 |
| Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on pihoilla kivikossa ja varjossa viihtyvä monivuotinen ja kestävä perenna. |
Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on pihoilla kivikossa ja varjossa viihtyvä monivuotinen ja kestävä perenna. Puutarhoissa yleisiä ovat herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia), soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia) ja harvinaisempia purppuravuorenkilpi (Bergenia purpurascens) ja tarhavuorenkilpi (Bergenia hybrida-ryhmä). Mielenkiintoiseksi vuorenkilven tekee sen fermentoitujen lehtien adaptogeeninen vaikutus kehoon. Se lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen polttamista eli rasvojen käyttöä energialähteenä. Mongolialaiset ja venäläiset metsästäjät ovat käyttäneet perinteisesti fermentoiduista lehdistä tehtyä teetä fyysisen suorituskykynsä parantamiseen. Muutenkin vuorenkilpi on Venäjällä yleisessä käytössä.
Venäjällä soikkovuorenkilpeä (Bergenia crassifolia) käytetään lääkekasvina. Sen maanalaiset varret sisältävät mm. parkkiaineita, polyfenoleja, bergeniniglykosidia, sokeria, tärkkelystä ja askorbiinihappoa. Parkkiaineiden ansioista vuorenkilpivalmisteet estävät tulehduksia ja tyrehdyttävät verenvuotoa, vahvistavat hiussuonten seinämiä ja supistavat paikallisesti verisuonia. Vuorenkilven juuria käytetään Venäjällä nestemäisenä uutteena (Extractum Bergeniae fluidum) ja keitteenä (Decoctum Bergeniaie). Siperiassa vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettiin suorituskykyä parantavaa ja virkistävää teetä, jota kutsutaan Venäjällä nimellä 'Mongol tea' ja englanninkielisessä kirjallisuudessa 'Siberian tea'. Bertalan Galambosin mukaan vuorenkilpeä käytetään mm. Venäjällä lisäämään jaksamista. Siellä eläinkokeissa hiirillä on saatu merkittäviä tulosten parannuksia kestävyydessä. Vuorenkilpi tehostaa kehon ja maksan toimintaa ja lisää elimistön kykyä ottaa voimavarat käyttöön.
Vuorenkilven vihreät ja kuivatut lehdet sisältävät merkittävän määrän arbutiinia, joka on hyväksi iholle ja ehkäisee maksaläiskien muodostumista. Arbutiini vaalentaa ihon pigmenttivirheitä ja rauhoittaa couperosaoireita. Venäläisten tietojen mukaan vuorenkilven lehdet sisältävät arbutiinia jopa 22 %. MTT:n viljelykokeissa Mikkelissä vuorenkilpien arbutiinipitoisuudeksi mitattiin 5-13 %. Kosmetiikkateollisuus on kiinnostunut uusista arbutiinin lähteistä kosmetiikan raaka-aineeksi. Bergenia-suvun Himalajalla kasvavat lajit Bergenia ciliata, Bergenia ligulata ja Bergenia stracheyi sisältävät bergeniiniä, gallushappoa ja norbergeniiniä, ja niitä käytetään perinteisenä ayurvedisena lääkkeenä nimeltä Paashaanbhed.
Vuorenkilven käyttö
Vuorenkilvenlehtien fermentointi
Ylivuotiset maassa makaavat ruskeat lehdet ovat jo fermentoituneet luonnollisella tavalla talven aikana. Myös syksyllä kerätyt lehdet käyvät, sillä ne säilyvät jopa vuoden verran. Ruskeat fermentoituneet lehdet sopivat vihreitä lehtiä paremmin uutteen valmistamiseen, koska niissä on karvasaineita vähemmän, mutta vaikuttavat aineet eivät ole hävinneet. Ruskeat lehdet ovat vatsaystävällisempiä. Alustavien tutkimustuloksien mukaan vuorenkilven ruskeat lehdet sisälsivät vihreitä enemmän antioksidantteja. Arbutiinipitoisuutta analysoitaessa selvisi myös, että arbutiinin lisäksi vuorenkilpi sisältää määrittelemätöntä komponenttia, jonka pitoisuus nousi ruskeissa lehdissä (Galambosi ym. 2007). Arvelen, että luontaisen fermentoinnin aikana tapahtuu prosessi, jonka tuloksena vuorenkilven lehtien sisältämä arbutiini muuntuu toiseksi yhdisteeksi.
Jos haluat itse fermentoida vuorenkilven tuoreita lehtiä, toimi seuraavan ohjeen mukaan:
Vuorenkilpi-tinktuura eli alkoholiuute
Voit tehdä vuorenkilvestä myös alkoholiuutteen eli tinktuuran. Tinktuurat ovat käytössä helppoja, joska ne säilyvät keitettyä uutetta paremmin oikein säilytettynä. Pipettipullo on helppo ottaa myös reissuun mukaan. Vuorenkilpitinktuura valmistetaan uuttamalla yrttiä alkoholiin. Laita lasipurkki täyteen tuoretta tai kuivattua vuorenkilpeä ja täytä purkki täyteen alkoholia. Kirkas maustamaton 40% tai vahvempi viina on parasta tinktuuran valmistamiseen. Jos aiot tehdä tuplauutetta, käytä vahvempaa alkoholia. Pidä huolta, että yrttiaines on kokonaan viinan peitossa. Anna purkin uuttua huoneenlämmössä valolta suojattuna. Voit hölskytellä purkkia päivittäin. Anna uuttua 3 viikkoa. Siivilöi ja/tai suodata valmis uute toiseen purkkiin. Valmis vuorenkilpitinktuura on väriltään tumman ruskeaa, tummempaa kuin keitetty uute. Annostele esim. 50ml pipettipulloon käyttöä varten ja säilytä loput lasipurkissa valolta suojattuna. Oikein säilytettynä säilyvyys on ainakin vuosi. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.
Vuorenkilpi-tuplauute
Jos haluat varmistaa, että uutteessa on mukana myös veteen liukenevat yhdisteet, voit tehdä tuplauutteen. Tinktuuran teosta jatkat ottamalla talteen siivilöidyt vuorenkilvet, laitat ne kattilaan, lisäät vettä päälle ja keität seosta 10-20 min. ja annat hautua 10-15 min. Anna keitteen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi yrtit pois. Lisää keitettyä uutetta tinkuuraan suhteessa 1:1. Tuplauutteen säilyvyyden takia pidä huolta, että uutteen alkoholipitoisuus on yli 20%. Jos käytit tinktuuran tekoon 40% tai miedompaa alkoholia, voit lisätä keitettyä uutetta tinktuuran joukkoon vähemmän, esim suhteessa 1:2 eli 1 osa keitosta + 2 osaa tinktuuraa. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.
Lue lisää:
http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v65n01s14a.pdf
http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
B. Galambosi, Z. Galambosi, A. Shikov K. Tkachenko & J. Siivari. 2007. Vuorenkilven viljelykokeet. s. 10-22. Teoksessa: Uutuusrohdoskasvit sekä tyrni ja marja-aronia terveyden edistäjinä. 2007. P. Kivijärvi & B. Galambosi (toim.). MTT. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu. http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
Venäjällä soikkovuorenkilpeä (Bergenia crassifolia) käytetään lääkekasvina. Sen maanalaiset varret sisältävät mm. parkkiaineita, polyfenoleja, bergeniniglykosidia, sokeria, tärkkelystä ja askorbiinihappoa. Parkkiaineiden ansioista vuorenkilpivalmisteet estävät tulehduksia ja tyrehdyttävät verenvuotoa, vahvistavat hiussuonten seinämiä ja supistavat paikallisesti verisuonia. Vuorenkilven juuria käytetään Venäjällä nestemäisenä uutteena (Extractum Bergeniae fluidum) ja keitteenä (Decoctum Bergeniaie). Siperiassa vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettiin suorituskykyä parantavaa ja virkistävää teetä, jota kutsutaan Venäjällä nimellä 'Mongol tea' ja englanninkielisessä kirjallisuudessa 'Siberian tea'. Bertalan Galambosin mukaan vuorenkilpeä käytetään mm. Venäjällä lisäämään jaksamista. Siellä eläinkokeissa hiirillä on saatu merkittäviä tulosten parannuksia kestävyydessä. Vuorenkilpi tehostaa kehon ja maksan toimintaa ja lisää elimistön kykyä ottaa voimavarat käyttöön.
Vuorenkilven vihreät ja kuivatut lehdet sisältävät merkittävän määrän arbutiinia, joka on hyväksi iholle ja ehkäisee maksaläiskien muodostumista. Arbutiini vaalentaa ihon pigmenttivirheitä ja rauhoittaa couperosaoireita. Venäläisten tietojen mukaan vuorenkilven lehdet sisältävät arbutiinia jopa 22 %. MTT:n viljelykokeissa Mikkelissä vuorenkilpien arbutiinipitoisuudeksi mitattiin 5-13 %. Kosmetiikkateollisuus on kiinnostunut uusista arbutiinin lähteistä kosmetiikan raaka-aineeksi. Bergenia-suvun Himalajalla kasvavat lajit Bergenia ciliata, Bergenia ligulata ja Bergenia stracheyi sisältävät bergeniiniä, gallushappoa ja norbergeniiniä, ja niitä käytetään perinteisenä ayurvedisena lääkkeenä nimeltä Paashaanbhed.
Vuorenkilven käyttö
- ruskeat lehdet pestään, kuivataan ja murustetaan teeksi
- vihreät lehdet - arbutiini estää maksaläiskien muodostumisen ja on muutenkin iholle hyväksi
 |
| Vuorenkilven ruskeita ylivuotisia lehtiä. |
Ylivuotiset maassa makaavat ruskeat lehdet ovat jo fermentoituneet luonnollisella tavalla talven aikana. Myös syksyllä kerätyt lehdet käyvät, sillä ne säilyvät jopa vuoden verran. Ruskeat fermentoituneet lehdet sopivat vihreitä lehtiä paremmin uutteen valmistamiseen, koska niissä on karvasaineita vähemmän, mutta vaikuttavat aineet eivät ole hävinneet. Ruskeat lehdet ovat vatsaystävällisempiä. Alustavien tutkimustuloksien mukaan vuorenkilven ruskeat lehdet sisälsivät vihreitä enemmän antioksidantteja. Arbutiinipitoisuutta analysoitaessa selvisi myös, että arbutiinin lisäksi vuorenkilpi sisältää määrittelemätöntä komponenttia, jonka pitoisuus nousi ruskeissa lehdissä (Galambosi ym. 2007). Arvelen, että luontaisen fermentoinnin aikana tapahtuu prosessi, jonka tuloksena vuorenkilven lehtien sisältämä arbutiini muuntuu toiseksi yhdisteeksi.
 |
| Taulukko vuorenkilven lehtien arbutiinipitoisuudesta (Galambosi ym. 2007, s. 21). |
- rikko lehtien solurakenne jollakin tavalla; silppuamalla, kaulimalla, hankaamalla, höyrystämällä jne (laita ohut kerros lehtiä muovipussiin ja kauli lehtiseosta ulkopuolelta)
- sullo lasipurkki täyteen nuhjuttuja lehtiä, sulje kansi ja laita purkki tasaisen mietoon lämpöön, esim. aurinkoiselle ikkunalaudalle
- kun lehdet ovat muuttuneet täysin ruskeiksi ja haju on miellyttävä (tähän menee 1-2 päivää), kuivaa lehdet esim. yrttikuivurissa tai levittämällä ne tasaiselle alustalle
- säilytä täysin kuivat yrtit kuivassa valolta suojattuna esim. paperipussissa (jos säilytät yrttiä lasipurkissa, varmista että materiaali on täysin kuivaa, muuten saattaa home iskeä
- valmista teeksi ohjeen mukaan
Näin valmistat siperianteen:
- litra vettä + 2-3 vuorenkilven lehteä tai 3 rkl kuivattua yrttiä
- keitä 2-3 vuorenkilven lehteä noin litrassa vettä 10-20 minuuttia
- anna hautua 10-15 min
- siivilöi jäähtyneenä ja nauti vaaleaksi teeksi laimennettuna teekupillinen 1-3 kertaa päivässä
- säilytä uutos jääkaapissa, säilyy 2-3 päivää
Voit maustaa juoman mielesi mukaan vaikka hunajalla. 2-3 lehdestä saatava n. litran keite riittää 2-3 päiväksi yhdelle henkilölle ja säilyy jääkaapissa sen aikaa. Oman kokemuksen mukaan keitetty vuorenkilpiuute säilyy juotavana viikkoja. Yliannostusta ei pidä käyttää, sillä suuremmalla tai väkevämmällä annoksella vaikutus ei tehostu, koska vaikutus on systeeminen, eli kehon omaa toimintaa tehostava. Vuorenkilpi ei ole huumaava tai doping-aine, joka suoraan parantaa jaksamista. Suorituskykyä kohottava vaikutus syntyy kehossa muutaman päivän kuluessa ja on eri henkilöillä erilainen.
 |
| Ruskeista vuorenkilvenlehdistä tehty keite on väriltään ruskeaa. |
Voit tehdä vuorenkilvestä myös alkoholiuutteen eli tinktuuran. Tinktuurat ovat käytössä helppoja, joska ne säilyvät keitettyä uutetta paremmin oikein säilytettynä. Pipettipullo on helppo ottaa myös reissuun mukaan. Vuorenkilpitinktuura valmistetaan uuttamalla yrttiä alkoholiin. Laita lasipurkki täyteen tuoretta tai kuivattua vuorenkilpeä ja täytä purkki täyteen alkoholia. Kirkas maustamaton 40% tai vahvempi viina on parasta tinktuuran valmistamiseen. Jos aiot tehdä tuplauutetta, käytä vahvempaa alkoholia. Pidä huolta, että yrttiaines on kokonaan viinan peitossa. Anna purkin uuttua huoneenlämmössä valolta suojattuna. Voit hölskytellä purkkia päivittäin. Anna uuttua 3 viikkoa. Siivilöi ja/tai suodata valmis uute toiseen purkkiin. Valmis vuorenkilpitinktuura on väriltään tumman ruskeaa, tummempaa kuin keitetty uute. Annostele esim. 50ml pipettipulloon käyttöä varten ja säilytä loput lasipurkissa valolta suojattuna. Oikein säilytettynä säilyvyys on ainakin vuosi. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.
Vuorenkilpi-tuplauute
Jos haluat varmistaa, että uutteessa on mukana myös veteen liukenevat yhdisteet, voit tehdä tuplauutteen. Tinktuuran teosta jatkat ottamalla talteen siivilöidyt vuorenkilvet, laitat ne kattilaan, lisäät vettä päälle ja keität seosta 10-20 min. ja annat hautua 10-15 min. Anna keitteen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi yrtit pois. Lisää keitettyä uutetta tinkuuraan suhteessa 1:1. Tuplauutteen säilyvyyden takia pidä huolta, että uutteen alkoholipitoisuus on yli 20%. Jos käytit tinktuuran tekoon 40% tai miedompaa alkoholia, voit lisätä keitettyä uutetta tinktuuran joukkoon vähemmän, esim suhteessa 1:2 eli 1 osa keitosta + 2 osaa tinktuuraa. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.
Lue lisää:
http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v65n01s14a.pdf
http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
B. Galambosi, Z. Galambosi, A. Shikov K. Tkachenko & J. Siivari. 2007. Vuorenkilven viljelykokeet. s. 10-22. Teoksessa: Uutuusrohdoskasvit sekä tyrni ja marja-aronia terveyden edistäjinä. 2007. P. Kivijärvi & B. Galambosi (toim.). MTT. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu. http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
