tiistai 30. elokuuta 2016

Tutkimuksia marjojen terveysvaikutuksista

Flavonoidien nauttiminen saattaa pienentää naisten masennusriskiä 
(Arktiset aromit 18.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/416/ngid/9
Flavonoidit ovat polyfenoleihin kuuluvia marjoissa, vihanneksissa ja hedelmissä esiintyviä yhdisteitä, joiden on havaittu muun muassa hillitsevän hermoston tulehdusreaktioita, vähentävän hermokudoksen solukuolemia ja edistävän verisuonten terveyttä. Nämä ovat mekanismeja, jotka liitetään yleisesti masennukseen. Siksi tässä tutkimuksessa selvitettiin, pienentääkö pitkään jatkunut runsas flavonoidien saanti masennusriskiä.
Tuloksien perusteella yhteensä 10 752 tutkimukseen osallistunutta naista sairastui masennukseen kymmenen vuoden tutkimuskauden aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän naiset nauttivat flavonoideja, sitä pienempi riski heillä oli sairastua masennukseen. Runsaasti flavonoleja, flavoneja ja flavanoneja nauttineiden henkilöiden riski sairastua masennukseen pieneni 7-10 %. Erityisen selvästi tämä näkyi ikääntyneillä naisilla. Luonnonmarjoista antosyaaneja ja muita flavonoideja sisältävät erityisesti mustikka ja variksenmarja.
Lähde: Chang, S., Cassidy, A., Willett, W., Rimm, E., O'Reilly, E. & Okereke, O. (2016): Dietary flavonoid intake and risk of incident depression in midlife and older women. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.115.124545.

Tulehduksia estävän ja oksidatiiviseltä stressiltä suojaavan ruokavalion yhteys diabetekseen 
(Arktiset aromit 7.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/413/ngid/9
Tulehdusreaktiot ja oksidatiivinen stressi ovat keskeisiä vaikuttimia diabeteksen taustalla. Kovin tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, miten ravinnon eri ainesosat vaikuttavat tulehdusreaktioihin ja oksidatiiviseen stressiin ja sitä kautta diabeteksen puhkeamiseen. Tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan tulehduksia estävän (anti-inflammatorisen) ja oksidatiiviselta stressiltä suojaavan (antioksidanttisen) ruokavalion yhteyttä diabetekseen. Tutkimuksessa havaittiin, että tulehduksia estävä ja oksidatiiviselta stressiltä suojaava ruokavalio vaikutti pienentävästi CRP-arvoihin ja suurentavasti karotenoiditasoihin. Kyseinen ruokavalio johti myös pienempään riskiin saada tyypin 2 diabetes. Tulehduksia estävälle ja oksidatiiviselta stressiltä suojaavalle ruokavaliolle tyypillistä oli runsas vihanneksien, marjojen ja hedelmien käyttö, ja vähäinen sipsien, sokereiden ja vaalean leivän käyttö.

Lähde: McGeoghegan, L., Muirhead, C. & Almoosawi, S. (2016): Association between an anti-inflammatory and anti-oxidant dietary pattern and diabetes in British adults: results from the national diet and nutrition survey rolling programme years 1-4. International Journal of Food Sciences and Nutrition 67: 553-561.

Marjojen kversitiini alentaa verenpainetta 
(Arktiset aromit 1.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/412/ngid/9
Kversetiini on flavonoli, joka antioksidanttisen vaikutuksensa ansiosta tuhoaa vapaita radikaaleja ja estää monien bakteerien ja virusten kasvua. Lisäksi kversetiinit estävät histamiinin eritystä, eli ne toimivat ns. luonnollisina antihistamiineina. Suomalaisista luonnonmarjoista kversetiiniä esiintyy erityisesti juolukassa, karpalossa ja tyrnissä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kversetiinin saanti vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tuloksien perusteella kversetiinin saanti alensi verenpainetta tilastollisesti merkitsevästi sekä systolisessa (yläpaine) että diastolisessa (alapaine) verenpaineessa. Tutkimukset luokiteltiin kversetiiniannostuksen mukaan, ja havaittiin, että kversetiini alensi verenpainetta tilastollisesti merkitsevästi silloin, kun kversetiiniannostus oli vähintään 500 mg päivässä. Tällä hetkellä flavonoidien suositeltava päiväannos on 250-400 mg. Ruokavalioon kannattaa siis sisällyttää runsaasti kversetiiniä sisältäviä marjoja, vihanneksia ja hedelmiä.
Lähde: Serban, MC., Sahebkar, A., Zanchetti, A., Mikhailidis, D., Howard, G., Antal, D., Andrica, F., Ahmed, A., Aronow, W., Muntner, P., Graham, I., Wong, N., Rysz, J., Banach, M. (2016): Effects of quercetin on blood pressure: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of the American Heart Association, doi: 10.1161/JAHA.115.002713.

Tyrnin proantosyanidiinit edistävät silmien terveyttä
(Arktiset aromit 30.6.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/408/ngid/9
Tyrnimarjat ovat ravintosisältönsä osalta erittäin hyviä. Ne ovat myös hyviä proantosyanidiinien lähteitä. Proantosyanidiinit ovat fenoleita, jotka toimivat muun muassa antioksidantteina. Antioksidantit tasapainottavat oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja ovat siten välttämättömiä elimistön terveenä säilymiselle. Tulosten perusteella tyrnin siementen proantosyanidiinit vähensivät tilastollisesti merkitsevästi verkkokalvon vaurioitumista. Tyrnin siementen proantosyanidiinit pystyivät parantamaan erilaiset valoaltistuksen aiheuttamat verkkokalvovauriot. Siementen sisältämät proantosyanidiinit torjuivat valoaltistuksen negatiivisia vaikutuksia.
Lähde: Wang, Y., Zhao, L., Huo, Y., Zhou, F., Wu, W., Lu, F., Yang, X., Guo, X., Chen, P., Deng, Q. & Ji, B. (2016): Protective effect of proanthocyanidins from sea buckthorn (Hippophae rhamnoides L.) seed against visible light-induced retinal degeneration in vivo. Nutrients 2016, 8, 245; doi: 10.3390/nu8050245.

Marjojen ellagitanniinit syövän ehkäisyssä
(Arktiset aromit 8.6.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/404/ngid/9
Review-artikkelissa on käyty läpi ellagitanniinien tähän mennessä selvitettyjä vaikutuksia syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Ellagitanniinit ovat kasveissa esiintyviä flavonoideja. Merkittäviä määriä (1-330 mg/100 g) ellagitanniineja sisältäviä marjoja ovat vadelma, lakka, mesimarja, tyrni, ruusunmarja ja mansikka.
Ellagitanniinien vaikutukset syövän torjunnassa ja hoidossa. Kuva on mukailtu lähteestä: Ismail ym. (2016): Ellagitannins in cancer chemoprevention and therapy. Toxins 2016, 8, 151; doi:10.3390/toxins8050151.
Lähde: Ismail, T., Calcabrini, C., Diaz, A.R., Fimograri, C., Turrini, E., Catanzaro, E., Akhtar, S. & Sestili, P. (2016): Ellagitannins in cancer chemoprevention and therapy. Toxins 2016, 8, 151; doi:10.3390/toxins8050151.

Kuusi uutta tutkimusta vadelman terveysvaikutuksista 
(Arktiset aromit 13.4.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/395/ngid/9

1. Vadelma sydäntä suojaamassa

Vadelman sisällyttäminen ruokavalioon näytti pienentävän triglyseridien ja glukoosin paastoarvoja, mutta ei vaikuttanut insuliinin tai LDL-kolesterolin paastoarvoihin tai painon kertymiseen. Tuloksien perusteella vadelmalla näyttäisi olevan sydämen ja aineenvaihdunnan toimintaa edistäviä vaikutuksia.

Lähde: Kirakosyan, A., Seymour, E.M., Kondoleon, N., Wolforth, J. & Bolling, S. (2016): Cardioprotective effects of red raspberries in obesity-prone rats. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

2. Vadelma maksan toimintojen säätelijänä

Hiirille, jotka olivat saaneet vadelmamehua, vadelmasosetta, ellagihappoa tai ellagiketonia, kertyi vähemmän painoa tutkimusjakson aikana. Lisäksi vadelmatuotteiden sisällyttäminen ruokavalioon paransi hiirten glukoosinsietoa. Vadelmalla näyttäisi myös olevan positiivisia vaikutuksia maksan geeniekspressioon (geenien ilmentymiseen); esimerkiksi vadelmaketoniruokavalio näytti säätelevän yhteensä 30 geeniä jopa niin, että geeniekspressio ilmensi enemmän vähärasvaisella ruokavaliolla olevan hiiren geeniekspressiota kuin runsasrasvaista ruokavaliota. Vaikka useat biologiset mekanismit voivat osallistua maksan säätelyyn, vadelmalla on kiistatta suotuisa vaikutus maksan geeniekspressioon.

Lähde: Shay, N.F., Luo, T., Miranda, O. & Adamson, A. (2016): Intake of whole raspberries and the raspberry phytochemicals, ellagic acid and raspberry ketone reduces adiposity, improves glucose control and changes hepatic gene expression profiles in high-fat fed mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

3. Vadelma painonvartijana

Vadelmien sisällyttäminen ruokavalioon paransi glukoosinsietoa ja insuliiniherkkyyttä, vähensi maksakudoksen rasvapisaroita sekä alensi triglyseriditasoja. Tuloksien perusteella vadelman syöminen saattaa helpottaa painon säätelyä ja edistää glukoosin ja rasvojen tasapainoa.

Lähde: Zhu, M., Kang, Y., García, M.P.G., Liang, X., Xue, Y., Pan, H. & Du, M. (2016): Dietary raspberries ameliorate metabolic syndromes in diet-induced obese mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

4. Vadelma diabeteksen liitännäissairauksien torjunnassa

Tuloksien perusteella plasminogeenin aktivaattorin inhibittori-1-taso (PAI-1) oli matalampi vadelmia saaneille hiirillä. Kohonnut PAI-1-arvo on merkittävä veritulpan ja valtimonkovettumataudin riskitekijä. Tulokset osoittivat vadelmien yhteyden diabetekseen liittyvien komplikaatioiden ja sydänsairauksien hoitoon.

Lähde: Noratto, G., Chew, B. & Mencia, A. (2016): Effects of raspberry dietary supplementation on risk biomarkers of diabetes related complications and hearth disease in diabetic mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

5. Vadelma rasvamaksaa ehkäisemässä

Antosyaanien lisäksi toinen polyfenoliryhmä, jota marjoissa on suuria määriä, on ellagitanniinit (ellagihappo). Niitä on Rubus- ja Fragaria-sukujen marjoissa eli vadelmassa, lakassa, mesimarjassa ja mansikassa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ellagihapon kykyä sitoutua PPARa-reseptoriproteiiniin, joka säätelee maksan rasva-aineenvaihduntaa. Tuloksien perusteella ellagihapolla on kyky sitoutua ihmisen PPARa-reseptoriproteiiniin, ja siten se voi edistää rasvahappojen hajottamista aktivoimalla PPARa-reseptoriproteiinia. Tulevat tutkimukset osoittavat, voiko ilmiötä hyödyntää esimerkiksi alkoholin käytöstä riippumattoman rasvamaksan (engl. Non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD) ehkäisyssä.

Lähde: Sasaki, G., Luo, T. & Shay, N.F. (2016): Ellagic acid and quercetin are high-affinity ligands of human peroxisome proliferator-activated receptor alpha in an in-vitro competitive bidding assay. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

6. Vadelma luiden vaalijana

Osteoklastit tuhoavat vanhaa luuta samalla, kun osteoblastit muodostavat uutta luuta. Flavonoideilla on tutkimusten mukaan monenlaisia anti-inflammatorisia (tulehdusta vähentäviä) vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hiiren makrofagisolujen avulla, estävätkö vadelman polyfenolit osteoklastien lisääntymistä ja aktiivisuutta. Tuloksien perusteella vadelman sisältämät polyfenolit kykenivät vähentämään osteoklastien toimintaa, ja siten niillä saattaa olla suotuisia vaikutuksia luuston terveydelle.

Lähde: Thomas, A., South, S., Imrhan, V., Prasad, C., Vijayagopal, P. & Juma, S. (2016): Inhibitory effects of red raspberry polyphenols on osteoclastogenesis in RANKL-stimulated RAW264.7 murine macrophages. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

Mustikat parantavat verisuonten endoteelin toimintaa 
(Arktiset aromit 2.10.2015)
Mustikan käytöllä on osoitettu olevan monenlaisia terveyshyötyjä ihmisille. Kuitenkin, mustikan käytön vaikutuksista verenpaineeseen, verisuonten endoteelin toimintahäiriöön ja insuliiniherkkyyteen on tiedetty melko vähän. USA:ssa pensasmustikalla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin pensasmustikan käytön merkitystä verenpaineeseen henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa mitattiin myös verisuoniston endoteelin toimintaa ja pensasmustikan vaikutuksia insuliiniherkkyyteen.
Kaksoissokkokokeesssa koeryhmät jaettiin lumesmoothieta nauttineeseen ja aitoa pensasmustikkasmoothieta nauttineeseen ryhmään. Kontrolloituun tutkimukseen osallistui 44 aikuista. Tutkimukseen osallistuneet jaettiin satunnaisotannalla pensasmustikka- ja lumesmoothieryhmiin. Annokset he nauttivat kahdesti päivässä kuuden viikon ajan.
Verenpainetta, verisuonten endoteelin toimintaa ja insuliiniherkkyyttä seurattiin 24 tuntia ennen ja jälkeen testin. Verenpaine ja insuliiniherkkyys ei vaihdellut pensasmustikka- ja lume -ryhmien välillä. Huomattavin muutos mitattiin lepotilassa verisuonten endoteelin toiminnassa. Reaktiivinen hyperemia indeksi (RHI) parani huomattavasti enemmän ryhmässä, joka käytti pensasmustikoita kuin lumeryhmässä. Jopa haittaavien tekijöiden korjauksen jälkeen (rasvaprosentti ja sukupuoli), pensasmustikkaryhmällä oli suuremmat parannukset verisuonten endoteelissa verrattuna lumeryhmään.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta , että pensasmustikoiden käyttö ruokavaliossa päivittäin ei vaikuttanut verenpaineeseen, mutta tehosti verisuonten endoteelin toimintaa kuusi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa niillä henkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä. Koska luonnossa kasvava mustikka sisältää antosyaaneja kolme - neljä kertaa enemmän kuin pensasmustikka, lienevät vaikutukset pensasmustikkaan verrattuna tehokkaampia.
Lähde: April J. Stull, Katherine C. Cash, Catherine M. Champagne, Alok K. Gupta, Raymond Boston, Robbie A. Beyl, William D. Johnson and William T. Cefalu. 2015. Nutrients 2015. 7.4107-4123.
Yleisimmissä kasvikunnan tuotteissa esiintyvät proantosyanidiinit
(Arktiset aromit 14.8.2009)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/249/ngid/9
Tässä tutkimuksessa määritettiin yleisimmistä Suomessa saatavilla olevista kaupallisista kasvikunnan tuotteista uuttuvat ja uuttumattomat proantosyanidiinit. Proantosyanidiineja löydettiin 49 tuotteesta 99 tutkimukseen valitun ruoka-aineen joukosta. Uuttuvat proantosyanidiinit määriteltiin konjugoimattomina proantosyanidiineina eli sokerien ja happojen mahdollista molekyyliin liittymistä ei ollut laskettu mukaan. Suurin proantosyanidiinien pitoisuus löytyi tuorepainosta mitattuna marja-aroniasta, ruusunmarjasta ja kaakaotuotteista. Marjat ja hedelmät olivat yleisesti parhaita proantosyanidiinien lähteitä. Poikkeuksena olivat sitrushedelmät, joista niitä ei löydetty lainkaan. Marjoista makea pihlaja, pihlaja, mustaherukka, saskatoon, tyrnimarja ja kaikki Vaccinium-suvun marjat, erityisesti eurooppalainen karpalo, puolukka ja mustikka sisälsivät korkeita määriä proantosyanidiineja. Useimmissa kasviksissa, juureksissa ja viljatuotteissa niitä ei havaittu lainkaan. Monet näytteistä sisälsivät merkittäviä määriä liukenemattomia proantosyanidiineja, jotka on myös tarpeen määritellä kokonaisantosyaanipitoisuuksien ohella. Marjojen proantosyanidiinipitoisuuksissa havaittiin huomattavaa vaihtelua, joka vaatii lisätutkimusta.
Lähde: Hellström K, Törrönen R, Mattila P. Proanthocyanidins in common food products of plant origin. J Agric Food Chem 2009: 57; 7899-790.

Marjojen syönti edistää sydänterveyttä
(Arktiset aromit 17.2.2008)
Marjojen syönti näyttää edistävän sydämen ja verisuoniston hyvinvointia. Marjojen tai marjavalmisteiden nauttiminen näyttää muun muassa laskevan verenpainetta, selviää Kansanterveyslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui keski-ikäisiä miehiä ja naisia, joilla oli kohonnut verenpaine tai muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. He nauttivat kahden kuukauden ajan erilaisia marjoja ja marjamehua tai verrokkituotteita. Tutkimuksen alussa ja lopussa koehenkilöiltä mitattiin verenpaine ja heidän veri- ja virtsanäytteistään sydän- ja verisuonitautien riskin ja marjojen käytön merkkiaineita. Marjoista imeytyi verenkiertoon terveyden kannalta suotuisia flavonoideja ja C-vitamiinia. Marjaryhmään arvottujen systolinen verenpaine laski ja HDL -kolesteroli eli niin sanottu hyvä kolesteroli nousi verrokkiryhmään verrattuna. Lisäksi marjojen syönti vaikutti suotuisasti verihiutaleiden toimintaan. Tutkimuksessa käytettiin mustaherukoita, mustikoita, puolukoita ja marja-aroniaa sekä kokonaisina marjoina että pyreenä ja mehuna. Marjatuotteita syötiin kaksi annosta eli yhteensä noin 160 grammaa päivässä. Marjat sisältävät erityisen runsaasti polyfenoleja - esimerkiksi flavonoideja -, ja juuri ne saattavat olla terveydelle suotuisia. Tätä oletusta tukevat havainnot muiden samantyyppisiä yhdisteitä sisältävien elintarvikkeiden, kuten kaakaon ja punaviinin, edullisista vaikutuksista. 
Lähde: Iris Erlund, Raika Koli, Georg Alfthan, Jukka Marniemi, Pauli Puukka, Pirjo Mustonen, Pirjo Mattila, Antti Jula. American Journal of Clinical Nutrition 2008; 87: 323-331

Kversitiinin imeytyminen marjoista ja ruoasta 
(Arktiset aromit 1.1.2006)
http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/17/fid/271/
Marjojen fenoliyhdisteistä yksi tehokkaimmin imeytyvä yhdiste on kversetiini. Tässä tiivistelmässä tarkastellaan kolmea interventiotutkimusta, joissa tutkittiin kversetiinin imeytymistä verenkiertoon marjoista. Ensimmäisessä tutkimuksessa kversetiinin imeytyminen mitattiin mustaherukkamehun nauttimisen jälkeen. Toisessa tutkimuksessa mitattiin plasman kversetiinitasojen muutokset koehenkilöillä, jotka nauttivat 100 grammaa mustikan, mustaherukan ja puolukan marjaseosta päivittäin osana jokapäiväistä ruokavaliota kahden kuukauden ajan. Kolmannessa tutkimuksessa koehenkilöt noudattivat joko runsaasti tai vähän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sisältävää ruokavaliota kuuden viikon ajan. Kaikkien näiden tutkimusten tulokset osoittavat, että kversetiini imeytyy hyvin ruokavaliosta, joka sisältää runsaasti marjoja. Plasman kversetiinipitoisuus on myös hyvä biomarkkeri mitattaessa ihmisten vihannesten ja marjojen syöntiä yleensä. 
Lähde: Iris Erlund, Riitta Freese, Jukka Marniemi., Paula Hakala ja Georg Alftan. Kversetiinin imeytyminen marjoista ja ruoasta.


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Variksenmarja on kuivien kankaiden marjova varpu


Variksenmarja eli kaarnikka kasvaa kuivilla kankailla
Variksenmarja on kuivalla kankaalla kasvava 10–30 cm korkea varpu, jonka talvehtivat, ruodittomat lehdet ovat 3–7 mm pitkiä, neulasmaisia, onttoja, ja niiden alapinnalla on vaalea juovamainen rako. Punaiset kukat puhkeavat lehtihankoihin. Kukinta-aikaa on huhti-kesäkuu. Mehevä luumarja on väriltään kiiltävän musta. Ravintoarvoltaan variksenmarja on hyvä ravintokuidun lähde. Variksenmarjassa sisältää antosyaaniyhdisteitä lähes saman verran kuin luonnonmustikka. Variksenmarjan sisältää myös proantosyanidiineja, joita on erityisen runsaasti puolukassa. Variksenmarja on maultaan aika mauton, mutta sen hienon aromin voi houkutella esiin vaikka tuoremehussa.

Variksenmarjamehu

1 l variksenmarjoja
1 l vettä
15 g viinihappoa (3 tl)
1 l sokeria

Murskaa variksenmarjat puunuijalla tai tehosehosekoittimessa survokseksi. Lisää joukkoon vesi ja viinihappo. Viinihapon tilalla voi käyttää myös sitruunahappoa (10 g / litran annokseen). Anna seistä viileässä 12 h. Siivilöi mehu harson läpi. Lisää sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota ja säilytä viileässä. Laimenna juomaksi oman maun mukaan.