Villiyrttien satotilanne 13.5.2017

Kovin on kevät myöhässä koko Suomessa. Mikkelissä on jo ensimmäisiä vihreitä alkuja jo näkyvissä - kyllä se kevät etenee koleasta kelistä huolimatta. Mikkeli kuuluu III-vyöhykkeeseen, eli havaintoja voi verrata tähän samaan vyöhykkeeseen. Yleensä Mikkelissä kasvukausi on pari viikkoa Helsinkiä jäljessä. Tämä kevät on ollut harvinaisen kolea myös Helsingissä, siellä en ole päässyt vielä puskiin kurkkaamaan :)

Pikainen pyörähdys pihamaalla tuottaa seuraavan lajilistan hyödynnettävistä villiyrteistä: vuohenputki, nokkonen, maitohorsma, poimulehti, voikukka ja mesiangervo. Koivunmahlan valutus jatkuu lehdentuloon asti. Vuohenputkea pystyy jo hyvin poimimaan. Maitohorsman ensimmäiset versot pilkistävät jo (voi käyttää heti, kun ovat pinnalla, 10cm verso riittää). Nokkonen nostaa ensimmäisiä versojaan, voi käyttää jos haluaa, myöhemminkin ehtii hyvin. Poimulehti kasvattaa jo ensimmäisiä pieniä lehtiä, voi nyppiä mukaan jos kohdalle sattuu. Mesiangervolla on ensimmäiset punertavat versot näkyvissä, yleensä mesiangervoa käytetään vasta myöhemmin (kukkia, lehtiä). Voikukka näyttää kasvattaneen hyvin kitukasvuisen lehtiruusukkeen silkalla sisullansa: voi käyttää, mutta aika rupusia vielä lehdet vielä ovat. Siankärsämö kasvattaa myös ensimmäisiä versoja: voi käyttää lehtiä heti kun niitä on näkyvissä. Lajitunnistuksen esimerkkinä vieressä oli myös pietaryrtti, joka näyttää hyvin samalta siankärsämön kanssa. Kasvien kevättunnistus vaatii harjaantunutta silmää, koska kasvista on näkyvissä vain lehti, ja sekin usein hyvin vajavaisesti kehittynyt. Kasveja on helpompi opiskella, kun koko kasvi ja mahdollinen kukka/kukinto on täysin kehittynyt eli keskikesällä.      

Vuohenputki on minun henkilökohtainen suosikki - ja varma kevään merkki. Yleensä ensimmäiset vuohenputken versot ilmestyvät välittömästi lumen sulamisen jälkeen, samaan aikaan ensimmäisten krookusten kanssa. Vuohenputki on aivan ensimmäinen villiyrtti joka vuosi. Vuohenputkea olen syönyt lähes päivittäin jo kolmen viikon ajan. Kylmät kelit ovat pitäneet vuohenputken kasvun maltillisena, kasvusto ei ole riehaantunut vielä hillittömään kasvuun. Aamuisin on ollut välillä liian kylmää yrttien poimimiseen, mutta hyvin kasvit ovat kestäneet pakkasta.  

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) 13.5.2017, Mikkeli.

Poimulehti (Alchemilla spp.) 13.5.2017

Poimulehdellä kuvassa alimmat ja isoimmat lehdet ovat talvehtineita lehtiä. Uudet lehdet kasvavat lehtiruusukkeesta keskeltä. Poimulehtiä voi käyttää heti, kun ne ovat puhjenneet. Kovin ovat pieniä vielä, mutta mukaan ovat lähteneet. 

Nokkonen (Urtica dioica) 13.5.2017 Mikkeli

Hyvin pieniä nokkosen alkuja on jo näkyvissä. Voi käyttää, jos haluaa, mutta mikään kiire ei vielä ole. Yleensä käytän nokkosta, kun se on kasvanut isommaksi. 

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) 13.5.2017 Mikkeli

Pietaryrtti muistuttaa siankärsämöä, mutta lehdet ovat suurempia. Yleensä pietaryrtissä on näkyvissä edellisen vuoden kukinto, josta kasvi on helppo tunnistaa.

Siankärsämö (Achillea millefolium) 13.5.2017 Mikkeli

Tässä siankärsämön varhaista kasvustoa, lehdet ovat hyvin tunnistettavissa. Myös siankärsämössä edellisen vuoden ruskea kukkavana voi olla pystyssä (jos joku ei ole kukkaa kerännyt teeainekseksi). Siankärsämön versoja voi käyttää salaattina muiden villiyrttien seassa haluamallaan tavalla.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) 13.5.2017 Mikkeli

Ensimmäiset maitohorsman versot jo pilkistävät! Versot voivat olla punertavia, muuttuvat myöhemmin vihreiksi. Nämä ovat kohta valmiita poimittaviksi ja nautittaviksi varhaisena parsana.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) 13.5.2017 Mikkeli

Tässä on toinen esimerkki maitohorsman verson ruusukkeesta, on se nätti! Huomaa, että tämä verso on jo hieman saanut vihreää väriä varteensa. Opettele erottamaan näköislajeista, joita ovat sarjakeltano, terttualpi ja ranta-alpi. Omilla paikoilla ranta-alpi kasvaa aivan samoilla paikoilla maitohorsman kanssa. Pienenä kasveja on aika hankala erottaa toisistaa (maitohorsmalla on lehtien kiinnittyminen varteen kierteinen).

Voikukka (Taraxacum spp.) 13.5.2017 Mikkeli

Voikukka on nyt tässä kasvuvaiheessa. Näyttäisi kovasti siltä, että lehdet ovat kasvaneet tänä keväänä kituen. Itse odottaisin vielä parempaa satoa. Ja löytyyhän hyvässä kasvussa olevia voikukkia ihan kukkimassa jossain aurinkoisella seinänvierustalla, on niitä jo näkynyt.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 13.5.2017 Mikkeli

Mesiangervon ensimmäisiä versoja on jo näkyvissä, nämakin ovat ensiväriltään punaisia. Mesiangervo on helppo tunnistaa lehden muodosta ja aromaattisesta tuoksusta. Mesiangervon keräämisellä ei ole mitään kiirettä. Mutta tiedoksi vaan, että löytyy jo tätäkin kasvia!

Vadelmasta aromikkaita marjoja ja yrttiteetä

Vadelma on 60-150cm korkea kaksivuotinen kasvi, josta voidaan käyttää lehdet teeaineksena sekä marjat. Vadelman varsi on piikikäs. Lehdet ovat 3-5 lehdykkäisiä, alapuolelta hopeanvaaleita ja huopakarvaisia. Hedelmä on punainen kerrannaisluumarja. Toisen vuoden versoista kerätään lehdet alkukesällä ennen kukintaa, ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä myös myöhemmin. Ensimmäisen vuoden versoon tulee vain lehtiä. Toisen vuoden verso kasvattaa lehdet heti keväällä sekä valmistautuu kukintaan. Kukat ja myöhemmin marjat tulevat toisen vuoden versoihin. Yleensä vadelmapuskassa on eri-ikäisiä vadelmanversoja. Vadelmaa kasvaa yleisesti Suomessa  Oulun-Kajaanin leveydelle saakka, pohjoisemmassa vadelma on harvinaisempi. Hyviä vadelmapaikkoja ovat ojien ja peltojen reunat sekä tuoreiden hakkuuaukkojen reunat. Hakkuun jälkeen vadelma valloittaa nopeasti kasvupaikan. Vadelma kasvaa paikalla niin pitkään, kun se saa riittävästi valoa.  

Vadelman 2. vuoden verso keväällä

Vadelman marjat kypsyvät kasvupaikasta riippuen heinäkuun puolessa välissä. Vadelman marjat kypsyvät eri aikaan, hyvän vatukon löydyttyä siellä voi uudestaan kerätä viikon kuluttua.

Vadelman kerrannaisluumarja

Vadelman lehdet ovat hiostettuna erinomainen teeaines. Vadelman lehdet kerätään kuivana, mukaan otetaan mahdollisimman vähän varsiainesta. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutama tunti huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä tai pastakone. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein  vaihe.  Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä vielä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:

1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!

Hiostamalla saadaan aromiaineet esille myös monista muista yrteistä, esim. ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Vadelmanlehden hoitavat vaikutukset

• vahvistaa naisten lantion seudun elimiä
• vahvistaa kohtua synnytykseen ja ehkäisee keskenmenoja (ei 3 ensimmäisen raskauskuukauden aikana)
• ruusuheimon supistava kasvi - toimii ainoastaan paikallisesti ulkoisesti (tulehduspaikan päällä) tai sisäisesti (vaikuttaa koko ruoansulatuskanavan pituudella) 
• antikoliiniesteraasi-, antioksidanttinen ja verenkiertoa parantava vaikutus
• vadelman lehtien parkkiaineet supistavat ruuansulatuskanavan limakalvoja
• vaikuttaa hiostavasti ja lievästi virtsaneritystä lisäävästi
• vadelman lehtien sisältämä fragariini-yhdiste stimuloi ja rauhoittaa kohdun lihaksia

Eli vadelmanlehtiteetä erityisesti naisille ja raskaana oleville 4. raskauskuukaudesta lähtien vahvistamaan kohtua ja ehkäisemään keskenmenoja. Tulehdusta lievittävien ominaisuuksiensa vuoksi vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös erilaisiin vatsavaivoihin. Ulkoisesti vadelmanlehtiteetä voi käyttää supistavana kasvovetenä rauhoittamaan ärtynyttä ihoa.

Vadelman vaikuttavat aineet

Vadelman marjat sisältävät antosyanideja, ellagitanniineja, flavonoleja (kversetiini ja kampferoli), katekiinia ja fenolisia happoja; askorbiinihappoa, beeta-karoteenia, klorogeenihappoa, glutationia ja alfa-tokoferolia; rautasitraattia sekä rauta-, kalium- ja kalsiumsuoloja, omena-ja viinihappoa. Vadelman lehdet sisältävät rautasitraattia, pektiiniä, omenahappoa, kalsiumkloridia, kaliumkloridia, kaliumsulfaattia ja fragriini -alkaloidia, joka vaikuttaa kohtuun ja munasarjoihin.

Lue lisää:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/vadelma
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/luonnonmarjat/vadelma/
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/vadelma/

Hiostamalla aromikasta yrttiteetä

Hiostamalla saadaan hienot aromiaineet esille monista kotimaisista yrteistä. Hiostamiseen soveltuvat mm. vadelma, ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!

Kerää haluamasi yrtit. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutaman tunnin ajan huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä yrtit palloiksi. Yrttiaineksen voi murskata myös pastakoneen avulla. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein vaihe. Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi, niin että hiostuva yrttiaines saa ilmaa. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:

1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Yrttitee 

1-2 tl hiostettua yrttiteetä

2 dl kiehuvaa vettä

Lisää 1-2 tl hiostettua yrttiteetä kuppiin. Kaada päälle 2 dl kiehuvaa vettä. Anna teen hautua 5-10 minuuttia. Siivilöi yrttitee. Halutessasi voit makeuttaa yrttiteen hunajalla tai sokerilla. Nauti!

Männystä löytyy apu moneen vaivaan

Mänty (Pinus sylvestris) on 10-30 m korkea ainavihanta leveälatvuksinen puu. Männyn neulaset sijaitsevat pareittain, ovat kierteisiä, 2-5 cm pitkiä ja jäykkiä. Männyn käpy on riippuva, halkaisijaltaan 3-7 cm. Siemen on siivellinen ja halkaisija 3-5 mm. Mänty kasvaa yleisesti koko maassa. Männynneulasia ja kerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla, ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jokamiehenoikeuksien perusteella voi keratä maahan pudonneita käpyjä ja kaarnaa. Yrttinä männystä kerätään nuoret vuosikasvaimet eli kerkät vuosikasvun päätyttyä kesäkuun lopussa. Sopiva ajankohta vaihtelee keruupaikan sijainnin mukaan, Etelä-Suomessa aikaisemmin ja pohjoisemmassa Suomessa tätä myöhemmin. Männynkerkät kerätään saksilla 2-5 cm oksien päistä. Älä katkaise männyn latvaosan vuosikasvaimia, koska silloin puun kasvu häiriintyy. Männynkerkkien keräämistä on vaikeaa tehdä ilman, että vahingoittaa puuta. Jos pihallasi sattuu kasvamaan kääpiöivä mänty (vuorimänty tms.) voit vuosikasvaimia typistämällä hillitä kasvua, ja käyttää kerkät yrttinä. Männynkerkkiä kerätessäsi ota huomioon, että puu voi olla pihkainen ja sotkea vaatteet. Männystä voidaan rohdoksena hyödyntää kerkkien ja neulasten lisäksi myös pihkaa, nuoria käpyjä, kaarnaa, pettua (männyn jälsi) ja puutervaa (puuaineesta tislaamalla), pikiöljyä, männynhavuöljyä ja tärpättiöljyä. 

Käännökset: ruotsiksi tall, englanniksi Scotch pine tai Noeway pine, saksaksi Waldkiefer.
Rohdosnimi: kerkät Turiones pini ja Strobuli pini; mäntyöljy Pini aetheroleum, Pini sylvestris aetheroleum ja Pini pumiliunis aetheroleum; männynhavuöljy Pini sylvestris oleum; kävyt Pini coni; puhdistettu tärpätti Terebinthinae aetheroleum rectificatum; terva Pix liquida

Rohdoskäyttö

Männynkerkkiä käytetään rohdoksena yrttijuomana, höyryhengityksessä ja kylpyvedessä. Männynkerkät sisältävät paljon C-vitamiinia. Männynkerkkäjuomalla voi lievittää hengityselinten tulehduksia. Mäntyvalmisteiden ja kerkkien antiseptisten, lämmittävien ja viilentävien ominaisuuksien vuoksi niitä on käytetty kurkunpääntulehdukseen, keuhkoputkentulehdukseen, influenssaan, astmaan, yskään, angiinaan, nuhaan, reumatismiin, iskiakseen, kihtiin, hermosärkyihin sekä lievittämään hermostoperäistä uupumusta ja voimattomutta, puutos- ja rasitustiloihin, ruuansulatusvaivoihin.  Männyn neulaset sisältävät runsaasti haihtuvia öljyjä, jotka voivat pitkään nautittuina olla terveydelle haitallisia.

Männyn kaarnauute tai -keite vahvistaa puolustuskykyä. Männynkuoriuute (100g) sisältää kalsiumia 2,1mg, rautaa 0,05mg, mangaania 0,06mg, sinkkiä 0,02mg, puun rasvoja 32mg, proteiineja 37mg, hiilihydraatteja 20mg, E- ja C-vitamiinia. Rannikkomännyn (Pinus maritima) kaarnauutteen punaisesta antioksidantteja sisältävästä väriaineesta on kehitetty verenkiertoelimistöä vahvistava lääke. Suomessa siikaislainen Kari Herttua on kehittänyt männyn kuoriuutteesta vuoden 2003 luontaiselintarvikkeena palkitun Havupuu-uutejuoman.

Männyn kerkät, havut ja oksat: teetä, siirappia, hunajaa ja tinktuuraa; höyryhengitys, kurlausvesi, kylpyvesi, jalkakylpy.
Muut männyn osat: hierontaöljy, saippua, salva.
Männyn pihka: laastari,
Puhdistettu tärpättiöljy: yskänlääke, öljy, voide, emulsio, geeli, laastari, alkoholiuute, höyryhengitettävä aine
Tärpättiöljy: kolotuksiin, verenkiertohäiriöt, ihovaivat
Haihtuvat öljyt; kauneudenhoitotuotteet kuten vaahtokylvyt ja kylpysuola
Männynhavuöljy: kauneudenhoitotuotteissa, ruokien ja juomien mausteena
Terva: ihosairaudet, mauste

Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan männystä saatavia rohtoja voi käyttää seuraavasti:
Männynoksat ja haihtuvat öljyt: sisäisesti ja ulkoisesti vilustumiseen, yskään, keuhkoputkentulehdukseen, kuumeeseen, suun ja kurkun tulehduksiin, hermokipuihin, tulehdustaipumukseen
Haihtuvat öljyt: edellisen lisäksi reumatismiin
Puhdistettu tärpättiöljy: sisäisesti ja ulkoisesti yskään, keuhkoputkentulehdus, suun ja kurkun tulehdus ja reumatismi

Aromaterapia: liiallinen hikoilu, syyhy, kipukohtiin, niveltulehdus, lihassärky, hermosärky, huono verenkierto, reumatismi, kurkku- ja keuhkoputkentulehdus, astma, yskä, vilustuminen, poskiontelontulehdus, virtsatietulehdus, väsymys, uupumus, stressi, toipilaille

Bachin kukkaterapia: huonoon itsetuntoon ja syyllisyydentunteen lievittämiseen

Homeopatia: krooninen reumatismi ja nokkosihottuma, nilkan heikkoihin nivelsiteisiin, hengitystietulehdukset, vanhojen miesten virtsatietulehdukset

Vaikutus

Männystä saatavilla aineilla on seuraavia vaikutuksia: irrottaa limaa, lisää virtsaneritystä, vähentää turvotusta ja lisää hikoilua, vähentää liiallista hikoilua, stimuloi lisämunuaisen kuorta, verenkiertoa ja hermostoa, ehkäisee virusten, bakteerien ja mikrobien kasvua, vaikuttaa tehokkaasti hengitysteiden toimintaan, lisää keuhkoputkien limakalvon värekarvojen toimintaa, laskee verenpainetta, lisää sapen eritystä, vähentää hermosärkyä, tappaa matoja, kiihottaa ääreisverenkiertoa, antireumaattinen ja karkottaa hyönteisiä.

Vaikuttavat aineet

Männyn neulaset ja kerkät: hartsi, haihtuva öljy eli tärpättiöljy (0,2-0,5%), joka sisältää α-pineeni, β-pineeni, δ-3-kareeni, dipenteeni, d-limoleeni, fellandreeni, karyofylleeni, kamatsuleeni, sitraali, γ-terpineeni, cis-β-okimeeni; kadineeni, borsyyliasetaatti, p-symeeni, kamfeeni, terpinoleeni, sabineeni, myrseeni, terpineoli, borneoli, T-kardinoli, T-muranoli, 1,8-sineoli, koniferosidiglykosidi, heterosidi, pinikriinikarvasaine, parkkiaineet, runsaasti C-vitamiinia (jopa 300mg / 100g havuja), E-vitamiinia ja karoteeni.
Männyn pihka: haihtuviä öljyjä kuten limoleeni, δ-kareeni, β-fellandreeni, α-pineeni, β-pineeni ja kamfeeni.
Männyn kuori: parkki- ja karvasaineita, n-nonakosaani, β-sitosteroli, tetrakosanoli, kampestriini, vanilliini-, ferula-, protokatekiini- ja parahydroksibentsoehappoja; voi-, valeriini-, kapriini-, isokapriini-, hartsi- ja rasvahappoja; kversitiini, mono- ja seskviterpeeni.
Raakatärpättiöljy: α-pineeni (39-87%), β-pineeni (jopa 27%), δ-3-kareeni (14-33%), limoleeni (6%) ja kamfeeni.
Puhdistettu tärpättiöljy: vähintään 90% pineenejä ja enintään 0,5% δ-3-kareenia

Varoitus

Suuri annos pihkaa voi aiheuttaa pahoinvointia, pyörrytystä, jopa kuoleman.
- voi aiheuttaa verenpaineen laskua
- suurina annoksina terva on myrkyllistä
- suuret annokset tärpättiä sisäisesti nautittuna vaurioittavat munuaisia ja keskushermostoa
- mäntyöljy ei sovi herkkäihoisille, iäkkäille tai lapsille, älä käytä jos on korkea verenpaine (nostaa verenpainetta), voi aiheuttaa hengenahdistusta
- mänty ja sen pihka ja hartsi voivat aiheuttaa ylherkkyysreaktioita ja limakalvoärsytystä allergisille
- männyn kerkät voivat ärsyttää herkkää vatsaa
- inhallaatiohoito voi olla liian vahvaa joillekin
- kylpyä ei suositella, jos on isoja ihovaurioita, akuutteja ihotauteja tai sydämen vajaatoimintaa
- mänty voi aiheuttaa siitepölyallergiaa

Reseptejä

Sami Tallbergin kirjasta Koivunmahlaa & Kaviaaria löytyy vanhanajan keppisopan resepti. Tämän perinteisen rohdon sanotaan suojaavan flunssalta sekä monelta muulta vaivalta. Vanhanajan yleislääke kaikkiin vaivoihin. Keppisopan resepti on lähtöisin Hirvensalmen Perinnepirtin Airi Rekilältä. Keitoksen sanotaan olevan antioksidanttinen ja antiseptinen.

Vanhanajan keppisoppaan tarvitaan männyn, katajan ja kuusenoksa. 

Keppisoppa

25 cm katajanoksa
25 cm kuusenoksa
25 cm männynoksa
5 l lähdevettä
1 rkl aurinkosuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa

Huuhtele oksat luonnonvedellä tai kerää ne sateen jälkeen. Ota sopiva oksanpätkä, esim. sivuoksan latva oksasaksilla. Pilko oksat noin 10 cm:n pätkiksi. Keitä vesi ja suola. Kaada kuuma vesi oksien päälle, jolloin veteen liukenee hartseja ja antioksidantteja. Anna keppiveden seistä huoneenlämmössä kannen alla kaksi vuorokautta. Siirrä sitten kylmään jääkaappiin tai maakellariin viikoksi. Tämän jälkeen siivilöi soppa, pullota ja säilytä kylmässä. Nauti tarvittaessa kaikkiin vaivoihin 2 dl päivässä. Pullotettu keppisoppa säilyy kylmässä 2 viikkoa. Osan keppisopasta voit myös pakastaa.

Varoitus! Keppisoppaa ei tulisi nauttia raskaana olevien eikä hartsiallergisten. Myös munuaisongelmista kärsivien kannattaa olla varovaisia. Jos olet kuuselle, katajalle tai männylle tai mille tahansa niiden sisältämälle osalle allerginen, älä juo keppisoppaa.

Kirjallisuus:
Cederberg, Maarit. 2014. Aarteita Suomen luonnosta. Hyötykasveja apilasta vuohenputkeen. s. 68-71.
Farmakognosia. Farmaseuttinen biologia. 2000. Hiltunen, Raimo & Holm, Yvonne (toim.)
Moisio, Simo & Mäkinen, Yrjö & Tuominen, Marja & Vauras, Jukka. 2008. Luonnonyrttiopas. s. 34.
Piippo, Sinikka. 2003. Luonnon lääkeyrtit 2. Mieli ja hermosto. Hengitystiet. s. 240-243.
Piippo, Sinikka. 2005. Luonnonyrtit. Villivihannekset ja marjat. s. 84-86.

Havu-uute-juoman analyysitodistus: http://www.ravintorengas.fi/images/Hy-analyysitodistus.pdf



 

Kuusenkerkkäreseptejä

Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu.

Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu. Kuusen neulaset ovat yksittäin, särmikkäitä ja teräväkärkisiä. Kuusi kasvaa lähes koko maassa pohjoista Lappia lukuunottamatta. Kuusesta käytetään yrttinä nuoret vuosikasvaimet eli kerkät. Muista, että kuusen kerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Kerkkiä ei saa kerätä taimikosta, koska taimen kasvu häiriintyy.

Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. Yleensä tämä ajankohta riippuu sääoloista ja luonnollisesti ajoittuu eteläisessä Suomessa varhaisempaan ajankohtaan, kuin pohjoisessa. Etelä-Suomessa sopiva ajankohta on toukokuun lopussa, Keski-Suomessa kesäkuun alussa ja Pohjois-Suomessa kesäkuun puolessa välissä. Myös paikalliset kasvuolot vaikuttavat ajankohtaan - aurinkoisella paikalla kerkät kasvavat aikaisemmin kuin varjoisemmassa paikassa.

Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. 

Kerkät kerätään nyppäämällä vaaleammanvihreä vuosikasvain oksan kärjestä sormilla tai saksilla. Kerkät käytetään tuoreena tai ne voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kerkät voi myös kuivata. Kuusenkerkiä voidaan käyttää siirappien, hillojen, makeisten ja juomien raaka-aineena.

Vaniljajäätelöa ja kuusenkerkkäsiirappia, nam!

Kuusenkerkkäsiirappi

Kuusenkerkkäsiirappi soveltuu mainiosti yskänsiirapiksi. Parhaimmillaan kuusenkerkkäsiirappi on lettujen ja vaniljajäätelön kanssa.

1,5 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
2 kg sokeria
(mausteeksi voi laittaa vaniljasokeria 1 rkl tai 0,5 dl sitruunamehua)

Kerätyt kuusenkerkät huuhdellaan hyvin ja laitetaan isoon kattilaan, sillä keitos on herkkä kuohumaan sekoitettaessa. Kerkät painetaan tiiviisti kattilaan ja lisätään vettä sen verran, että kerkät peittyvät. Anna herkkien liota vedessä yön yli. Seuraavana päivänä keitä kerkkiä hiljalleen parituntia liotusvedessä 2 tuntia ja siivilöi kerkät pois. Mittaa kerkkäliemi takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeria 0,5 kg litraa kohti. Keitä seosta 3-5 tuntia miedolla lämmöllä, kunnes liemi on tummaa ja siirappimaista. Sekoita keitosta muutaman kerran kiehumisen aikana ja pidä huolta, ettei siirappi kiehu kattilasta yli. Jossain keittämisen vaiheessa siirappi voi tehdä yllättäviä kuohahduksia. Purkita kuusenkerkkäsiirappi heti keittämisen jälkeen. Sopivan koostumuksen saaminen voi olla haasteellista, joskus siirapista voi tulla niin jäykkää, että purkista ulos saaminen voi olla haasteellista. Suosittelen purkitukseen pieniä purkkeja, joista lusikalla voi kaapia siirapin pois pohjaa myöten.

Kuusenkerkkälikööri

0,5 kg kuusenkerkkiä (1 osa)

0,5 litraa viinaa (1 osa)

0,5 kg sokeria (1 osa)

Lisää purkkiin kuusenkerkät ja kaada kirkasta viinaa päälle niin paljon, että kerkät peittyvät viinalla. Anna kerkkien uuttua viinassa 3 viikkoa. Tämän jälkeen siivilöi kerkät pois. Lisää sokeri ja sekoita pulloa päivittäin, kunnes sokeri on sulanut joukkoon. Sokerin voi myös keittää vahvaksi liuokseksi ja lisätä sen kuusenkerkkäuutteeseen. Voit myös tehdä kuusenkerkkäliköörin laittamalla kaikki ainekset yhteen purkkiin kerralla, esim. laittamalla kerkät ja sokeri kerroksittain purkkiin ja lopuksi kaataa viina päälle. Liköörin voi antaa tekeytyä kaikessa rauhassa ja siiviloidä juomaksi parhaaksi katsomallaan hetkellä, esim. joulun aikaan. 

Kuusenkerkkäviina

1 osa kuusenkerkkiä

1 osa viinaa

Huuhtele tuoreet kuusenkerkät. Laita ne purkkiin tai pulloon. Kaada viina päälle. Anna uuttua 4 viikkoa. Siivilöi kerkät pois. Juo metsäisenä snapsina. Ota lääkemitallinen yskään tai flunssaan. Voit käyttää myös flunssan torjuntaan lisäämällä lääkemitallisen / 1 rkl kuusenkerkkä viinaa kupilliseen kuumaa vettä ja hunajaa.   

Kuusenkerkkäeliksiiri

Kuusenkerkkäviinasta voit tehdä eliksiiriä lisäämällä joukkoon 0,5 osaa hunajaa tai sokeria. Mausteeksi voi lisätä mukaan vaniljasokeria tai/ja sitruunamehua. Kuusenkerkkäeliksiiriä voit nauttia metsäisenä snapsina tai flunssalääkkeen tapaan.

Kuusenkerkkä-Louhisaarenjuoma

4 l kuusenkerkkiä
5 l vettä
25 g sitruunahappoa
0,5 kg sokeria

Huuhtele kuusenkerkät. Voit käyttää juoman valmistukseen tuoreita tai pakastettuja kuusenkerkkiä. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää vesi ja anna kiehua 1-2 tuntia miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä hetken. Lisää joukkoon sitruunahappo. Peitä astia kannella ja anna seisoa yön yli (12 h). Seuraavana päivänä siivilöi juoma harsokankaan läpi. Lisää sokeri ja pullota. Juoma on valmista nautittavaksi. Voit laimentaa juomaa vedellä tai kivennäisvedellä.

Kuusenkerkkäsima

4 l kuusenkerkkiä
5 l vettä
2 sitruunaa
1 kg sokeria
1 tl hiivaa

Huuhtele kuusenkerkät. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää joukkoon viipaloidut sitruunat. Lisää vesi ja anna kiehua tunti miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja siivilöi. Tämän jälkeen liuota hiiva pieneen tilkkaan vettä ja lisää juomaan. Peitä astia kannella ja anna käydä yön yli (12 h). Seuraavana päivänä pullota juoma ja säilytä 3 päivää viileässä ennen tarjoilua.

Päivän pannu - villiyrttejä ja kvinoaa

Päivän villiyrttejä kipossa

Pihalta keräsin litran satsin sekalaisia villiyrttejä - vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa ja siankärsämöä. Huuhtelun jälkeen villiyrtit ovat valmiita päivän pannuun. Yleensä huuhtelen nämä pannulle menevät ryydit, koska aina niissä on mukana vaihteleva määrä roskaa, multaa ja ötököitä.  

Villiyrttejä ja kvinoaa

Villiyrttejä ja kvinoaa

1 l kauden villiyrttejä
1 rkl öljyä
2 dl vettä
1 dl kvinoaa
ripaus suolaa
pippurisekoitusta myllystä

Kerää kauden villiyrttejä 1 litra. Huuhtele lävikössä juoksevan veden alla. Anna valua hetken. Pilko yrttejä hieman pienemmiksi saksilla. Lisää öljy ja yrttisilppu pannulle. Paista noin 5 minuuttia. mausta pippurisekoituksella ja suolalla. Käteviä ovat pippurimyllyt, jossa sekoitus suolaa ja erilaisia pippureita.

Valmista kvinoa valmiiksi ohjeen mukaan. Ensin huuhtele hyvin siivilässä kuuman veden alla. Keitä vesi, mausta suolalla ja lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Keitä 15 min. Lisää keitetty kvinoa kypsennettyjen yrttien sekaan tai päinvastoin.

Maitohorsma, pientareiden monikäyttöinen väriläiskä

Maitohorsma kasvaa yleisenä avoimilla paikoilla ja teiden varsilla koko maassa. 

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) on 50-100cm korkea monivuotinen ruoho, joka kasvaa avoimilla paikoilla ja teiden varsilla koko maassa. Maitohorsmasta ravinnoksi voit käyttää nuoret versot, lehdet ja kukat. Nuoria maitohorsman versoja voi kerätä heti niiden putkahdettua toukokuussa. Lehtien paras keräysaika on kesä-heinäkuussa ennen kukintaa. 

Nuoria maitohorsman versoja voi käyttää parsan tapaan keväisenä villikasviksena. Kevyt kiehautus tai paisto pannulla öljyssä, mausteeksi suolaa, pippuria ja loraus sitruunamehua ja ei kun ääntä kohti. 

Maitohorsman nuoria versoja

Maitohorsman lehtiä voi käyttää myös villivihanneksena kevyesti kypsennettynä. Kukat ja nuoret lehdet voi käyttää tuoreena salaatissa. Perinteisesti maitohorsman lehdistä on tehty teetä - hyvän aromin saat horsmateehen hiostamalla. Myös kukkia voit kuivata teeksi. Maitohorsman lehdet kerätään kesä-heinäkuun vaihteessa ennen kukintaa. Lehtiä on nopea kerätä riipimällä lehdet varresta ylhäältä alaspäin. Muista kerätessä varmistua, että paikka on puhdas - tien vieressä kasvit ovat pölyisiä. Arvioi myös kasvien kunto silmämääräisesti, että kasvit ovat terveitä eikä niissä ole tuhoeläimiä. Kukinnan aikaan ota huomioon, että maitohorsma on tärkeä mesikasvi mehiläisille ja pörriäisiä saattaa olla meden keruulla kanssasi samoilla apajilla.

Maitohorsman näköislajeja ovat sarjakeltano (Hieracium umrellatum) (lehdet harvahampaiset, kukat keltaiset), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Nämä kaikki ovat keltakukkaisia, mutta lehtien muoto muistuttaa maitohorsmaa. 

Hiostamalla maitohorsman lehtiin saadaan uusia aromiaineita ja samalla kitkerät parkkiaineet hajoavat. Hiostamalla voit tehdä hienoaromisia teeaineksia myös muista villiyrteistä - vadelman lehdistä, ahomansikan lehdistä ja lillukan lehdistä.

Teeainesten hiostaminen

1. Anna kerättyjen lehtien nahistua muutama tunti keräämisen jälkeen huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiä kaulimella tai käsien välissä niin, että lehdistä irtoava soluneste kostuttaa lehtimassan ja vapautuneet entsyymit alakavat toimia. Sullo lehdet lasipurkkiin (ei liian tiukkaan). Sulje purkki löysästi. 
3. Säilytä purkki lämpimässä paikassa (40-50°C), esim. ikkunalauta, kuivuri tai uuni, patteri, sauna valolta suojattuna. Jatka hiostusta, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. 
4. Levitä hiostetut lehdet purkista kuivumaan esim. kuivuriin. 
5. Säilytä kuivatut teeainekset lasi- tai peltipurkissa kuivassa paikassa.
6. Hauduta yrttijuomaksi 1tl / 2 dl keitettyä vettä 10 min. Mausta hunajalla.     

Maitohorsman lehdissä (/100g) on C-vitamiinia 88 mg, karoteenia 22 RE, valkuaista 6,5 %, hiilihydraattia 2,9 %, kuitua 1,4 % ja kivennäisaineista kalsiumia, fosforia, natriumia, kaliumia, magnesiumia, kiparia, sinkkiä, rautaa, mangaania ja molybeenia, gallotanniineja, triterpeenihappoja, limaa, haihtuvia öljyjä ja flavonoideja. Maitohorsman versoissa (/100 g) on energiaa 17 kcal, valkuaista 0,2 %, rasvaa 0,3 %, hiilihydraattia 4 %, kuitua 0,9%, A-vitamiinia 4 RE ja kivennäisaineista  kalsiumia, fosforia, natriumia, magneesiumia, kuparia, sinkkiä, rautaa ja mangaania. Maitohorsman kukissa on n-nonakisaania, seryylialkoholia, kanerolia, sitosteroliglykosideja ja beeta-sitosterolia. 

Hiirenkorvaviina koivunsilmuista

Koivu on hiirenkorvalla!

Kevät se vaan etenee ja koivuun puhkeavat vienon vihreät hiirenkorvat. On juuri oikea hetki valmistaa keväistä hiirenkorvaviinaa! Juuri avautuvat koivunsilmut ovat tahmeita ja maultaan lempeän makeita.

Hennonvihreitä hiirenkorvia 

Hiirenkorvaviina

kourallinen hiirenkorvia
vajaa pullo viinaa

Viinaksi käy mikä tahansa kirkas maustamaton viina, esim. vodka. Vajuuta pulloa sen verran, että koivunsilmut mahtuvat pulloon. Voit vaikka naukkailla silmuja keräillessäsi :) Kerää kourallinen juuri puhkeamaisillaan olevia koivun silmuja ja tipauta ne pulloon. Voit halutessasi tehdä silmujen asennuksen pulloon vasta kotona. Anna juoman tekeytyä 1-2 viikkoa. Siivilöi silmut pois ja kaada hiirenkorvaviina takaisin pulloon. Voit lisätä juomaan hieman (lusikallisen) sokeria tai hunajaa makua pyöristämään.

Muista, että koivun silmujen keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan! Jos et talvella jaksa odottaa kevättä, voit ottaa sisälle maljakkoon koivunoksia ja kokea kevään ihme omalla ruokapöydällä! Aukeavista silmuista voi tehdä hiirenkorvaviina jo etukäteen.

Pihlajansilmuissa on hieno karvasmantelin aromi

Pihlaja (Sorbus aucuparia) on yleinen koko maassa kasvava puu. Oikea hetki pihlajan silmujen keräämiseen on toukokuussa juuri kun silmut pullistuvat. Jos haluaa kokea silmujen hienon amarettomaisen aromin, on silmut poimittava ennen niiden aukeamista, kun silmut ovat väriltään vaaleita. Voi maistaa silmuja ja varmistua, että hetki on oikea. Tarkkaa aikataulua pihlajan silmujen turpoamiselle ei voi antaa, mutta Mikkelin korkeudella oikea hetki on juuri nyt (15.5.) ja kestää arvioilta viikon (viikko 20-21). Etelä-Suomessa tämä hetki on jo ohitettu ja pohjoisessa saa vielä hetken odottaa. Jos pihlajansilujen aika on jo ohi, voit kerätä  pihlajanlehtiä alkukesästä ennen kukintaa puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia lehtiä.

Muista, että pihlajan silmujen ja lehtien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Pihlaja on koko maassa yleinen, ja hyviä keruupaikkoja löytyy hoidetusta taimikosta. Pois raivattu pihlaja kasvaa pensaaksi nopeasti uudelleen ja näiden puskien rankaisusta ei ole haittaa muulle metsän kasvulle. Pellon reunoille marjovia puita pyritään jättämään maisemanhoidollisista syistä ja noin muutenkin pellon reunalla kasvavat yrtit kannattaa jättää poimimatta (ei kuulu jokaisenoikeuksiin). Jos haluat varmistaa pihlajan elinvoimaisuuden säilymisen, älä siis kerää kaikkia silmuja pois puusta. Kaikessa keräilyssä kannattaa kunnioittaa kerättävää kasvia, eikä hävittää keräämällä koko kasvustoa pois.

Pihlajansilmuja

Pihlajansilmuja voit käyttää tuoreena salaatin joukossa, makeassa smootiessa, aromaattisena yrttiteenä tai yrttisilppuna esim. vaniljajäätelön koristeena. Pihjajansilmujen ihanan aromia voit säilöä siirappiin, snapsiin tai likööriin.

Pilkottaessa pihlajansilmuista nousee upea karvasmantelin aromi. 

Pihlajansilmusiirappi

1 osa silputtuja pihlajansilmuja
1 osa ruskeaa sokeria
2 osaa vettä

Silppua pihlajansilmut ja lisää kattilaan. Lisää kattilaan vesi ja keitä 15 min. Siivilöi yrttisilppu pois. Kaada liemi takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Sekoita, kunnes sokeri on sulanut nesteeseen. Keitä siirappia kokoon, kunnes se on sopivaa. Muista, että siirappi kiinteytyy vielä jäähtyessään. Jos siirapista tulee liian kiinteää, alkaa sokeri kiteytymään säilytyksen aikana.

Pihlajansilmusnapsi

1 osa silputtuja pihlajansilmuja
2 osaa viinaa (kirkasta viinaa, esim. 40% vodkaa)

Silppua pihlajansilmut pienemmiksi esim. saksilla tai yleiskoneella. Kaada pihlajansilmusilppu hillopurkkiin. Kaada viina yrttisilpun päälle. Viinaa on sen verran enemmän, että neste on yrttisilpun yläpuolella. Sulje kansi. Anna snapsin tekeytyä huoneenlämmössä valolta suojattuna viikon ajan. Siivilöidään ja pullotetaan.

Pihlajansilmusnapsista voi valmistaa pihlajansilmulikööriä lisäämällä snapsiin haluttu määrä sokeria, 100-300g, yleensä 200-250g/litra. Liuota sokeri pieneen määrään nestettä ja lisää snapsin joukkoon. Voit lisätä sokerin myös suoraan snapsin, mutta silloin sekoita likööriä sokerin liuottamiseksi. Säilyvyyden varmistamiseksi valmiin liköörin alkoholipitoisuuden tulisi olla yli 25%.

Jos pihlajansilmut ovat jo auenneet, voit tehdä pihlajanlehdistä virkistävää juomaa viinihapolla uuttamalla seuraavan ohjeen mukaan. Huom! Kerää pihlajanlehtiä maanomistajan luvalla alkukesästä ennen kukintaa. Kerää vain puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia lehtiä.

Pihlajanlehtijuoma

2 litraa pihlajanlehtiä
2 tl viinihappoa
2 litraa kiehuvan kuumaa vettä
1 dl sokeria liuotettuna kuumaan veteen

Laita pihlajanlehdet valmistusastiaan, esim. kattilaan. Keitä vesi. Liuota viinihappo pieneen määrään kuumaa vettä ja lisää kuuman veden joukkoon. Kaada kiehuvan kuuma vesi, pihlajanlehtien päälle. Anna juoman tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöi lehdet pois. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää juomaan. Sekoita. Viilennä. Laimenna pihlajanlehtijuomaa 1:1 (tai oman makusi mukaan) vedellä tai kivennäisvedellä. 

Voikukka - jokapihan supersalaatti

Voikukka on jokapihan supersalaatti!

Voikukka (Taraxacum spp.) on koko maassa kasvava elinvoimainen ja erinomainen salaattikasvi. Voikukka on monivuotinen kasvi, joka kasvaa yleisenä koko maassa. Rikkakasvina voikukka on vaikea hävittää syvälle yltävän juurensa ja runsaan siemenellisen leviämisen vuoksi. Nyt voit yrittää hävittää voikukan pihaltasi syömallä! Voit käyttää ravinnoksi koko kasvin - voikukan lehdet, nuput ja kukat voit käyttää salaattiin, juuren ja kukkavarren keitettynä.

Voikukan kerääminen

Voikukan versoja voit kerätä puhtaalta paikalta koko kasvukauden ajan. Keväällä lehdet ovat miedomman makuisia. Voikukan voi myös peittää astialla ja odottaa, että väri ja maku miedontuu. Voikukan lehtien maun karvaisuudessa on suuria eroja eri lajien välillä. Yleisenä ohjeena voi pitää, että mitä vähemmän sahalaitaisuutta lehdessä on, sitä miedommalta se maistuu. Voit kerätä voikukan lehtiä niin, että keräät vain lehtiosan ja lehden ruoti jää kiinni kasviin. Muista, että voikukan lehdet ja varret erittävät kädet - ja vaatteet - kellertäväksi värjäävää maitiaisnestettä. Voikukan kukissa on runsaasti keltaista siitepölyä, joka voi aiheuttaa allergisen reaktion.

Voikukan nuppuja voi nauttia ruusukaalin tapaan keitettynä voisulan kanssa. Nuppujen karvasta makua voi vähentää poistamalla tarkkaan kukkapohjuksen ja verholehdet, ne irtoavat suhteellisen helposti mansikankannan tapaan. Voikukannupuista voi valmistaa kapriksen tyylisiä etikkanuppuja kiehauttamalla nuput kevyesti ja säilömällä ne valmiiseen pikkelsiliemeen (sis. etikkaa, sokeria, suolaa ja mausteita).

Voikukan lehtiä voit käyttää salaattina, esim. muiden salaattiaineksien mukana. Voikukan lehtiä voi myös käyttää kasvislisäkkeenä: kiehauta kevyesti tai paista kevyesti öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja tujauksella sitruunamehua.

Voikukan terälehtiä voi käyttää salaatin koristeena, sämpylätaikinaan tai siman valmistukseen. Voikukan terälehdet kannattaa käyttää tuoreena mietona, makeana ja keltaisena elementtinä esim. salaatissa. Voikukan terälehdistä tulee kuvatessa juuri niitä höytyjä, joilla siemenet liitelevät ilmojen halki. Eli terälehtien kuivaaminen on haasteellinen homma :)

Voikukan juuria voi kerätä ja käyttää hyvin puhdistettuina ja keitettynä. Pula-aikaan kuivattuja voikukan juuria käytettiin kahvinkorvikkeena. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto! Nykyisin voikukkaa käytetään usein detox-kuureissa, esim. teesekoituksessa nestettä ja kuona-aineita poistavien ominaisuuksiensa vuoksi. Muista, että juurien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan! Voikukan juuret kerätään varhain keväällä ennen kukintaa tai myöhään syksyllä.

Voikukka kasvaa yleisenä ja elinvoimaisena koko maassa.  

Voikukan huikea ravintoarvo

Voikukka on ravintoarvoltaan huikean hyvä superyrtti, joka päihittää kaupan salaatit joka suhteessa. Voikukan tuoreet lehdet (100g) sisältävät ravintoaineita seuraavasti: energiaa 45 kcal, proteiinia 2,7 g, hiilihydraatteja 8,6 g, A-vitamiinia (14 000 Ky), B-vitamiineja, C-vitamiinia 35 mg, D-, E- ja P-vitamiinia sekä kivennäisaineista kaliumia 440 mg, kalsiumia 158 mg, magnesiumia 36 mg, fosforia 70 mg, rautaa 3,2 mg, sinkkiä 1,2 mg. Voikukan juuressa on inuliinia, eniten syksyllä (40%).

Voikukkaa voit säilöä

• kuivaamalla lehtiä
• pikkelöimällä kukkanuppuja
• ryöppäämällä lehdet kevyesti, jäähdyttämällä ja pakastamalla
• juuret kuivaus pätkittynä 

Voikukan untuvaiset siemenet alkavat olla valmiina lentoon!

Resepti: voikukannuppupikkelisi ja voikukkakaprikset

https://www.soppa365.fi/resepti/564/voikukannuppupikkelsi-ja-voikukkakaprikset/

Resepti: voikukkasima

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1349751576460

Nokkonen - jokapaikan superyrtti

Jos haluat ottaa käyttöösi muutaman terveellisen luonnonyrtin, niin nokkonen (Urtica dioica) on helppo ja huippu valinta! Ravintoarvoltaan nokkonen on vertaansa vailla. Nokkosen opit tunnistamaan viimeistää sen polttaessa kättä tai jalkaa. Nokkosta käytetään yleiskuntoa vahvistavana yrttinä. Nokkosen ensimmäiset versot pilkistävät esiin jo varhain keväällä. Nuorista kasveista voit käyttää koko verson, mutta vanhemmista kasveista käytä vain lehdet varren kuituisuuden vuoksi. Nokkosta käytetään ruuaksi pinaatin tavoin kevyesti ryöpättynä. Nokkosen lehtiä voi myös kuivata ja käyttää jauheena. 

Nokkonen (Urtica dioica) on monikäyttöinen joka puskan superyrtti. 

Nokkonen monella tapaa terveellinen yrtti. 100 g tuoretta nokkosta sisältää energiaa 149 kj, proteiinia 5,9 %, rautaa 4,4 mg, C-vitamiinia 175 mg, kaliumia 670 mg ja kalsiumia 594 mg. Nokkonen nokittaa pinaatin kaikin tavoin! Katso nokkosen tarkemmat ravintoarvot tästä. Nokkosen lehdet ja varsi sisältää klorofylliä, A-, C-, E-, ja K-vitamiinia, runsaasti mineraaleja kuten rautaa, kalsiumia, piitä, kaliumnitraatteja ja rikkiä, sekä orgaanisia happoja. Nokkosen poltinkarvat sisältävät muurahaishappoa, asetyylikoliinia, serotoniinia ja histamiinia. 

Nokkosen parantavia ominaisuuksia

• aktivoi ruoansulatusrauhasten toimintaa
• vahvistaa verta
• lisää virtsan eritystä
• lisää maidon eritystä imetysaikana
• avaa hiussuonia ja kiihdyttää ihon verenkiertoa
• supistaa rakkoa ja eturauhasta (juuri)
• tyrehdyttää verenvuotoja

Älä kerää nokkosta runsastyppisistä paikoista, kuten navetan takaa, koska varjoisissa runsasravinteisissa paikoissa se sisältää liikaa nitraattia. Nitraatit vähenevät kevyellä kiehautuksella. 

Nokkosen kerääminen

Nokkosen versot alkavat kasvaa varhain keväällä. Nuoria nokkosenversoja voit käyttää kokonaisina, vanhemmista nokkosista kerää vain lehdet. Nokkosen keruussa on kätevää käyttää hanskoja suojaamassa käsiä ja saksia kasvin leikkuuseen. Kerää vain puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia versoja ja lehtiä. 

Nokkosella on muutamia näköislajeja, jotka muistuttavat ulkonäöltään nokkosta, mutta poikkeavat käytöltään. Eniten nokkosta muistuttaa valkopeippi (Lamium album), joka kasvaa suhteellisen yleisenä eteläisessä Suomessa. Valkopeipin tunnistaa valkoisista lehtihangoissa kasvavista kukistaan. Valkopeipin hennot karvat eivät polta ja lehtien haju on voimakkaan tympeä. Nokkosen poltinkarvaton näköislaji on lehdoissa kasvava kapealehtisempi pohjannokkonen (Urtica sondenii), joka kannattaa jättää keräämättä harvinaisuuden vuoksi. Nokkosen näköislaji on myös rautanokkonen (Urtica urens), joka muistuttaa hyvin paljon tavallista nokkosta. Rautanokkosen lehdissä on piikkejä myös lehden yläpuolella ja lehdissä on mustia pisteitä. Lähikontaktissa rautanokkonen polttaa tavallista nokkosta kipakammin ja sen poltinkarvat ovat lasimaisen pistävät. Rautanokkosta voi käyttää tavallisen nokkosen tapaan.   

Keräämisen jälkeen huuhtele lehdet ja ryöppää nopeasti. Huuhtele nokkosenversot juoksevan veden alla tai kylvetä satsi pesuvadissa. Huomaat, että versojen mukana tulee muutakin tavaraa - koivunsiemeniä, siitepölyä, monenlaisia pikkuhyönteisiä. Ryöppää huuhdellut nokkosen versot nopeasti runsaassa määrässä kiehuvaa vettä. Minuutin ryöppäys riittää pehmittämään nokkosen rakenteen. Älä keitä liian pitkään, koska kuumentaminen tuhoaa vitamiineja. Voit myös kaataa kiehuvaa vettä siivilässä olevien nokkosenversojen päälle. Ryöppäysliemen voit halutessasi käyttää muuhun ruuanlaittoon tai kasteluvetenä. Ryöpätyn nokkosmassan voi helposti hienontaa esim. sauvasekoittimella. Ryöpätyn ja hienonnetun nokkosen voi pakastaa sopivankokoisina käyttövalmiina annoksina, esim. jääpalamuotissa. Nokkosta voi säilöä helposti kuivaamalla. Kuivattua nokkosta voi käyttää esim. lettuihin, sämpylätaikinaan tai smootiehen. 

Nokkosletut

Lisää lettutaikinaan 0,5 dl hienoksi surautettua ryöpättyä nokkosta tai kourallinen kuivattua nokkosta (hienonna jauheeksi) tai 1 rkl nokkosjauhetta. 

Nokkossämpylät

Lisää sämpylätaikinaan 0,5 dl hienoksi surautettua ryöpättyä nokkosta tai kourallinen kuivattua nokkosta (hienonna jauheeksi) tai 1 rkl kuivattua nokkosjauhetta. 

Käytä nokkosta pinaatin tapaan ruuanlaitossa, esim. pinaattikeitto > nokkoskeitto, pinaattikastike > nokkoskastike.   

Tiesitkö, että... 

• nokkosen varsista saadaan lujaa ja kiiltävää tekstiilikuitua. 
• nokkosen keitinvettä voi käyttää tuhohyönteisten torjuntaan ja lannoitukseen. 
• nokkonen antaa hyvän säväyksen vastassa (käytetty reumatismin hoitoon)  

Yleisohjeet yrttien keräykseen

Muista, että kasvien keräily on mainio tapa ulkoilla koko perheen kanssa. Raitista ilmaa luonnossa tekee aina hyvää - vaikka saalista ei aina löytyisikään. Mieli lepää, kun keskittyy kasvien tunnistamiseen ja ruokakaappiin tulee omin kätösin poimittua ainesta. Luonnonkasvit ovat kasvaneet täysin ilman hoitoa ja lannoitusta - luonnonmukaista superruokaa! Luonnossa keräily parantaa luonnontuntemusta kasvilajiston karttuessa sekä parantaa luontosuhdetta.
Kun keräät yrttejä ravinnoksi muista seuraavat asiat:

1) Hyvä hygienia - kerää puhtain käsin, puhtaalta paikalta, puhtaaseen astiaan. 

• Muista noudattaa hyvää käsihygienia. Kasveja kerätessä voit käyttää myös kumihanskoja. 
• Kerää puhtaalta paikalta riittävällä etäisyydellä tiestä, lenkkipolusta ja asutuksesta. Muista, että keväällä siitepölyä löytyy suuret määrät kasvien pinnalta. 
• Kerää vain sen verran, kun ehdit käsittelemään heti retken jälkeen. 
• Kerää eri lajit erilleen jo keräysvaiheessa. 

2) Noudata keräilyssä jokaisenoikeuksia. 

• Jokaisenoikeuksin voit kulkea luonnossa ja kerätä kasveja, marjoja ja sieniä. 
• Muista, että jokaisenoikeuksiin eivät kuulu puista kerättävät aineet, esim. mahla, lehdet, neulaset ja puissa kasvavat käävät eikä juurien keruu - niihin tarvitset luvan maanomistajalta.
• Pidä tavoitteena, ettei keräämisestä jää jälkiä maastoon ja kasvustoon - älä tyhjennä koko kasvustoa. Muista jättää rauhaan harvinaiset ja uhanalaiset kasvit. 

3) Kerää vain tuntemiasi kasveja.

• Tunnista keräämäsi kasvit. Opettele tunnistamaan kasvi lajilleen ja erottamaan haluttu kasvi muista samannäköisistä lajeista. Muutamalla helposti tunnistettavalla kasvilla pääset jo alkuun!
• Opi tunnistamaan yleisimmät myrkylliset kasvit - luonnosta löytyy yleisesti myös myrkyllisiä kasveja. Se, että joku eläin syö kasvia, ei kerro mitään sen myrkyllisyydestä!

4) Käsittele saalis heti retken jälkeen. 

• Kerää vain sen verran, kun ehdit käsittelemään retken jälkeen. 
• Tuoreet yrtit säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, mutta parhaimmillaan ne ovat heti keräämisen jälkeen. 
• Puhdista saalis ko. kasvin vaatimalla tavalla, huuhtele ja laita ruuaksi. Kuivattavia kasveja ei huuhdella, vaan levitetään kuivuriin kuivumaan.   

Vuohenputki - kevään ensimmänen villivihannes

Vuohenputki, Aegopodium podagraria 

Vuohenputken (Aegopodium podagraria) nuorta kasvustoa. Näistä kippoon poimisin vielä supussa olevat versot.  

Kun ensimmäiset krookukset avaavat nuppujaan, niin vuohenputki työntää versojaan maan pinnalle. Vuohenputken ensimmäiset versot ovat väriltään punertavia, niitä on vaikea erottaa talven jäljiltä vielä harmaasta maasta. Mutta kun huomaat ensimmäisen vuohenputken verson ja kyykistyt sen viereen, niin johan alkaa muitakin silmuja löytymään!

Vuohenputki on kevään ensimmäisiä villivihanneksia, jotka nousevat hyvin pian lumien sulamisen jälkeen maan pinnalle. Tämä kertoo siitä, että kasvilla on vahva juurakko, jonka voimin se aloittaa kevään kasvun. Vuohenputken juurakko kasvaa mattomaisena verkostona pinnan alla ja sen kitkeminen on hyvin haasteellista. 

Vuohenputken kevään ensimmäisiä versoja 11.4.2015 Mikkelissä. 

Vuohenputkesta käytetään nuoret, vielä nupussa olevat versot. Yleensä nämä versot ovat nousseet saman päivän aikana, illalla tai seuraavana päivänä nuppu aukeaa ja paljastaa vuohenputken lehtien muodon. Vuohenputken varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme lehteä. Myöhemmin kasvin varttuessa vuohenputken versoihin tulee kitkerä maku. Vuohenputkesta käytetään nuoret versot, mutta myös varttuneempia versoja voi käyttää. Vuohenputken varttuneempia lehtiä voi käyttää kuivattuna esim. teeaineksena, viherjauheen aineksena tai mausteena.   

Vuohenputki kasvaa usein multavassa paikassa pihamaalla ja on hankalasti hävitettävä rikkakasvi. Voit hyödyntää tämän rikkakasvin käyttämällä sitä surutta kevään ensimmäisenä villivihanneksena! Vuohenputken versojen pääsatokausi kestää noin kuukauden lumien sulamisesta toukokuun loppuun. Kun vuohenputkikasvusto on kasvanut yli, voit niittää sen alas ja odottaa taas uutta satoa.  

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin, sen näköislaji on karhunputki (Angelica sylvestris). Vuohenputken saattaa helposti sekoittaa myös muihin sarjakukkaiskasveihin. Älä sekoita vuohenputkea myrkyllisiin myrkkykeisoon (Cicuta virosa), myrkkykatkoon (Conium maculatum) tai hukanputkeen (Aethusa cynapium)! Kerää vain varmasti tunnistamiasi villivihanneksia!

Vuohenputken kerättyjä versoja kipossa. 

Kerää vuohenputken versot keräysasiaan katkaisemalla verso kynnellä tai saksilla poikki. Muista kerätessäsi hygienia, kerätään puhtaalta paikalta puhtain käsin, eikä kerätä multaa mukaan! Keruupaikka vaikuttaa multaisuuteen, parasta olisi kerätä vanhasta sammaloituneesta nurmesta, se blokkaa multaa pois. Kerää yhtä lajia yhteen astiaan, on helppo poistaa kiposta pois "väärät" kasvit. Keräämisen jälkeen huuhtele versot hyvin, yleensä mukaan on tullut hiekkaa tai multaa, vaikka miten tarkasti poimii. Huuhtelun jälkeen vuohenputken versot ovat valmiita kokkausta varten. 

Yksikertainen ohje on paistaa huuhdellut vuohenputken versot paistinpannulla rasvassa muutama minuutti ja maustaa suolalla. Tämän vuohenputkipaistoksen voi käyttää villilisäkkeenä tai voileivän päällä. Vuohenputki silppua voi lisätä keittoihin, patoihin, piirakoihin, pitsan päälle jne. Erityisen hyvin vuohenputki toimii tomaattiruokien kanssa ja basilikan seurassa. Vuohenputken lehtiä voi myös kuivata tai pakastaa. 

Vuohenputken terveysvaikutuksia: 

• kihtiä, reumaa ja reumaattisia vaivoja hoidetaan vuohenputkiteellä, kylpyvesillä tai hauteena
• virtsaneritystä lisäävä ja auttaa virtsarakkovaivoihin
• helpottaa iskias- ja nivelkipuja
• hoitaa eturauhasta

Vuohenputken lehdissä (/100g kuivaa yrttiä) on kuiva-ainetta 15-19 %, sokeria 4,6-8,7 %, kivennäisaineita 1,3-1,9 %, C-vitamiinia 28-56 mg, valkuaisaineita 72-225 mg, rautaa, flavonoideja, klorogeenihappoa ja haihtuvaa öljyä. 

Vuohenputkimunakas

0,5 l vuohenputken versoja

3      kananmunaa

3 rkl vettä 

1 tlk yrttisuolaa

1 rkl oliiviöljyä

Huuhtele siivilässä juoksevan veden alla juuri kerätyt vuohenputken versot. Valuta vedet pois. Silppua saksilla vuohenputken versot pienemmäksi.   

Sekoita munakasseos. Riko munat kulhoon, vatkaa munat kevyesti. Lisää seokseen vesi. Sekoita. 

Lisää paistinpannulle oliiviöljy. Paista silputut vuohenputkenversot pannulla sekoittaen muutaman minuutin ajan. Mausta seos yrttisuolalla. 

Lisää munakasseos pannulle ja paista kypsäksi molemmilta puolilta.