Villiyrttien satotilanne 13.5.2017

Kovin on kevät myöhässä koko Suomessa. Mikkelissä on jo ensimmäisiä vihreitä alkuja jo näkyvissä - kyllä se kevät etenee koleasta kelistä huolimatta. Mikkeli kuuluu III-vyöhykkeeseen, eli havaintoja voi verrata tähän samaan vyöhykkeeseen. Yleensä Mikkelissä kasvukausi on pari viikkoa Helsinkiä jäljessä. Tämä kevät on ollut harvinaisen kolea myös Helsingissä, siellä en ole päässyt vielä puskiin kurkkaamaan :)

Pikainen pyörähdys pihamaalla tuottaa seuraavan lajilistan hyödynnettävistä villiyrteistä: vuohenputki, nokkonen, maitohorsma, poimulehti, voikukka ja mesiangervo. Koivunmahlan valutus jatkuu lehdentuloon asti. Vuohenputkea pystyy jo hyvin poimimaan. Maitohorsman ensimmäiset versot pilkistävät jo (voi käyttää heti, kun ovat pinnalla, 10cm verso riittää). Nokkonen nostaa ensimmäisiä versojaan, voi käyttää jos haluaa, myöhemminkin ehtii hyvin. Poimulehti kasvattaa jo ensimmäisiä pieniä lehtiä, voi nyppiä mukaan jos kohdalle sattuu. Mesiangervolla on ensimmäiset punertavat versot näkyvissä, yleensä mesiangervoa käytetään vasta myöhemmin (kukkia, lehtiä). Voikukka näyttää kasvattaneen hyvin kitukasvuisen lehtiruusukkeen silkalla sisullansa: voi käyttää, mutta aika rupusia vielä lehdet vielä ovat. Siankärsämö kasvattaa myös ensimmäisiä versoja: voi käyttää lehtiä heti kun niitä on näkyvissä. Lajitunnistuksen esimerkkinä vieressä oli myös pietaryrtti, joka näyttää hyvin samalta siankärsämön kanssa. Kasvien kevättunnistus vaatii harjaantunutta silmää, koska kasvista on näkyvissä vain lehti, ja sekin usein hyvin vajavaisesti kehittynyt. Kasveja on helpompi opiskella, kun koko kasvi ja mahdollinen kukka/kukinto on täysin kehittynyt eli keskikesällä.      

Vuohenputki on minun henkilökohtainen suosikki - ja varma kevään merkki. Yleensä ensimmäiset vuohenputken versot ilmestyvät välittömästi lumen sulamisen jälkeen, samaan aikaan ensimmäisten krookusten kanssa. Vuohenputki on aivan ensimmäinen villiyrtti joka vuosi. Vuohenputkea olen syönyt lähes päivittäin jo kolmen viikon ajan. Kylmät kelit ovat pitäneet vuohenputken kasvun maltillisena, kasvusto ei ole riehaantunut vielä hillittömään kasvuun. Aamuisin on ollut välillä liian kylmää yrttien poimimiseen, mutta hyvin kasvit ovat kestäneet pakkasta.  

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) 13.5.2017, Mikkeli.

Poimulehti (Alchemilla spp.) 13.5.2017

Poimulehdellä kuvassa alimmat ja isoimmat lehdet ovat talvehtineita lehtiä. Uudet lehdet kasvavat lehtiruusukkeesta keskeltä. Poimulehtiä voi käyttää heti, kun ne ovat puhjenneet. Kovin ovat pieniä vielä, mutta mukaan ovat lähteneet. 

Nokkonen (Urtica dioica) 13.5.2017 Mikkeli

Hyvin pieniä nokkosen alkuja on jo näkyvissä. Voi käyttää, jos haluaa, mutta mikään kiire ei vielä ole. Yleensä käytän nokkosta, kun se on kasvanut isommaksi. 

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) 13.5.2017 Mikkeli

Pietaryrtti muistuttaa siankärsämöä, mutta lehdet ovat suurempia. Yleensä pietaryrtissä on näkyvissä edellisen vuoden kukinto, josta kasvi on helppo tunnistaa.

Siankärsämö (Achillea millefolium) 13.5.2017 Mikkeli

Tässä siankärsämön varhaista kasvustoa, lehdet ovat hyvin tunnistettavissa. Myös siankärsämössä edellisen vuoden ruskea kukkavana voi olla pystyssä (jos joku ei ole kukkaa kerännyt teeainekseksi). Siankärsämön versoja voi käyttää salaattina muiden villiyrttien seassa haluamallaan tavalla.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) 13.5.2017 Mikkeli

Ensimmäiset maitohorsman versot jo pilkistävät! Versot voivat olla punertavia, muuttuvat myöhemmin vihreiksi. Nämä ovat kohta valmiita poimittaviksi ja nautittaviksi varhaisena parsana.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) 13.5.2017 Mikkeli

Tässä on toinen esimerkki maitohorsman verson ruusukkeesta, on se nätti! Huomaa, että tämä verso on jo hieman saanut vihreää väriä varteensa. Opettele erottamaan näköislajeista, joita ovat sarjakeltano, terttualpi ja ranta-alpi. Omilla paikoilla ranta-alpi kasvaa aivan samoilla paikoilla maitohorsman kanssa. Pienenä kasveja on aika hankala erottaa toisistaa (maitohorsmalla on lehtien kiinnittyminen varteen kierteinen).

Voikukka (Taraxacum spp.) 13.5.2017 Mikkeli

Voikukka on nyt tässä kasvuvaiheessa. Näyttäisi kovasti siltä, että lehdet ovat kasvaneet tänä keväänä kituen. Itse odottaisin vielä parempaa satoa. Ja löytyyhän hyvässä kasvussa olevia voikukkia ihan kukkimassa jossain aurinkoisella seinänvierustalla, on niitä jo näkynyt.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 13.5.2017 Mikkeli

Mesiangervon ensimmäisiä versoja on jo näkyvissä, nämakin ovat ensiväriltään punaisia. Mesiangervo on helppo tunnistaa lehden muodosta ja aromaattisesta tuoksusta. Mesiangervon keräämisellä ei ole mitään kiirettä. Mutta tiedoksi vaan, että löytyy jo tätäkin kasvia!

Vadelmasta aromikkaita marjoja ja yrttiteetä

Vadelma on 60-150cm korkea kaksivuotinen kasvi, josta voidaan käyttää lehdet teeaineksena sekä marjat. Vadelman varsi on piikikäs. Lehdet ovat 3-5 lehdykkäisiä, alapuolelta hopeanvaaleita ja huopakarvaisia. Hedelmä on punainen kerrannaisluumarja. Toisen vuoden versoista kerätään lehdet alkukesällä ennen kukintaa, ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä myös myöhemmin. Ensimmäisen vuoden versoon tulee vain lehtiä. Toisen vuoden verso kasvattaa lehdet heti keväällä sekä valmistautuu kukintaan. Kukat ja myöhemmin marjat tulevat toisen vuoden versoihin. Yleensä vadelmapuskassa on eri-ikäisiä vadelmanversoja. Vadelmaa kasvaa yleisesti Suomessa  Oulun-Kajaanin leveydelle saakka, pohjoisemmassa vadelma on harvinaisempi. Hyviä vadelmapaikkoja ovat ojien ja peltojen reunat sekä tuoreiden hakkuuaukkojen reunat. Hakkuun jälkeen vadelma valloittaa nopeasti kasvupaikan. Vadelma kasvaa paikalla niin pitkään, kun se saa riittävästi valoa.  

Vadelman 2. vuoden verso keväällä

Vadelman marjat kypsyvät kasvupaikasta riippuen heinäkuun puolessa välissä. Vadelman marjat kypsyvät eri aikaan, hyvän vatukon löydyttyä siellä voi uudestaan kerätä viikon kuluttua.

Vadelman kerrannaisluumarja

Vadelman lehdet ovat hiostettuna erinomainen teeaines. Vadelman lehdet kerätään kuivana, mukaan otetaan mahdollisimman vähän varsiainesta. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutama tunti huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä tai pastakone. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein  vaihe.  Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä vielä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:

1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!

Hiostamalla saadaan aromiaineet esille myös monista muista yrteistä, esim. ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Vadelmanlehden hoitavat vaikutukset

• vahvistaa naisten lantion seudun elimiä
• vahvistaa kohtua synnytykseen ja ehkäisee keskenmenoja (ei 3 ensimmäisen raskauskuukauden aikana)
• ruusuheimon supistava kasvi - toimii ainoastaan paikallisesti ulkoisesti (tulehduspaikan päällä) tai sisäisesti (vaikuttaa koko ruoansulatuskanavan pituudella) 
• antikoliiniesteraasi-, antioksidanttinen ja verenkiertoa parantava vaikutus
• vadelman lehtien parkkiaineet supistavat ruuansulatuskanavan limakalvoja
• vaikuttaa hiostavasti ja lievästi virtsaneritystä lisäävästi
• vadelman lehtien sisältämä fragariini-yhdiste stimuloi ja rauhoittaa kohdun lihaksia

Eli vadelmanlehtiteetä erityisesti naisille ja raskaana oleville 4. raskauskuukaudesta lähtien vahvistamaan kohtua ja ehkäisemään keskenmenoja. Tulehdusta lievittävien ominaisuuksiensa vuoksi vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös erilaisiin vatsavaivoihin. Ulkoisesti vadelmanlehtiteetä voi käyttää supistavana kasvovetenä rauhoittamaan ärtynyttä ihoa.

Vadelman vaikuttavat aineet

Vadelman marjat sisältävät antosyanideja, ellagitanniineja, flavonoleja (kversetiini ja kampferoli), katekiinia ja fenolisia happoja; askorbiinihappoa, beeta-karoteenia, klorogeenihappoa, glutationia ja alfa-tokoferolia; rautasitraattia sekä rauta-, kalium- ja kalsiumsuoloja, omena-ja viinihappoa. Vadelman lehdet sisältävät rautasitraattia, pektiiniä, omenahappoa, kalsiumkloridia, kaliumkloridia, kaliumsulfaattia ja fragriini -alkaloidia, joka vaikuttaa kohtuun ja munasarjoihin.

Lue lisää:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/vadelma
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/luonnonmarjat/vadelma/
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/vadelma/

Männystä löytyy apu moneen vaivaan

Mänty (Pinus sylvestris) on 10-30 m korkea ainavihanta leveälatvuksinen puu. Männyn neulaset sijaitsevat pareittain, ovat kierteisiä, 2-5 cm pitkiä ja jäykkiä. Männyn käpy on riippuva, halkaisijaltaan 3-7 cm. Siemen on siivellinen ja halkaisija 3-5 mm. Mänty kasvaa yleisesti koko maassa. Männynneulasia ja kerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla, ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jokamiehenoikeuksien perusteella voi keratä maahan pudonneita käpyjä ja kaarnaa. Yrttinä männystä kerätään nuoret vuosikasvaimet eli kerkät vuosikasvun päätyttyä kesäkuun lopussa. Sopiva ajankohta vaihtelee keruupaikan sijainnin mukaan, Etelä-Suomessa aikaisemmin ja pohjoisemmassa Suomessa tätä myöhemmin. Männynkerkät kerätään saksilla 2-5 cm oksien päistä. Älä katkaise männyn latvaosan vuosikasvaimia, koska silloin puun kasvu häiriintyy. Männynkerkkien keräämistä on vaikeaa tehdä ilman, että vahingoittaa puuta. Jos pihallasi sattuu kasvamaan kääpiöivä mänty (vuorimänty tms.) voit vuosikasvaimia typistämällä hillitä kasvua, ja käyttää kerkät yrttinä. Männynkerkkiä kerätessäsi ota huomioon, että puu voi olla pihkainen ja sotkea vaatteet. Männystä voidaan rohdoksena hyödyntää kerkkien ja neulasten lisäksi myös pihkaa, nuoria käpyjä, kaarnaa, pettua (männyn jälsi) ja puutervaa (puuaineesta tislaamalla), pikiöljyä, männynhavuöljyä ja tärpättiöljyä. 

Käännökset: ruotsiksi tall, englanniksi Scotch pine tai Noeway pine, saksaksi Waldkiefer.
Rohdosnimi: kerkät Turiones pini ja Strobuli pini; mäntyöljy Pini aetheroleum, Pini sylvestris aetheroleum ja Pini pumiliunis aetheroleum; männynhavuöljy Pini sylvestris oleum; kävyt Pini coni; puhdistettu tärpätti Terebinthinae aetheroleum rectificatum; terva Pix liquida

Rohdoskäyttö

Männynkerkkiä käytetään rohdoksena yrttijuomana, höyryhengityksessä ja kylpyvedessä. Männynkerkät sisältävät paljon C-vitamiinia. Männynkerkkäjuomalla voi lievittää hengityselinten tulehduksia. Mäntyvalmisteiden ja kerkkien antiseptisten, lämmittävien ja viilentävien ominaisuuksien vuoksi niitä on käytetty kurkunpääntulehdukseen, keuhkoputkentulehdukseen, influenssaan, astmaan, yskään, angiinaan, nuhaan, reumatismiin, iskiakseen, kihtiin, hermosärkyihin sekä lievittämään hermostoperäistä uupumusta ja voimattomutta, puutos- ja rasitustiloihin, ruuansulatusvaivoihin.  Männyn neulaset sisältävät runsaasti haihtuvia öljyjä, jotka voivat pitkään nautittuina olla terveydelle haitallisia.

Männyn kaarnauute tai -keite vahvistaa puolustuskykyä. Männynkuoriuute (100g) sisältää kalsiumia 2,1mg, rautaa 0,05mg, mangaania 0,06mg, sinkkiä 0,02mg, puun rasvoja 32mg, proteiineja 37mg, hiilihydraatteja 20mg, E- ja C-vitamiinia. Rannikkomännyn (Pinus maritima) kaarnauutteen punaisesta antioksidantteja sisältävästä väriaineesta on kehitetty verenkiertoelimistöä vahvistava lääke. Suomessa siikaislainen Kari Herttua on kehittänyt männyn kuoriuutteesta vuoden 2003 luontaiselintarvikkeena palkitun Havupuu-uutejuoman.

Männyn kerkät, havut ja oksat: teetä, siirappia, hunajaa ja tinktuuraa; höyryhengitys, kurlausvesi, kylpyvesi, jalkakylpy.
Muut männyn osat: hierontaöljy, saippua, salva.
Männyn pihka: laastari,
Puhdistettu tärpättiöljy: yskänlääke, öljy, voide, emulsio, geeli, laastari, alkoholiuute, höyryhengitettävä aine
Tärpättiöljy: kolotuksiin, verenkiertohäiriöt, ihovaivat
Haihtuvat öljyt; kauneudenhoitotuotteet kuten vaahtokylvyt ja kylpysuola
Männynhavuöljy: kauneudenhoitotuotteissa, ruokien ja juomien mausteena
Terva: ihosairaudet, mauste

Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan männystä saatavia rohtoja voi käyttää seuraavasti:
Männynoksat ja haihtuvat öljyt: sisäisesti ja ulkoisesti vilustumiseen, yskään, keuhkoputkentulehdukseen, kuumeeseen, suun ja kurkun tulehduksiin, hermokipuihin, tulehdustaipumukseen
Haihtuvat öljyt: edellisen lisäksi reumatismiin
Puhdistettu tärpättiöljy: sisäisesti ja ulkoisesti yskään, keuhkoputkentulehdus, suun ja kurkun tulehdus ja reumatismi

Aromaterapia: liiallinen hikoilu, syyhy, kipukohtiin, niveltulehdus, lihassärky, hermosärky, huono verenkierto, reumatismi, kurkku- ja keuhkoputkentulehdus, astma, yskä, vilustuminen, poskiontelontulehdus, virtsatietulehdus, väsymys, uupumus, stressi, toipilaille

Bachin kukkaterapia: huonoon itsetuntoon ja syyllisyydentunteen lievittämiseen

Homeopatia: krooninen reumatismi ja nokkosihottuma, nilkan heikkoihin nivelsiteisiin, hengitystietulehdukset, vanhojen miesten virtsatietulehdukset

Vaikutus

Männystä saatavilla aineilla on seuraavia vaikutuksia: irrottaa limaa, lisää virtsaneritystä, vähentää turvotusta ja lisää hikoilua, vähentää liiallista hikoilua, stimuloi lisämunuaisen kuorta, verenkiertoa ja hermostoa, ehkäisee virusten, bakteerien ja mikrobien kasvua, vaikuttaa tehokkaasti hengitysteiden toimintaan, lisää keuhkoputkien limakalvon värekarvojen toimintaa, laskee verenpainetta, lisää sapen eritystä, vähentää hermosärkyä, tappaa matoja, kiihottaa ääreisverenkiertoa, antireumaattinen ja karkottaa hyönteisiä.

Vaikuttavat aineet

Männyn neulaset ja kerkät: hartsi, haihtuva öljy eli tärpättiöljy (0,2-0,5%), joka sisältää α-pineeni, β-pineeni, δ-3-kareeni, dipenteeni, d-limoleeni, fellandreeni, karyofylleeni, kamatsuleeni, sitraali, γ-terpineeni, cis-β-okimeeni; kadineeni, borsyyliasetaatti, p-symeeni, kamfeeni, terpinoleeni, sabineeni, myrseeni, terpineoli, borneoli, T-kardinoli, T-muranoli, 1,8-sineoli, koniferosidiglykosidi, heterosidi, pinikriinikarvasaine, parkkiaineet, runsaasti C-vitamiinia (jopa 300mg / 100g havuja), E-vitamiinia ja karoteeni.
Männyn pihka: haihtuviä öljyjä kuten limoleeni, δ-kareeni, β-fellandreeni, α-pineeni, β-pineeni ja kamfeeni.
Männyn kuori: parkki- ja karvasaineita, n-nonakosaani, β-sitosteroli, tetrakosanoli, kampestriini, vanilliini-, ferula-, protokatekiini- ja parahydroksibentsoehappoja; voi-, valeriini-, kapriini-, isokapriini-, hartsi- ja rasvahappoja; kversitiini, mono- ja seskviterpeeni.
Raakatärpättiöljy: α-pineeni (39-87%), β-pineeni (jopa 27%), δ-3-kareeni (14-33%), limoleeni (6%) ja kamfeeni.
Puhdistettu tärpättiöljy: vähintään 90% pineenejä ja enintään 0,5% δ-3-kareenia

Varoitus

Suuri annos pihkaa voi aiheuttaa pahoinvointia, pyörrytystä, jopa kuoleman.
- voi aiheuttaa verenpaineen laskua
- suurina annoksina terva on myrkyllistä
- suuret annokset tärpättiä sisäisesti nautittuna vaurioittavat munuaisia ja keskushermostoa
- mäntyöljy ei sovi herkkäihoisille, iäkkäille tai lapsille, älä käytä jos on korkea verenpaine (nostaa verenpainetta), voi aiheuttaa hengenahdistusta
- mänty ja sen pihka ja hartsi voivat aiheuttaa ylherkkyysreaktioita ja limakalvoärsytystä allergisille
- männyn kerkät voivat ärsyttää herkkää vatsaa
- inhallaatiohoito voi olla liian vahvaa joillekin
- kylpyä ei suositella, jos on isoja ihovaurioita, akuutteja ihotauteja tai sydämen vajaatoimintaa
- mänty voi aiheuttaa siitepölyallergiaa

Reseptejä

Sami Tallbergin kirjasta Koivunmahlaa & Kaviaaria löytyy vanhanajan keppisopan resepti. Tämän perinteisen rohdon sanotaan suojaavan flunssalta sekä monelta muulta vaivalta. Vanhanajan yleislääke kaikkiin vaivoihin. Keppisopan resepti on lähtöisin Hirvensalmen Perinnepirtin Airi Rekilältä. Keitoksen sanotaan olevan antioksidanttinen ja antiseptinen.

Vanhanajan keppisoppaan tarvitaan männyn, katajan ja kuusenoksa. 

Keppisoppa

25 cm katajanoksa
25 cm kuusenoksa
25 cm männynoksa
5 l lähdevettä
1 rkl aurinkosuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa

Huuhtele oksat luonnonvedellä tai kerää ne sateen jälkeen. Ota sopiva oksanpätkä, esim. sivuoksan latva oksasaksilla. Pilko oksat noin 10 cm:n pätkiksi. Keitä vesi ja suola. Kaada kuuma vesi oksien päälle, jolloin veteen liukenee hartseja ja antioksidantteja. Anna keppiveden seistä huoneenlämmössä kannen alla kaksi vuorokautta. Siirrä sitten kylmään jääkaappiin tai maakellariin viikoksi. Tämän jälkeen siivilöi soppa, pullota ja säilytä kylmässä. Nauti tarvittaessa kaikkiin vaivoihin 2 dl päivässä. Pullotettu keppisoppa säilyy kylmässä 2 viikkoa. Osan keppisopasta voit myös pakastaa.

Varoitus! Keppisoppaa ei tulisi nauttia raskaana olevien eikä hartsiallergisten. Myös munuaisongelmista kärsivien kannattaa olla varovaisia. Jos olet kuuselle, katajalle tai männylle tai mille tahansa niiden sisältämälle osalle allerginen, älä juo keppisoppaa.

Kirjallisuus:
Cederberg, Maarit. 2014. Aarteita Suomen luonnosta. Hyötykasveja apilasta vuohenputkeen. s. 68-71.
Farmakognosia. Farmaseuttinen biologia. 2000. Hiltunen, Raimo & Holm, Yvonne (toim.)
Moisio, Simo & Mäkinen, Yrjö & Tuominen, Marja & Vauras, Jukka. 2008. Luonnonyrttiopas. s. 34.
Piippo, Sinikka. 2003. Luonnon lääkeyrtit 2. Mieli ja hermosto. Hengitystiet. s. 240-243.
Piippo, Sinikka. 2005. Luonnonyrtit. Villivihannekset ja marjat. s. 84-86.

Havu-uute-juoman analyysitodistus: http://www.ravintorengas.fi/images/Hy-analyysitodistus.pdf



 

Kuusenkerkkäreseptejä

Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu.

Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu. Kuusen neulaset ovat yksittäin, särmikkäitä ja teräväkärkisiä. Kuusi kasvaa lähes koko maassa pohjoista Lappia lukuunottamatta. Kuusesta käytetään yrttinä nuoret vuosikasvaimet eli kerkät. Muista, että kuusen kerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Kerkkiä ei saa kerätä taimikosta, koska taimen kasvu häiriintyy.

Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. Yleensä tämä ajankohta riippuu sääoloista ja luonnollisesti ajoittuu eteläisessä Suomessa varhaisempaan ajankohtaan, kuin pohjoisessa. Etelä-Suomessa sopiva ajankohta on toukokuun lopussa, Keski-Suomessa kesäkuun alussa ja Pohjois-Suomessa kesäkuun puolessa välissä. Myös paikalliset kasvuolot vaikuttavat ajankohtaan - aurinkoisella paikalla kerkät kasvavat aikaisemmin kuin varjoisemmassa paikassa.

Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. 

Kerkät kerätään nyppäämällä vaaleammanvihreä vuosikasvain oksan kärjestä sormilla tai saksilla. Kerkät käytetään tuoreena tai ne voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kerkät voi myös kuivata. Kuusenkerkiä voidaan käyttää siirappien, hillojen, makeisten ja juomien raaka-aineena.

Vaniljajäätelöa ja kuusenkerkkäsiirappia, nam!

Kuusenkerkkäsiirappi

Kuusenkerkkäsiirappi soveltuu mainiosti yskänsiirapiksi. Parhaimmillaan kuusenkerkkäsiirappi on lettujen ja vaniljajäätelön kanssa.

1,5 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
2 kg sokeria
(mausteeksi voi laittaa vaniljasokeria 1 rkl tai 0,5 dl sitruunamehua)

Kerätyt kuusenkerkät huuhdellaan hyvin ja laitetaan isoon kattilaan, sillä keitos on herkkä kuohumaan sekoitettaessa. Kerkät painetaan tiiviisti kattilaan ja lisätään vettä sen verran, että kerkät peittyvät. Anna herkkien liota vedessä yön yli. Seuraavana päivänä keitä kerkkiä hiljalleen parituntia liotusvedessä 2 tuntia ja siivilöi kerkät pois. Mittaa kerkkäliemi takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeria 0,5 kg litraa kohti. Keitä seosta 3-5 tuntia miedolla lämmöllä, kunnes liemi on tummaa ja siirappimaista. Sekoita keitosta muutaman kerran kiehumisen aikana ja pidä huolta, ettei siirappi kiehu kattilasta yli. Jossain keittämisen vaiheessa siirappi voi tehdä yllättäviä kuohahduksia. Purkita kuusenkerkkäsiirappi heti keittämisen jälkeen. Sopivan koostumuksen saaminen voi olla haasteellista, joskus siirapista voi tulla niin jäykkää, että purkista ulos saaminen voi olla haasteellista. Suosittelen purkitukseen pieniä purkkeja, joista lusikalla voi kaapia siirapin pois pohjaa myöten.

Kuusenkerkkälikööri

0,5 kg kuusenkerkkiä (1 osa)

0,5 litraa viinaa (1 osa)

0,5 kg sokeria (1 osa)

Lisää purkkiin kuusenkerkät ja kaada kirkasta viinaa päälle niin paljon, että kerkät peittyvät viinalla. Anna kerkkien uuttua viinassa 3 viikkoa. Tämän jälkeen siivilöi kerkät pois. Lisää sokeri ja sekoita pulloa päivittäin, kunnes sokeri on sulanut joukkoon. Sokerin voi myös keittää vahvaksi liuokseksi ja lisätä sen kuusenkerkkäuutteeseen. Voit myös tehdä kuusenkerkkäliköörin laittamalla kaikki ainekset yhteen purkkiin kerralla, esim. laittamalla kerkät ja sokeri kerroksittain purkkiin ja lopuksi kaataa viina päälle. Liköörin voi antaa tekeytyä kaikessa rauhassa ja siiviloidä juomaksi parhaaksi katsomallaan hetkellä, esim. joulun aikaan. 

Kuusenkerkkäviina

1 osa kuusenkerkkiä

1 osa viinaa

Huuhtele tuoreet kuusenkerkät. Laita ne purkkiin tai pulloon. Kaada viina päälle. Anna uuttua 4 viikkoa. Siivilöi kerkät pois. Juo metsäisenä snapsina. Ota lääkemitallinen yskään tai flunssaan. Voit käyttää myös flunssan torjuntaan lisäämällä lääkemitallisen / 1 rkl kuusenkerkkä viinaa kupilliseen kuumaa vettä ja hunajaa.   

Kuusenkerkkäeliksiiri

Kuusenkerkkäviinasta voit tehdä eliksiiriä lisäämällä joukkoon 0,5 osaa hunajaa tai sokeria. Mausteeksi voi lisätä mukaan vaniljasokeria tai/ja sitruunamehua. Kuusenkerkkäeliksiiriä voit nauttia metsäisenä snapsina tai flunssalääkkeen tapaan.

Kuusenkerkkä-Louhisaarenjuoma

4 l kuusenkerkkiä
5 l vettä
25 g sitruunahappoa
0,5 kg sokeria

Huuhtele kuusenkerkät. Voit käyttää juoman valmistukseen tuoreita tai pakastettuja kuusenkerkkiä. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää vesi ja anna kiehua 1-2 tuntia miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä hetken. Lisää joukkoon sitruunahappo. Peitä astia kannella ja anna seisoa yön yli (12 h). Seuraavana päivänä siivilöi juoma harsokankaan läpi. Lisää sokeri ja pullota. Juoma on valmista nautittavaksi. Voit laimentaa juomaa vedellä tai kivennäisvedellä.

Kuusenkerkkäsima

4 l kuusenkerkkiä
5 l vettä
2 sitruunaa
1 kg sokeria
1 tl hiivaa

Huuhtele kuusenkerkät. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää joukkoon viipaloidut sitruunat. Lisää vesi ja anna kiehua tunti miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja siivilöi. Tämän jälkeen liuota hiiva pieneen tilkkaan vettä ja lisää juomaan. Peitä astia kannella ja anna käydä yön yli (12 h). Seuraavana päivänä pullota juoma ja säilytä 3 päivää viileässä ennen tarjoilua.

Pihlajansilmuissa on hieno karvasmantelin aromi

Pihlaja (Sorbus aucuparia) on yleinen koko maassa kasvava puu. Oikea hetki pihlajan silmujen keräämiseen on toukokuussa juuri kun silmut pullistuvat. Jos haluaa kokea silmujen hienon amarettomaisen aromin, on silmut poimittava ennen niiden aukeamista, kun silmut ovat väriltään vaaleita. Voi maistaa silmuja ja varmistua, että hetki on oikea. Tarkkaa aikataulua pihlajan silmujen turpoamiselle ei voi antaa, mutta Mikkelin korkeudella oikea hetki on juuri nyt (15.5.) ja kestää arvioilta viikon (viikko 20-21). Etelä-Suomessa tämä hetki on jo ohitettu ja pohjoisessa saa vielä hetken odottaa. Jos pihlajansilujen aika on jo ohi, voit kerätä  pihlajanlehtiä alkukesästä ennen kukintaa puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia lehtiä.

Muista, että pihlajan silmujen ja lehtien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Pihlaja on koko maassa yleinen, ja hyviä keruupaikkoja löytyy hoidetusta taimikosta. Pois raivattu pihlaja kasvaa pensaaksi nopeasti uudelleen ja näiden puskien rankaisusta ei ole haittaa muulle metsän kasvulle. Pellon reunoille marjovia puita pyritään jättämään maisemanhoidollisista syistä ja noin muutenkin pellon reunalla kasvavat yrtit kannattaa jättää poimimatta (ei kuulu jokaisenoikeuksiin). Jos haluat varmistaa pihlajan elinvoimaisuuden säilymisen, älä siis kerää kaikkia silmuja pois puusta. Kaikessa keräilyssä kannattaa kunnioittaa kerättävää kasvia, eikä hävittää keräämällä koko kasvustoa pois.

Pihlajansilmuja

Pihlajansilmuja voit käyttää tuoreena salaatin joukossa, makeassa smootiessa, aromaattisena yrttiteenä tai yrttisilppuna esim. vaniljajäätelön koristeena. Pihjajansilmujen ihanan aromia voit säilöä siirappiin, snapsiin tai likööriin.

Pilkottaessa pihlajansilmuista nousee upea karvasmantelin aromi. 

Pihlajansilmusiirappi

1 osa silputtuja pihlajansilmuja
1 osa ruskeaa sokeria
2 osaa vettä

Silppua pihlajansilmut ja lisää kattilaan. Lisää kattilaan vesi ja keitä 15 min. Siivilöi yrttisilppu pois. Kaada liemi takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Sekoita, kunnes sokeri on sulanut nesteeseen. Keitä siirappia kokoon, kunnes se on sopivaa. Muista, että siirappi kiinteytyy vielä jäähtyessään. Jos siirapista tulee liian kiinteää, alkaa sokeri kiteytymään säilytyksen aikana.

Pihlajansilmusnapsi

1 osa silputtuja pihlajansilmuja
2 osaa viinaa (kirkasta viinaa, esim. 40% vodkaa)

Silppua pihlajansilmut pienemmiksi esim. saksilla tai yleiskoneella. Kaada pihlajansilmusilppu hillopurkkiin. Kaada viina yrttisilpun päälle. Viinaa on sen verran enemmän, että neste on yrttisilpun yläpuolella. Sulje kansi. Anna snapsin tekeytyä huoneenlämmössä valolta suojattuna viikon ajan. Siivilöidään ja pullotetaan.

Pihlajansilmusnapsista voi valmistaa pihlajansilmulikööriä lisäämällä snapsiin haluttu määrä sokeria, 100-300g, yleensä 200-250g/litra. Liuota sokeri pieneen määrään nestettä ja lisää snapsin joukkoon. Voit lisätä sokerin myös suoraan snapsin, mutta silloin sekoita likööriä sokerin liuottamiseksi. Säilyvyyden varmistamiseksi valmiin liköörin alkoholipitoisuuden tulisi olla yli 25%.

Jos pihlajansilmut ovat jo auenneet, voit tehdä pihlajanlehdistä virkistävää juomaa viinihapolla uuttamalla seuraavan ohjeen mukaan. Huom! Kerää pihlajanlehtiä maanomistajan luvalla alkukesästä ennen kukintaa. Kerää vain puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia lehtiä.

Pihlajanlehtijuoma

2 litraa pihlajanlehtiä
2 tl viinihappoa
2 litraa kiehuvan kuumaa vettä
1 dl sokeria liuotettuna kuumaan veteen

Laita pihlajanlehdet valmistusastiaan, esim. kattilaan. Keitä vesi. Liuota viinihappo pieneen määrään kuumaa vettä ja lisää kuuman veden joukkoon. Kaada kiehuvan kuuma vesi, pihlajanlehtien päälle. Anna juoman tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöi lehdet pois. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää juomaan. Sekoita. Viilennä. Laimenna pihlajanlehtijuomaa 1:1 (tai oman makusi mukaan) vedellä tai kivennäisvedellä.