyttö, ja vähäinen sipsien, sokereiden ja vaalean leivän käyttö.

Lähde: McGeoghegan, L., Muirhead, C. & Almoosawi, S. (2016): Association between an anti-inflammatory and anti-oxidant dietary pattern and diabetes in British adults: results from the national diet and nutrition survey rolling programme years 1-4. International Journal of Food Sciences and Nutrition 67: 553-561.

Marjojen kversitiini alentaa verenpainetta 
(Arktiset aromit 1.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/412/ngid/9
Kversetiini on flavonoli, joka antioksidanttisen vaikutuksensa ansiosta tuhoaa vapaita radikaaleja ja estää monien bakteerien ja virusten kasvua. Lisäksi kversetiinit estävät histamiinin eritystä, eli ne toimivat ns. luonnollisina antihistamiineina. Suomalaisista luonnonmarjoista kversetiiniä esiintyy erityisesti juolukassa, karpalossa ja tyrnissä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kversetiinin saanti vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tuloksien perusteella kversetiinin saanti alensi verenpainetta tilastollisesti merkitsevästi sekä systolisessa (yläpaine) että diastolisessa (alapaine) verenpaineessa. Tutkimukset luokiteltiin kversetiiniannostuksen mukaan, ja havaittiin, että kversetiini alensi verenpainetta tilastollisesti merkitsevästi silloin, kun kversetiiniannostus oli vähintään 500 mg päivässä. Tällä hetkellä flavonoidien suositeltava päiväannos on 250-400 mg. Ruokavalioon kannattaa siis sisällyttää runsaasti kversetiiniä sisältäviä marjoja, vihanneksia ja hedelmiä.
Lähde: Serban, MC., Sahebkar, A., Zanchetti, A., Mikhailidis, D., Howard, G., Antal, D., Andrica, F., Ahmed, A., Aronow, W., Muntner, P., Graham, I., Wong, N., Rysz, J., Banach, M. (2016): Effects of quercetin on blood pressure: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of the American Heart Association, doi: 10.1161/JAHA.115.002713.

Tyrnin proantosyanidiinit edistävät silmien terveyttä
(Arktiset aromit 30.6.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/408/ngid/9
Tyrnimarjat ovat ravintosisältönsä osalta erittäin hyviä. Ne ovat myös hyviä proantosyanidiinien lähteitä. Proantosyanidiinit ovat fenoleita, jotka toimivat muun muassa antioksidantteina. Antioksidantit tasapainottavat oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja ovat siten välttämättömiä elimistön terveenä säilymiselle. Tulosten perusteella tyrnin siementen proantosyanidiinit vähensivät tilastollisesti merkitsevästi verkkokalvon vaurioitumista. Tyrnin siementen proantosyanidiinit pystyivät parantamaan erilaiset valoaltistuksen aiheuttamat verkkokalvovauriot. Siementen sisältämät proantosyanidiinit torjuivat valoaltistuksen negatiivisia vaikutuksia.
Lähde: Wang, Y., Zhao, L., Huo, Y., Zhou, F., Wu, W., Lu, F., Yang, X., Guo, X., Chen, P., Deng, Q. & Ji, B. (2016): Protective effect of proanthocyanidins from sea buckthorn (Hippophae rhamnoides L.) seed against visible light-induced retinal degeneration in vivo. Nutrients 2016, 8, 245; doi: 10.3390/nu8050245.

Marjojen ellagitanniinit syövän ehkäisyssä
(Arktiset aromit 8.6.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/404/ngid/9
Review-artikkelissa on käyty läpi ellagitanniinien tähän mennessä selvitettyjä vaikutuksia syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Ellagitanniinit ovat kasveissa esiintyviä flavonoideja. Merkittäviä määriä (1-330 mg/100 g) ellagitanniineja sisältäviä marjoja ovat vadelma, lakka, mesimarja, tyrni, ruusunmarja ja mansikka.
Ellagitanniinien vaikutukset syövän torjunnassa ja hoidossa. Kuva on mukailtu lähteestä: Ismail ym. (2016): Ellagitannins in cancer chemoprevention and therapy. Toxins 2016, 8, 151; doi:10.3390/toxins8050151.
Lähde: Ismail, T., Calcabrini, C., Diaz, A.R., Fimograri, C., Turrini, E., Catanzaro, E., Akhtar, S. & Sestili, P. (2016): Ellagitannins in cancer chemoprevention and therapy. Toxins 2016, 8, 151; doi:10.3390/toxins8050151.

Kuusi uutta tutkimusta vadelman terveysvaikutuksista 
(Arktiset aromit 13.4.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/395/ngid/9

1. Vadelma sydäntä suojaamassa

Vadelman sisällyttäminen ruokavalioon näytti pienentävän triglyseridien ja glukoosin paastoarvoja, mutta ei vaikuttanut insuliinin tai LDL-kolesterolin paastoarvoihin tai painon kertymiseen. Tuloksien perusteella vadelmalla näyttäisi olevan sydämen ja aineenvaihdunnan toimintaa edistäviä vaikutuksia.

Lähde: Kirakosyan, A., Seymour, E.M., Kondoleon, N., Wolforth, J. & Bolling, S. (2016): Cardioprotective effects of red raspberries in obesity-prone rats. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

2. Vadelma maksan toimintojen säätelijänä

Hiirille, jotka olivat saaneet vadelmamehua, vadelmasosetta, ellagihappoa tai ellagiketonia, kertyi vähemmän painoa tutkimusjakson aikana. Lisäksi vadelmatuotteiden sisällyttäminen ruokavalioon paransi hiirten glukoosinsietoa. Vadelmalla näyttäisi myös olevan positiivisia vaikutuksia maksan geeniekspressioon (geenien ilmentymiseen); esimerkiksi vadelmaketoniruokavalio näytti säätelevän yhteensä 30 geeniä jopa niin, että geeniekspressio ilmensi enemmän vähärasvaisella ruokavaliolla olevan hiiren geeniekspressiota kuin runsasrasvaista ruokavaliota. Vaikka useat biologiset mekanismit voivat osallistua maksan säätelyyn, vadelmalla on kiistatta suotuisa vaikutus maksan geeniekspressioon.

Lähde: Shay, N.F., Luo, T., Miranda, O. & Adamson, A. (2016): Intake of whole raspberries and the raspberry phytochemicals, ellagic acid and raspberry ketone reduces adiposity, improves glucose control and changes hepatic gene expression profiles in high-fat fed mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

3. Vadelma painonvartijana

Vadelmien sisällyttäminen ruokavalioon paransi glukoosinsietoa ja insuliiniherkkyyttä, vähensi maksakudoksen rasvapisaroita sekä alensi triglyseriditasoja. Tuloksien perusteella vadelman syöminen saattaa helpottaa painon säätelyä ja edistää glukoosin ja rasvojen tasapainoa.

Lähde: Zhu, M., Kang, Y., García, M.P.G., Liang, X., Xue, Y., Pan, H. & Du, M. (2016): Dietary raspberries ameliorate metabolic syndromes in diet-induced obese mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

4. Vadelma diabeteksen liitännäissairauksien torjunnassa

Tuloksien perusteella plasminogeenin aktivaattorin inhibittori-1-taso (PAI-1) oli matalampi vadelmia saaneille hiirillä. Kohonnut PAI-1-arvo on merkittävä veritulpan ja valtimonkovettumataudin riskitekijä. Tulokset osoittivat vadelmien yhteyden diabetekseen liittyvien komplikaatioiden ja sydänsairauksien hoitoon.

Lähde: Noratto, G., Chew, B. & Mencia, A. (2016): Effects of raspberry dietary supplementation on risk biomarkers of diabetes related complications and hearth disease in diabetic mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

5. Vadelma rasvamaksaa ehkäisemässä

Antosyaanien lisäksi toinen polyfenoliryhmä, jota marjoissa on suuria määriä, on ellagitanniinit (ellagihappo). Niitä on Rubus- ja Fragaria-sukujen marjoissa eli vadelmassa, lakassa, mesimarjassa ja mansikassa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ellagihapon kykyä sitoutua PPARa-reseptoriproteiiniin, joka säätelee maksan rasva-aineenvaihduntaa. Tuloksien perusteella ellagihapolla on kyky sitoutua ihmisen PPARa-reseptoriproteiiniin, ja siten se voi edistää rasvahappojen hajottamista aktivoimalla PPARa-reseptoriproteiinia. Tulevat tutkimukset osoittavat, voiko ilmiötä hyödyntää esimerkiksi alkoholin käytöstä riippumattoman rasvamaksan (engl. Non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD) ehkäisyssä.

Lähde: Sasaki, G., Luo, T. & Shay, N.F. (2016): Ellagic acid and quercetin are high-affinity ligands of human peroxisome proliferator-activated receptor alpha in an in-vitro competitive bidding assay. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

6. Vadelma luiden vaalijana

Osteoklastit tuhoavat vanhaa luuta samalla, kun osteoblastit muodostavat uutta luuta. Flavonoideilla on tutkimusten mukaan monenlaisia anti-inflammatorisia (tulehdusta vähentäviä) vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hiiren makrofagisolujen avulla, estävätkö vadelman polyfenolit osteoklastien lisääntymistä ja aktiivisuutta. Tuloksien perusteella vadelman sisältämät polyfenolit kykenivät vähentämään osteoklastien toimintaa, ja siten niillä saattaa olla suotuisia vaikutuksia luuston terveydelle.

Lähde: Thomas, A., South, S., Imrhan, V., Prasad, C., Vijayagopal, P. & Juma, S. (2016): Inhibitory effects of red raspberry polyphenols on osteoclastogenesis in RANKL-stimulated RAW264.7 murine macrophages. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

Mustikat parantavat verisuonten endoteelin toimintaa 
(Arktiset aromit 2.10.2015)
Mustikan käytöllä on osoitettu olevan monenlaisia terveyshyötyjä ihmisille. Kuitenkin, mustikan käytön vaikutuksista verenpaineeseen, verisuonten endoteelin toimintahäiriöön ja insuliiniherkkyyteen on tiedetty melko vähän. USA:ssa pensasmustikalla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin pensasmustikan käytön merkitystä verenpaineeseen henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa mitattiin myös verisuoniston endoteelin toimintaa ja pensasmustikan vaikutuksia insuliiniherkkyyteen.
Kaksoissokkokokeesssa koeryhmät jaettiin lumesmoothieta nauttineeseen ja aitoa pensasmustikkasmoothieta nauttineeseen ryhmään. Kontrolloituun tutkimukseen osallistui 44 aikuista. Tutkimukseen osallistuneet jaettiin satunnaisotannalla pensasmustikka- ja lumesmoothieryhmiin. Annokset he nauttivat kahdesti päivässä kuuden viikon ajan.
Verenpainetta, verisuonten endoteelin toimintaa ja insuliiniherkkyyttä seurattiin 24 tuntia ennen ja jälkeen testin. Verenpaine ja insuliiniherkkyys ei vaihdellut pensasmustikka- ja lume -ryhmien välillä. Huomattavin muutos mitattiin lepotilassa verisuonten endoteelin toiminnassa. Reaktiivinen hyperemia indeksi (RHI) parani huomattavasti enemmän ryhmässä, joka käytti pensasmustikoita kuin lumeryhmässä. Jopa haittaavien tekijöiden korjauksen jälkeen (rasvaprosentti ja sukupuoli), pensasmustikkaryhmällä oli suuremmat parannukset verisuonten endoteelissa verrattuna lumeryhmään.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta , että pensasmustikoiden käyttö ruokavaliossa päivittäin ei vaikuttanut verenpaineeseen, mutta tehosti verisuonten endoteelin toimintaa kuusi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa niillä henkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä. Koska luonnossa kasvava mustikka sisältää antosyaaneja kolme - neljä kertaa enemmän kuin pensasmustikka, lienevät vaikutukset pensasmustikkaan verrattuna tehokkaampia.
Lähde: April J. Stull, Katherine C. Cash, Catherine M. Champagne, Alok K. Gupta, Raymond Boston, Robbie A. Beyl, William D. Johnson and William T. Cefalu. 2015. Nutrients 2015. 7.4107-4123.
Yleisimmissä kasvikunnan tuotteissa esiintyvät proantosyanidiinit
(Arktiset aromit 14.8.2009)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/249/ngid/9
Tässä tutkimuksessa määritettiin yleisimmistä Suomessa saatavilla olevista kaupallisista kasvikunnan tuotteista uuttuvat ja uuttumattomat proantosyanidiinit. Proantosyanidiineja löydettiin 49 tuotteesta 99 tutkimukseen valitun ruoka-aineen joukosta. Uuttuvat proantosyanidiinit määriteltiin konjugoimattomina proantosyanidiineina eli sokerien ja happojen mahdollista molekyyliin liittymistä ei ollut laskettu mukaan. Suurin proantosyanidiinien pitoisuus löytyi tuorepainosta mitattuna marja-aroniasta, ruusunmarjasta ja kaakaotuotteista. Marjat ja hedelmät olivat yleisesti parhaita proantosyanidiinien lähteitä. Poikkeuksena olivat sitrushedelmät, joista niitä ei löydetty lainkaan. Marjoista makea pihlaja, pihlaja, mustaherukka, saskatoon, tyrnimarja ja kaikki Vaccinium-suvun marjat, erityisesti eurooppalainen karpalo, puolukka ja mustikka sisälsivät korkeita määriä proantosyanidiineja. Useimmissa kasviksissa, juureksissa ja viljatuotteissa niitä ei havaittu lainkaan. Monet näytteistä sisälsivät merkittäviä määriä liukenemattomia proantosyanidiineja, jotka on myös tarpeen määritellä kokonaisantosyaanipitoisuuksien ohella. Marjojen proantosyanidiinipitoisuuksissa havaittiin huomattavaa vaihtelua, joka vaatii lisätutkimusta.
Lähde: Hellström K, Törrönen R, Mattila P. Proanthocyanidins in common food products of plant origin. J Agric Food Chem 2009: 57; 7899-790.

Marjojen syönti edistää sydänterveyttä
(Arktiset aromit 17.2.2008)
Marjojen syönti näyttää edistävän sydämen ja verisuoniston hyvinvointia. Marjojen tai marjavalmisteiden nauttiminen näyttää muun muassa laskevan verenpainetta, selviää Kansanterveyslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui keski-ikäisiä miehiä ja naisia, joilla oli kohonnut verenpaine tai muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. He nauttivat kahden kuukauden ajan erilaisia marjoja ja marjamehua tai verrokkituotteita. Tutkimuksen alussa ja lopussa koehenkilöiltä mitattiin verenpaine ja heidän veri- ja virtsanäytteistään sydän- ja verisuonitautien riskin ja marjojen käytön merkkiaineita. Marjoista imeytyi verenkiertoon terveyden kannalta suotuisia flavonoideja ja C-vitamiinia. Marjaryhmään arvottujen systolinen verenpaine laski ja HDL -kolesteroli eli niin sanottu hyvä kolesteroli nousi verrokkiryhmään verrattuna. Lisäksi marjojen syönti vaikutti suotuisasti verihiutaleiden toimintaan. Tutkimuksessa käytettiin mustaherukoita, mustikoita, puolukoita ja marja-aroniaa sekä kokonaisina marjoina että pyreenä ja mehuna. Marjatuotteita syötiin kaksi annosta eli yhteensä noin 160 grammaa päivässä. Marjat sisältävät erityisen runsaasti polyfenoleja - esimerkiksi flavonoideja -, ja juuri ne saattavat olla terveydelle suotuisia. Tätä oletusta tukevat havainnot muiden samantyyppisiä yhdisteitä sisältävien elintarvikkeiden, kuten kaakaon ja punaviinin, edullisista vaikutuksista. 
Lähde: Iris Erlund, Raika Koli, Georg Alfthan, Jukka Marniemi, Pauli Puukka, Pirjo Mustonen, Pirjo Mattila, Antti Jula. American Journal of Clinical Nutrition 2008; 87: 323-331

Kversitiinin imeytyminen marjoista ja ruoasta 
(Arktiset aromit 1.1.2006)
http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/17/fid/271/
Marjojen fenoliyhdisteistä yksi tehokkaimmin imeytyvä yhdiste on kversetiini. Tässä tiivistelmässä tarkastellaan kolmea interventiotutkimusta, joissa tutkittiin kversetiinin imeytymistä verenkiertoon marjoista. Ensimmäisessä tutkimuksessa kversetiinin imeytyminen mitattiin mustaherukkamehun nauttimisen jälkeen. Toisessa tutkimuksessa mitattiin plasman kversetiinitasojen muutokset koehenkilöillä, jotka nauttivat 100 grammaa mustikan, mustaherukan ja puolukan marjaseosta päivittäin osana jokapäiväistä ruokavaliota kahden kuukauden ajan. Kolmannessa tutkimuksessa koehenkilöt noudattivat joko runsaasti tai vähän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sisältävää ruokavaliota kuuden viikon ajan. Kaikkien näiden tutkimusten tulokset osoittavat, että kversetiini imeytyy hyvin ruokavaliosta, joka sisältää runsaasti marjoja. Plasman kversetiinipitoisuus on myös hyvä biomarkkeri mitattaessa ihmisten vihannesten ja marjojen syöntiä yleensä. 
Lähde: Iris Erlund, Riitta Freese, Jukka Marniemi., Paula Hakala ja Georg Alftan. Kversetiinin imeytyminen marjoista ja ruoasta.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Variksenmarja on kuivien kankaiden marjova varpu


Variksenmarja eli kaarnikka kasvaa kuivilla kankailla
Variksenmarja on kuivalla kankaalla kasvava 10–30 cm korkea varpu, jonka talvehtivat, ruodittomat lehdet ovat 3–7 mm pitkiä, neulasmaisia, onttoja, ja niiden alapinnalla on vaalea juovamainen rako. Punaiset kukat puhkeavat lehtihankoihin. Kukinta-aikaa on huhti-kesäkuu. Mehevä luumarja on väriltään kiiltävän musta. Ravintoarvoltaan variksenmarja on hyvä ravintokuidun lähde. Variksenmarjassa sisältää antosyaaniyhdisteitä lähes saman verran kuin luonnonmustikka. Variksenmarjan sisältää myös proantosyanidiineja, joita on erityisen runsaasti puolukassa. Variksenmarja on maultaan aika mauton, mutta sen hienon aromin voi houkutella esiin vaikka tuoremehussa.

Variksenmarjamehu

1 l variksenmarjoja
1 l vettä
15 g viinihappoa (3 tl)
1 l sokeria

Murskaa variksenmarjat puunuijalla tai tehosehosekoittimessa survokseksi. Lisää joukkoon vesi ja viinihappo. Viinihapon tilalla voi käyttää myös sitruunahappoa (10 g / litran annokseen). Anna seistä viileässä 12 h. Siivilöi mehu harson läpi. Lisää sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota ja säilytä viileässä. Laimenna juomaksi oman maun mukaan. 


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vadelmasta aromikkaita marjoja ja yrttiteetä

Vadelma on 60-150cm korkea kaksivuotinen kasvi, josta voidaan käyttää lehdet teeaineksena sekä marjat. Vadelman varsi on piikikäs. Lehdet ovat 3-5 lehdykkäisiä, alapuolelta hopeanvaaleita ja huopakarvaisia. Hedelmä on punainen kerrannaisluumarja. Toisen vuoden versoista kerätään lehdet alkukesällä ennen kukintaa, ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä myös myöhemmin. Ensimmäisen vuoden versoon tulee vain lehtiä. Toisen vuoden verso kasvattaa lehdet heti keväällä sekä valmistautuu kukintaan. Kukat ja myöhemmin marjat tulevat toisen vuoden versoihin. Yleensä vadelmapuskassa on eri-ikäisiä vadelmanversoja. Vadelmaa kasvaa yleisesti Suomessa  Oulun-Kajaanin leveydelle saakka, pohjoisemmassa vadelma on harvinaisempi. Hyviä vadelmapaikkoja ovat ojien ja peltojen reunat sekä tuoreiden hakkuuaukkojen reunat. Hakkuun jälkeen vadelma valloittaa nopeasti kasvupaikan. Vadelma kasvaa paikalla niin pitkään, kun se saa riittävästi valoa.  

Vadelman 2. vuoden verso keväällä
Vadelman marjat kypsyvät kasvupaikasta riippuen heinäkuun puolessa välissä. Vadelman marjat kypsyvät eri aikaan, hyvän vatukon löydyttyä siellä voi uudestaan kerätä viikon kuluttua.

Vadelman kerrannaisluumarja
Vadelman lehdet ovat hiostettuna erinomainen teeaines. Vadelman lehdet kerätään kuivana, mukaan otetaan mahdollisimman vähän varsiainesta. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutama tunti huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä tai pastakone. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein  vaihe.  Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä vielä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:

  1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
  2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
  3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
  4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
  5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
  6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!
Hiostamalla saadaan aromiaineet esille myös monista muista yrteistä, esim. ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Vadelmanlehden hoitavat vaikutukset

  • vahvistaa naisten lantion seudun elimiä
  • vahvistaa kohtua synnytykseen ja ehkäisee keskenmenoja (ei 3 ensimmäisen raskauskuukauden aikana)
  • ruusuheimon supistava kasvi - toimii ainoastaan paikallisesti ulkoisesti (tulehduspaikan päällä) tai sisäisesti (vaikuttaa koko ruoansulatuskanavan pituudella) 
  • antikoliiniesteraasi-, antioksidanttinen ja verenkiertoa parantava vaikutus
  • vadelman lehtien parkkiaineet supistavat ruuansulatuskanavan limakalvoja
  • vaikuttaa hiostavasti ja lievästi virtsaneritystä lisäävästi
  • vadelman lehtien sisältämä fragariini-yhdiste stimuloi ja rauhoittaa kohdun lihaksia
Eli vadelmanlehtiteetä erityisesti naisille ja raskaana oleville 4. raskauskuukaudesta lähtien vahvistamaan kohtua ja ehkäisemään keskenmenoja. Tulehdusta lievittävien ominaisuuksiensa vuoksi vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös erilaisiin vatsavaivoihin. Ulkoisesti vadelmanlehtiteetä voi käyttää supistavana kasvovetenä rauhoittamaan ärtynyttä ihoa.

Vadelman vaikuttavat aineet

Vadelman marjat sisältävät antosyanideja, ellagitanniineja, flavonoleja (kversetiini ja kampferoli), katekiinia ja fenolisia happoja; askorbiinihappoa, beeta-karoteenia, klorogeenihappoa, glutationia ja alfa-tokoferolia; rautasitraattia sekä rauta-, kalium- ja kalsiumsuoloja, omena-ja viinihappoa. Vadelman lehdet sisältävät rautasitraattia, pektiiniä, omenahappoa, kalsiumkloridia, kaliumkloridia, kaliumsulfaattia ja fragriini -alkaloidia, joka vaikuttaa kohtuun ja munasarjoihin.

Lue lisää:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/vadelma
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/luonnonmarjat/vadelma/
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/vadelma/

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Hiostamalla aromikasta yrttiteetä

Hiostamalla saadaan hienot aromiaineet esille monista kotimaisista yrteistä. Hiostamiseen soveltuvat mm. vadelma, ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!
Kerää haluamasi yrtit. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutaman tunnin ajan huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä yrtit palloiksi. Yrttiaineksen voi murskata myös pastakoneen avulla. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein vaihe. Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi, niin että hiostuva yrttiaines saa ilmaa. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:
  1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
  2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
  3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
  4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
  5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
  6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Yrttitee 

1-2 tl hiostettua yrttiteetä
2 dl kiehuvaa vettä

Lisää 1-2 tl hiostettua yrttiteetä kuppiin. Kaada päälle 2 dl kiehuvaa vettä. Anna teen hautua 5-10 minuuttia. Siivilöi yrttitee. Halutessasi voit makeuttaa yrttiteen hunajalla tai sokerilla. Nauti!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Louhisaarenjuoma - Raikasta kesäjuomaa mustaherukanlehdistä uuttamalla

Mustaherukanlehdistä voi tehdä raikasta kesäjuomaa sitruunahapolla uuttamalla. 

Alkukesä on parasta aikaa mustaherukan lehtien keräämiselle. Kesän juhliin voi tehdä raikasta juomaa mustaherukanlehdistä. Lehtiä voi myös pakastaa tai kuivata myöhempää tarvetta varten. Lehtiä voi kerätä niin pitkään, kun virheettömiä lehtiä löytyy. Jos pihalla on useampi mustaherukkapuska, niin materiaalia juomaan löytyy runsaasti.

Louhisaarenjuoman alkuperäisessä reseptissä on mukana sitruunaa ja se on käytetty siman tapaan hiivalla. Raikas juoma syntyy kätevästi ja hieman nopeammin myös sitruunahapolla uuttamalla. Uutetusta juomasta puuttuu siman kuplinta, mutta se säilyy pidempään ja valmiin juoman voi myös pakastaa. Ohjeessa on perusohje litralle, josta ohjetta on helppo suurentaa tarpeen - ja astian mukaan.

Louhisaaren juoma 1

1 l vettä
vajaa litra mustaherukan lehtiä
5 g sitruunahappoa (1 tl)
1 dl sokeria

Kerää puskasta virheettömiä (ei laikkuja, hometta tms vauriota) mustaherukan lehtiä. Huuhtele lehdet huolella. Valuta ylimääräinen vesi pois. Kiehauta vesi ja kaada lehtien päälle. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Laita kansi päälle ja anna tekeytyä 12 tuntia. Siivilöi lehdet pois. Lisää sokeri joukkoon ja sekoita, kunnes sokeri on sulanut joukkoon. Pullota ja viilennä. Juoma on valmista nautittavaksi! Voit lisätä juomaan kivennäisvettä tai laimentaa sen vedellä. Valmiin juoman voi myös pakastaa.

Tässä vielä perinteinen Louhisaaren juoma Jaakko Kolmosen reseptin mukaan.

Louhisaaren juoma 2

8 l lähde- tai järvivettä
5 l tuoreita mustaherukan lehtiä
500 g sokeria
2 sitruunan kuoret ja mehu
herneen kokoinen pala hiivaa

Kaada kiehuva vesi herukanlehtien päälle. Anna liemen jäähtyä hitaasti. Sulata sokeri haaleaan liemeen lehtien joukkoon. Liuota hiiva ja lisää hyvin pestyt tai kiehautetut sitruunan kuoret. Anna juoman käydä ja makuuntua vuorokausi. Siivilöi juoma ja mausta sitruunan mehulla. Pullota herukanmakuinen sima ja säilytä viileässä paikassa. Juoma on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.