Vanhanajan keppisoppa - Yleislääke kaikkiin vaivoihin?

Sami Tallbergin kirjasta Koivunmahlaa & Kaviaaria löytyy vanhanajan keppisopan resepti. Tämän perinteisen rohdon sanotaan suojaavan flunssalta sekä monelta muulta vaivalta. Kyseessä on aito suomalainen vanhanajan yleislääke kaikkiin vaivoihin. Keppisopan resepti on lähtöisin Hirvensalmen Perinnepirtin Airi Rekilältä. Keitoksen sanotaan olevan antioksidanttinen ja antiseptinen.

Vanhanajan keppisoppaan tarvitaan männyn, katajan ja kuusenoksa. 

Keppisoppa

25 cm katajanoksa
25 cm kuusenoksa
25 cm männynoksa
5 l lähdevettä
1 rkl aurinkosuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa

Huuhtele oksat luonnonvedellä tai kerää ne sateen jälkeen. Ota sopiva oksanpätkä, esim. sivuoksan latva oksasaksilla tai puukolla. Pilko oksat noin 10 cm:n pätkiksi. Keitä lähdevesi ja suola. Kaada kuuma vesi oksien päälle toiseen kattilaan, jolloin veteen liukenee hartseja ja antioksidantteja. Älä käytä valmistukseen muoviastiaa. Anna keppiveden seistä huoneenlämmössä kannen alla kaksi vuorokautta. Siirrä astia sitten kylmään jääkaappiin tai maakellariin viikoksi. Tämän jälkeen siivilöi soppa, pullota lasipulloihin ja säilytä kylmässä. Nauti tarvittaessa kaikkiin vaivoihin 2 dl päivässä. Pullotettu keppisoppa säilyy kylmässä 2 viikkoa. Osan keppisopasta voit myös pakastaa.

Varoitus! Keppisoppaa ei tulisi nauttia raskaana olevien eikä hartsiallergisten. Myös munuaisongelmista kärsivien kannattaa olla varovaisia. Jos olet kuuselle, katajalle tai männylle tai mille tahansa niiden sisältämälle osalle allerginen, älä juo keppisoppaa.

Lue lisää: Tallberg, Sami & Lindgren, Christer. 2012. Koivunmahlaa ja kaviaaria. 

Pettu - hätäravinnosta terveystuotteeksi

Pettu on männyn jälsi- ja nilakerrosta, jota on perinteisesti käytetty hätäravintona ruisjauhon jatkeena. Pettu sisältää runsaasti kuitua, rautaa, mangaania ja sinkkiä sekä flavonoideja. "Pane leipään puolet petäjäistä" sanoi Saarijärven Paavo vaimolleen Runebergin runossa. Puolet on nykypäivänä liikaa ja liikaa oli varmasti myös Saarijärven Paavon aikaan. Pettu on hyvin hidasta valmistaa ja siten myös sen hinta saattaa nousta melkoisen korkeaksi. Pettujauhoa voi käyttää antamaan perinteisen säväyksen esim. sämpylöihin tai perinteiseen ruisleipään. Tai ripotella koristeeksi annokseen tai vaikka sämpylän päälle. Koeleivonnassa petun maku erottui mietona sämpylässä, kun pettua oli mukana jauhoseoksessa 5-10%. 

Pettua voidaan kerätä pystyssä olevasta puusta tai kaadetusta puusta. Muistutus vielä, että petun irroitukseen tarvitaan maanomistajan lupa. Paras aika pettuvuotien irroitukseen on kasvukauden alussa kesäkuussa. Pettuliina irroitetaan tuoreesta puusta. Ensin puun pintakerros irroitetaan huolellisesti pois esim. puukolla vuolemalla. Pinnasta poistetaan kuvassa näkyvä oranssi kuorikerros ja pinnan alla oleva ohut vihreä kerros. Näiden kerrosten alla on valkoinen jälsikerros, josta tehdään pettua. Jälsikerros irroitetaan puusta kiilamaisella työvälineellä. Tarkoitus olisi saada vuota irti mahdollisimman yhtenäisenä. Koska se on vaikeampaa :) 

Männyn pinnasta irroitetaan päällimmäinen kerros pois. 

Tämä on aika hidasta hommaa. Kova nälkä täytyy olla, jos petusta täytyy leipää tehdä.

Jälsikerros irtoaa kauniina vaaleana vuotana. 

Työskennellessä kannattaa muistaa, että kyseessä on elintarvikkeeksi tuleva raaka-aine. Älä päästä pettu-vuotia likaantumaan. 

 

Pettuliinat kuivumassa

Pettuliinojen annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen pettu paahdetaan kevyesti uunissa. Paahtamisen aikana pettu saa ruskean värin ja paahtamisen aikana haihtuu pois terävin pihkan maku.

Pettuvuodat paahdetaan kevyesti uunissa, jolloin pihkan maku vähenee.  

Paahdon jälkeen pettu jauhetaan jauhoksi ja käytetään halutulla tavalla leivonnassa. Kuten jo alussa mainittiin, sopivan petun säväyksen saa aikaan annoksen pinnalle ripotetulla pettujauholla tai lisäämällä taikinaan 5-10% pettujauhoa. Pettujauhoa voi käyttää myös kuitulisänä viilin tai jugurtin pinnalla.

Valmista pettujauhoa

Lue lisää:

http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/erikoisluonnontuotteet/pettu/

Tervankeitto tynnyrissä

Tässä on kuvasarja tervankeitosta tynnyrissä. Tervankeitossa tarvittavat välineet voi valmistaa itse ja käyttää aina tervankeitossa. Tynnyrillisestä tervaksia saatavan tervan määrä vaihtelee tervaksien laadusta riippuen. Tynnyrillisestä (200 l) tervaksia tulee noin 10-15 litraa tervaa ja hyviä hiiliä tynnyrillinen.    

Tervaksia, tervan raaka-ainetta

Tynnyrissä keittoa varten tervaksien on hyvä olla pituudeltaan samanpituisia ja pieneksi pilkottuja. Tarkoitus on saada tynnyri täyteen tervaspilkkeitä hyvin tiiviisti. Tiivistystä voi tehdä loppuvaiheessa vasaralla tai vastaavalla. Tynnyri täytetään niin tiiviisti, että pilkkeet pysyvät tynnyrissä, kun se kumotaan alassuin tervankeittoa varten.

Tynnyri täytetään tiukkaan pieniksi pilkotuilla tervaksilla

Tervaksiksi kutsutaan mäntyä, joka on kyllästynyt pihkalla syystä tai toisesta. Usein puun kanto on tervasta. Tervankeittoa varten tervaksia voidaan tuottaa kokoamalla puu vuosia ennen tarvetta. Tervaksia syntyy myös tervasrosotaudin (sienitauti) aiheuttamana. Tervaksen erottaa tavallisesta puuaineksesta keltaisemmasta väristä. Tervaksessa on myös voimakas pihkan tuoksu, onhan se läpeensä pihkan kyllästämä. Tervaksia voidaan kerätä tervankeittoa varten etukäteen, koska tervakset säilyvät pitkään. Jos eivät tule käytetyksi sytykkeinä sitä ennen.  

Tervaksia

Tervan tynnyrikeittoa varten on askarreltu hieman suppilomainen tynnyrinpohja, jonka keskelle on asennettu poistoputki tervan ja muiden palamistuotteiden juoksutusta varten.

Tynnyrin alusta, huomaa putki keskellä

Pohjan päälle laitetaan verkko, joka estää kiinteän aineksen etenemisen valutusputkeen. Tässä suojaverkkona on käytetty vanhan kaiuttimen metallista suojaverkkoa.  

Tervan valutusputki peitetään ritilällä

Tervankeittoa varten valitaan sopiva paikka. Tässä tervankeittopaikka on hiekkaisessa rinteessä, johon tynnyrin ja juoksutusputken saa asennettua sopivaan kulmaan. Paikka valitaan myös siten, että tervaa voidaan siinä keittää tarvitun ajan, siis monia tunteja. Tervankeittoon menee arviolta päivä, jos kaikki vaiheet tehdään ripeästi. Periaatteessa tynnyrin täyttö voidaan tehdä etukäteen. Varsinainen tervankeitto tehdään kerralla, prosessia ei keskeytetä välillä.

Tervaksilla täytetty tynnyri asetetaan ylösalaisin pohjalevyn päälle

Tervaksilla täytetty tynnyri kipataan pohjan päälle. Varo, ettei juoksutusputken suojaritilä lähde pois paikaltaan tässä vaiheessa. Huomaa tynnyrin ja pohjan kokoero. Rako tiivistetään savella tai tiiviillä savimaalla. Tiivistyksen tarkoituksena on tiivistää tynnyri ilmatiiviiksi ja estää tulen pääsemisen tynnyrin sisällä oleviin tervaksiin ja polton aikana syntyviin palaviin kaasuihin.  

Pohjalevyn ja tynnyrin väli täytetään tiiviisti

Tervatynnyrin ympärille viritetään suojavaippa, jonka sisäpuolelle jää riittävästi tilaa polttopuuta varten. Tiivistä suojavaippa juoksuputken puoleiselta sivulta huolellisesti hiekalla.

Tervatynnyrin ympärille viritetään suojavaippa

Tervatynnyri ympäröidään palavalla materiaalilla

Tervatynnyri ympäröidään palavalla materiaalilla. Tässä on käytetty sekalaista hukkalautaa. Pääasia, että poltettavaa materiaalia on riittävästi.

Tuli sytytetään, tervankeitto alkaa

Kun kaikki on valmista, sytytetään tuli. Ja sitten odotetaan.

Savu jo tupruaa putkesta!

Ensin putkesta tulee kitkerän tuoksuista höyryä. Tämä on puusta höyrystynyttä vettä. Jos höyry on tummaa, tynnyrin ympärillä on liian kovat tulet. Pian höyryn mukana alkaa tulla nestepisaroita, eli tervankusta. Putkesta voi tulla höyryä ja nestettä pärskäyksinä - varo kuumaa! Mukana myös vesihöyryn lisäksi palavia kaasuja, eli tarkkana tulen kanssa. Ensin tulevan juoksevia ainesosia, jonka jälkeen terva alkaa juosta. Terva on selkeästi kiinteämpää. Tässä vaiheessa vaihdetaan toinen astia tervan keräystä varten.

Terva alkaa juosta

Tuoretta tervaa

Lue lisää:

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1