Ruotsintipat - yleisrohto kaikkiin vaivoihin

Maria Treben esitteli kirjassaan "Luonnon omat lääkkeet" seuraavaan vanhan käsikirjoituksen mukaisen ohjeen ruotsintippoihin. Trebenin mukaan "tuskin on sairautta, jota ruotsintipat eivät parantaisi, kaikissa tapauksissa ne ovat kaiken hoidon perusta".

Ruotsintipat vanhan käsikirjoituksen mukaan

10 g aloetta (tai koiruohoa)
5 g myrraa
0,2 g sahramia
10 g sennanlehtiä
10 g kamferia (huom! luonnonkamferia)
10 g raparperinjuurta
10 g mannaa
10 g Theriak venezian
5 g kurhoa
10 g karhunputken juurta
1,5 l 38-40% viinaa

Yrtit laitetaan kahden litran pulloon, johon lisätään viina. Annetaan seistä 14 päivää auringossa tai muuten lämpimässä. Pulloa ravistetaan päivittäin ennen suodattamista sekä ennen käyttöä. Pullosta suodatetaan pienempi erä sopivan kokoiseen pulloon. Lopun annetaan tekeytyä suljettuna ja viileässä säilytettynä. Tipat säilyvät käyttökelpoisina vuosia.

Ohjetta seuraa pitkät tarinat ruotsintippojen tehosta ja käyttötarkoituksista. Mukana on vanha käsikirjoitus, siitä mihin kaikkiin vaivoihin ruotsintippoja voi käyttää. Ne parantavat lähes kaiken. Ruotsintippoja voi käyttää ulkoisesti kääreenä sekä sisäisesti kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin vaivoihin.

Sisäisesti ruotsintippoja nautitaan veden tai yrttiteen kanssa; ennaltaehkäisevästi 1tl aamuin illoin ja vaivoihin 3 tl. Pahalaatuisiin sairauksiin nautitaan ruotsintippoja seuraavan ohjeen mukaan: 1 rkl ruotsintippoja laimennetaan 1/8 litraan nestettä ja nautitaan puolet puoli tuntia ennen ja puolet puoli tuntia jokaisen aterian jälkeen.

Ruotsintippakääre tehdään kostuttamalla sopiva kangas tipoilla ja laittamalla se sairaan kohdan päälle, joka ensin on voideltu kehäkukkavoiteella tai rasvalla. Tämän päälle laitetaan pala muovia vaatteiden suojaksi. Päällimmäiseksi sidotaan liina tai kääre sidotaan sideharsolla. Kääre voi olla paikallaan yön yli. Kun kääre otetaan pois, iho puuteroidaan. Jos iho ärtyy, kääreen pitoaikaa lyhennetään tai se otetaan välillä pois.  

Reseptissä on mukana melko haastavia ainesosia. Valmiita yrttisekoituksia saattaa löytyä luontaistuotekaupasta. Myös Frantsilan valmiita ruotsintippoja on saatavilla, tämä on helppoin ratkaisu kokeilla tippojen kaikenparantavaa tehoa.

Lue lisää: Maria Treben. Luonnon omat Lääkkeet. Ohjeita ja kokemuksia lääkeyrttien käytöstä. Huom! Kirjasta on juuri julkaistu uusi painos, aikaisemmin kirjan saatavuus on ollut hyvin haasteellinen. On ihan kelpo kirja yrttilääkinnästä.

Lisää tutkimuksia marjojen terveysvaikutuksista

Mustaherukkaan ja puolukkaan lisätyn sokerin vaikutus veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuuteen

Arktiset aromit 13.03.2017

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/433/ngid/9

Marjat ja marjatuotteet ovat oleellinen polyfenolien, erityisesti antosyanidiinien, ellagitanniinien ja proantosyanidiinien, lähde osana pohjoista ruokavaliota. Marjat sisältävät vähän hiilihydraatteja (glukoosia ja fruktoosia) ja niillä onkin vain vaimea vaikutus verensokeriarvoihin. Marjoja kuitenkin nautitaan usein lisätyn sokerin kanssa. Sokerin lisääminen peittää alleen marjojen happaman maun ja lisää niiden käyttöä, mutta toisaalta voi vähentää marjoista saatavia terveyshyötyjä.

Yleisin ruokiin lisätty sokeri on sakkaroosi, joka koostuu glukoosista ja fruktoosista. Ravinnon sakkaroosi ja glukoosi nostavat aluksi veren sokeri- ja insuliinipitoisuutta, jonka jälkeen verensokeri laskee nopeasti rasvahappopitoisuuden kohotessa. Jatkuva heilahtelu veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuudessa voi aiheuttaa mm. oksidatiivista stressiä, tulehdusreaktioita, veren kolesterolitason nousua, insuliiniresistenssiä ja jatkuvaa nälän tunnetta.

Tutkimuksessa selvitettiin sokeripitoisten, mustaherukasta ja puolukasta valmistettujen marjapyreiden ja nektareiden vaikutusta veren sokeri-, insuliini- ja rasvahappoarvoihin. Tärkeimpien tulosten mukaan sokeroitujen marjapyreiden nauttimisen jälkeen veren sokeri- ja insuliinipitoisuudet, sekä rasvahappojen pitoisuus olivat matalammat kuin pelkän sokeriannoksen jälkeen. Sokeroitujen nektarien nauttiminen aiheutti samansuuntaisen, mutta hieman heikomman laskun veren sokeri-, insuliini- ja rasvahappopitoisuuksissa kuin pyreet. 

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että sokerin lisäämisen aiheuttama verensokerin heilahtelu on lievempää, jos sokeri nautitaan yhdessä mustaherukan tai puolukan kanssa. Tämä voi johtua sokerin hitaammasta pilkkoutumisesta ja imeytymisestä nautittuna yhdessä paljon polyfenoleja sisältävien marjojen kanssa. Tällä tuloksella on suuri käytännön merkitys, koska erityisesti mustaherukkaa ja puolukkaa nautitaan sokerilla makeutettuna.

Lähde: Törrönen, R., Kolehmainen, M., Sarkkinen, E., Mykkänen, H. & Niskanen, L. (2012) Postprandial glucose, insulin, and free fatty acid response to sucrose consumed with blackcurrants and lingonberries in healthy women. Am J Clin Nutr. 96: 527-533.

Puolukan sisältämät omat kuidut ja/tai polyfenolit ehkäisevät veren sokeripitoisuuden nousua lisätystä rypälesokerista huolimatta 

Arktiset aromit 28.02.2017

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/432/ngid/9

Tutkimuksessa selvitettiin kaupallisen puolukkajauheen vaikutusta veren sokeri- ja rasvapitoisuuteen ravinnon nauttimisen jälkeen. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset osoittivat, että veren rypälesokeri- eli glukoositaso pysyy samana puolukkajauhetta sisältävän aterian jälkeen huolimatta siitä, onko ateriaan lisätty rypälesokeria vai ei. Tämä tulos voidaan tulkita niin, että puolukan sisältämän oman sokerin vaikutus veren sokeripitoisuuteen mitätöityy puolukan sisältämien kuitujen ja/tai polyfenolien ansiosta silloinkin kun ateriaan on lisätty ylimääräistä sokeria. Tutkimuksessa ei löydetty puolukkajauheen alentavaa vaikutusta veren rasvapitoisuuteen. Yhteenvetona voidaan sanoa, että marjat tulisi sisällyttää terveelliseen ruokavalioon huolimatta niiden luonnollisesta sokeripitoisuudesta.

Lähde: Linderborg, K.M., Järvinen, R., Lehtonen, H-M., Viitanen, M. & Kallio, H.P.T. (2012) The fiber and/or polyphenols present in lingonberries null the glycemic effect of the sugars present in the berries when consumed together with added glucose in healthy human volunteers. Nutrition Research 32: 471-478.

Runsas flavonoidien käyttö ruokavaliossa vaikuttaa positiivisesti naisten kehon koostumukseen 

Arktiset aromit 23.02.2017

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/431/ngid/9

Flavonoidit ovat laaja joukko polyfenolisia yhdisteitä, joita esiintyy kasviperäisessä ravinnossa kuten marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa, kahvissa, teessä, suklaassa ja viinissä. Tutkimuksessa jaettiin ruokavaliossa käytetyt flavonoidit kuuteen alaluokkaan ja tarkasteltiin niiden käytön vaikutusta kehon koostumukseen. Tutkimuksessa keskityttiin ravinnon flavonoidien vaikutuksesta FMR-arvoon. Matala FMR-arvo kertoo rasvan pienemmästä keskittymisestä keskivartaloon. Tutkimuksessa havaittiin, että flavonoidipitoisella ruokavaliolla oli jopa kiinteämpi yhteys FMR-arvoon kuin fyysisellä aktiivisuudella tai energiapitoisen ruuan ja sokeripitoisen virvoitusjuoman käyttämisellä. Lisäksi flavonoidien ja matalan FMR-arvon välinen yhteys oli riippumaton ravinnossa käytettyjen hedelmien, kasvisten ja kuitujen kokonaismäärästä. Matala FMR-arvo (ja pienempi rasvan kertyminen keskivartaloon) on saavutettavissa normaaliin ruokavalioon helposti sisällytettävillä flavonoideilla, minkä takia flavonoidit voivat olla oleellinen osa kansanterveyden ravintosuosituksia. Yhteenvetona voidaan sanoa, että runsas flavonoidien, etenkin antosyanidiinien, flavanolien, flavonolien ja proantosyanidiinien, käyttö ruokavaliossa on yhteydessä matalampaan rasvan massaan perintö- ja yleisistä ympäristötekijöistä riippumatta. 

Lähde: Jennings, A., MacGregor, A., Spector, T. & Cassidy, A. (2017). Higher dietary flavonoid intakes are associated with lower objectively measured body composition in women: evidence from discordant monozygotic twins. The American Journal of Clinical Nutrition.

Variksenmarjan flavonoidit ja niiden terveyttä edistävät vaikutukset
Arktiset aromit 9.1.2017

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/429/ngid/9

Tutkijat ovat kohdistaneet viime vuosina huomionsa huonommin tunnettuihin ja maailmalla vähemmän hyödynnettyihin syötäviin marjoihin. Tällaisia marjoja ovat muun muassa variksenmarja, puolukka ja pihlajanmarja. Villit marjat sisältävät usein enemmän antioksidantteja ja terveellisiä fenoliyhdisteitä viljeltyihin sukulaisiinsa verrattuna. Erityisesti variksenmarja (Empetrum nigrum) sisältää runsaasti antioksidantteja.

Lähde: Halvorsen ym. 2002

 Tutkimuksien mukaan variksenmarjojen fenoliyhdisteillä on antioksidanttisia, anti-inflammatorisia (tulehdusta ehkäiseviä) ja antikarsinogeenisia (syöpää ehkäiseviä) vaikutuksia:

• Antioksidanttinen vaikutus: antioksidantti on kemiallinen yhdiste, joka tasapainottaa oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja on siten välttämätön elimistön terveenä säilymiselle. Tutkimusten mukaan variksenmarja on yksi voimakkaimmista antioksidanttimarjoista. Se sisältää enemmän antioksidantteja kuin esimerkiksi mustaherukka, pensasmustikka, mansikka ja vadelma. Tutkimukset ovat osoittaneet, että variksenmarjauutteen antioksidantit suojaavat tehokkaasti vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta.
• Tulehdusta ehkäisevä vaikutus: variksenmarjaa on käytetty perinnelääkinnässä tulehdussairauksien hoidossa. Soluviljelykokeessa havaittiinkin, että variksenmarjan maanpäällisistä osista eristetty uute vähensi tulehduksen aiheuttajan erittymistä. Siten variksenmarjasta eristetyillä ainesosilla voi olla potentiaalia tulehdussairauksien hoidossa.
• Antimikrobinen vaikutus: eniten variksenmarjasta on tutkittu sen antimikrobisia vaikutuksia. Tutkimuksissa on osoitettu, että variksenmarjauute torjui muun muassa seuraavia bakteereja: Bacillus cereus (ruokamyrkytykset), Campylobacter jejuni (ruokamyrkytykset), Staphylococcus aureus (infektiot), Staphylococcus epidermis (infektiot), Escheria coli (infektiot) ja Bacillus subtilis (ruokamyrkytys).
• Syöpää ehkäisevä vaikutus: tutkimuksien mukaan variksenmarjan ainesosat suojaavat soluja UVB-säteilyltä ja estävät solukuolemia.
• Antidiabeettinen vaikutus: variksenmarja voi vähentää aterianjälkeistä hyperglykemiaa (korkeaa verensokeria) hidastamalla hiilihydraattien pilkkoutumista.

Lähde: Jurikova, T., Mlcek, J., Skrovamkova, S., Balla, S., Sochor, J., Baron, M. & Sumczynski, D. (2016): Black Crowberry (Empetrum nigrum L.) flavonoids and their health promoting activity. Molecules 2016, 21, 1685.

Mustikka pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin

Arktiset aromit 23.12.2016

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/428/ngid/9

Mustikka (Vaccinium myrtillus) tunnetaan hyvänä antosyaanin, klorogeenihappojen, flavonoidien, linoleenihappojen, pterostilbeenien ja vitamiinien lähteenä. Tutkimukset ovat osoittaneet mustikan tehon useiden kroonisten tautien, kuten sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen, kohonneen verenpaineen, ylipainoisuuden ja metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi yleisimmistä sairastavuuden ja kuoleman aiheuttajista, ja tutkimuksien mukaan elintapoja, erityisesti ruokailutottumuksia, muuttamalla tilannetta voidaan korjata. Tässä tutkimuksessa oletettiin, että mustikoita säännöllisesti syömällä voidaan pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Hypoteesin mukaan mustikoiden nauttiminen vähentäisi LDL-kolesterolitasoja (low density lipoprotein, "paha kolesteroli") ja kasvattaisi HDL-kolesterolitasoja (high density liporotein, "hyvä kolesteroli"). Tulokset osoittivat, että mustikoiden sisällyttäminen ruokavalioon vaikutti jo lyhyessä ajassa positiivisesti miesten ja naisten veren lipiditasoihin. Vaikka miesten LDL-kolesterolitaso kasvoikin hieman, se oli silti raja-arvojen alapuolella. Mustikoiden sisällyttäminen ruokavalioon voi pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin alentamalla LDL-kolesterolin ja triglyseridien tasoa ja nostamalla HDL-kolesterolitasoa. Tässäkin tutkimuksessa oli kuitenkin omat haasteensa: osallistujien määrä oli melko pieni, vertailuryhmä puuttui kokonaan ja tutkimusaika oli lyhyt. Tarvitaan siis vielä lisää tutkimuksia marjojen sisältämien fenoliyhdisteiden terveyttä edistävistä vaikutuksista.

Lähde: Habanova, M., Saraiva, J.A., Haban, M., Schwarzova, M., Chlebo, P., Predna, L., Gazo, J. & Wyka, J. (2016): Intake of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) reduced cardiovascular diseases risk factors through positive influences in lipoprotein profiles. Nutrition research 2016, doi: 10.1016/j.nutres.2016.11.010.

Hilla hillitsee syöpäkasvainten muodostumista 
Arktiset aromit 10.10.2016

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/423/ngid/9

Helsingin yliopiston tutkimusryhmän aikaisemmassa tutkimuksessa selvitettiin mustikan, puolukan ja hillan vaikutusta suolistosyövän kehittymiseen. Kaikki kolme marjalajia vähensivät tilastollisesti merkitsevästi kasvainten lukumäärää, mutta hilla torjui syöpää tehokkaimmin. Tässä tutkimuksessa sama tutkimusryhmä selvittikin hillan antikarsinogeenista toimintaa ja sen taustalla olevaa molekyylitason mekanismia.

Tutkimukset osoittivat hillauutteen ehkäisevän erityisesti HGF-indusoitua syöpäsolujen liikkumista molemmissa solulinjoissa. Hillauute hillitsi MET:n fosforylaatiota ja vaimensi AKT:n ja ERK:n aktivaatiota. Hillauutteen syöminen pienensi AKT-tasoja ja esti Met:n sijoittumista kasvaimen reunaan. Tulokset siis osoittivat, että hilla kykenee hillitsemään suolistosyövän kehittymistä. Luultavasti hillan syövältä suojaavat vaikutukset johtuvat hillan sisältämästä ellagitanniinista. Hilla sisältää ellagitanniinien lisäksi myös muita polyfenoleita, kuten flavanoleja, orgaanisia happoja ja vapaita ellagihappoja. On mahdollista, että fenoliset yhdisteet toimivat synergisesti eli vahvistavat toistensa vaikutuksia. Tärkeimmät hillan sisältämät ellagitanniinit ovat sanguiini H6, sanguiini H10 ja lambertianiini C. Muita hyviä ellagitanniinin lähteitä hillan lisäksi ovat vadelma, mesimarja, mansikka, karhunvatukka ja granaattiomena.

Lähde: Pajari, A-M., Päivärinta, E., Paavolainen, L., Vaara, E., Koivumäki, T., Garg, R., Heiman-Lindh, A., Mutanen, M., Marjomäki, V. & Ridley, A. (2016): Ellagitannin-rich cloudberry inhibits hepatocyte growth factor-induced cell migration and phosphatidylinositol 3-kinase/AKT activation in colon carcinoma cells and tumors in Min mice. Oncotarget, vol. 7, no. 28.

Antosyaanien ja flavanonien saannin yhteys miesten sydän- ja verisuonitauteihin 
Arktiset aromit 7.9.2016

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/421/ngid/9

Seurantatutkimuksen aikana tutkimusjoukossa havaittiin 4 046 sydäninfarktitapausta ja 1 572 aivohalvaustapausta. Miehet, jotka nauttivat runsaasti antosyaaneja ja flavanoneja tupakoivat vähemmän, liikkuivat enemmän, nauttivat vähemmän alkoholia, ja saivat ravinnostaan vähemmän rasvaa, energiaa, alkoholia ja enemmän kuituja kuin muut tutkimusjoukon jäsenet. Runsas antosyaanien nauttiminen vähensi 14 prosentilla riskiä saada ei-fataali sydäninfarkti. Runsas flavanonien nauttiminen taas alensi 22 prosentilla yli 65-vuotiaiden miesten aivohalvausriskiä. Antosyaaneja esiintyy runsaasti useissa sinisissä ja punaisissa marjoissa ja hedelmissä, ja flavanoneja monissa sitrushedelmissä (Taulukko). Siksi yksinkertaisella ruokavalion muutoksella voi vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien torjuntaan jopa populaatiotasolla.

Taulukko: Antosyaanien ja flavanonien lähteitä. Taulukossa ei ole mainittu Suomessa villinä kasvavaa metsämustikkaa (Vaccinium myrtillus). Metsämustikan antosyaanipitoisuus on 300-700 mg/100 g, eli luonnonmustikka sisältää moninkertaisen määrän antosyaaneja viljeltyyn pensasmustikkaan verrattuna. Kuva mukailtu lähteestä: Cassidy ym. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.

Syyt, miksi antosyaanit ja flavanonit käyttäytyvät eri tavoin sydän- ja verisuonitautien torjunnassa, ovat edelleen epäselvät ja edellyttävät jatkotutkimuksia. Kaikista flavonoideista juuri flavanonit ovat parhaiten imeytyviä, ja siirtyvät tehokkaasti verenkierrosta aivoihin. Aivoissa flavanonit hillitsevät verihiutaleiden toimintaa ja estävät plakin muodostumista. Se saattaa selittää flavanonien yhteyden aivohalvausriskiin. Antosyaanit taas vähensivät ei-fataalin sydäninfarktin riskiä, mikä saattaa johtua antosyaanin aiheuttamasta parantuneesta kolesterolin ulosvirtauskapasiteetista tai vähentyneestä herkkyydestä verenkiertohäiriöille.

Lähde: Cassidy, A., Bertoia, M., Chiuve, S., Flint, A., Forman, J. & Rimm E. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.

Pyhän Hildagardin sydänviini auttaa sydänvaivoihin

6 isoa persiljan oksaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 pullo luomuviiniä (valko, puna, rosee, kaikki käyvät)
50-75g hunajaa

Lisää viini, persilja ja valkoviinietikka kattilaan ja keitä seosta noin 10 minuuttia. Keittämisen jälkeen lisää hunaja ja anna hautua miedolla lämmöllä vielä 5 minuuttia. Siivilöi viini ja pullota kuumana.
Sydänviiniä nautitaan 1-3 rkl päivässä kaikkiin sydänvaivoihin. Hildegardin mukaan sydänviini auttaa ja vahvistaa sydämen toimintaa, eikä milloinkaan vahingoita. Keittäminen poistaa viinistä alkoholin, jos jollain on jotain syytä välttää sitä.

Sydänviinin voi valmistaa myös keittämättä. Tässä tapauksessa ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan tekeytyä pullossa huoneenlämmössä 2 viikon ajan. Sekoita pulloa päivittäin. Tämän jälkeen siivilöi viini ja nauti ohjeen mukaan.

Tällä ohjeella voi tehdä myös muita yrttiviinejä.

Tutkimuksia marjojen terveysvaikutuksista

Flavonoidien nauttiminen saattaa pienentää naisten masennusriskiä 
(Arktiset aromit 18.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/416/ngid/9

Flavonoidit ovat polyfenoleihin kuuluvia marjoissa, vihanneksissa ja hedelmissä esiintyviä yhdisteitä, joiden on havaittu muun muassa hillitsevän hermoston tulehdusreaktioita, vähentävän hermokudoksen solukuolemia ja edistävän verisuonten terveyttä. Nämä ovat mekanismeja, jotka liitetään yleisesti masennukseen. Siksi tässä tutkimuksessa selvitettiin, pienentääkö pitkään jatkunut runsas flavonoidien saanti masennusriskiä.
Tuloksien perusteella yhteensä 10 752 tutkimukseen osallistunutta naista sairastui masennukseen kymmenen vuoden tutkimuskauden aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän naiset nauttivat flavonoideja, sitä pienempi riski heillä oli sairastua masennukseen. Runsaasti flavonoleja, flavoneja ja flavanoneja nauttineiden henkilöiden riski sairastua masennukseen pieneni 7-10 %. Erityisen selvästi tämä näkyi ikääntyneillä naisilla. Luonnonmarjoista antosyaaneja ja muita flavonoideja sisältävät erityisesti mustikka ja variksenmarja.

Lähde: Chang, S., Cassidy, A., Willett, W., Rimm, E., O'Reilly, E. & Okereke, O. (2016): Dietary flavonoid intake and risk of incident depression in midlife and older women. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.115.124545.

Tulehduksia estävän ja oksidatiiviseltä stressiltä suojaavan ruokavalion yhteys diabetekseen 
(Arktiset aromit 7.8.2016)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/413/ngid/9

Tulehdusreaktiot ja oksidatiivinen stressi ovat keskeisiä vaikuttimia diabeteksen taustalla. Kovin tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, miten ravinnon eri ainesosat vaikuttavat tulehdusreaktioihin ja oksidatiiviseen stressiin ja sitä kautta diabeteksen puhkeamiseen. Tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan tulehduksia estävän (anti-inflammatorisen) ja oksidatiiviselta stressiltä suojaavan (antioksidanttisen) ruokavalion yhteyttä diabetekseen. Tutkimuksessa havaittiin, että tulehduksia estävä ja oksidatiiviselta stressiltä suojaava ruokavalio vaikutti pienentävästi CRP-arvoihin ja suurentavasti karotenoiditasoihin. Kyseinen ruokavalio johti myös pienempään riskiin saada tyypin 2 diabetes. Tulehduksia estävälle ja oksidatiiviselta stressiltä suojaavalle ruokavaliolle tyypillistä oli runsas vihanneksien, marjojen ja hedelmien käyttö, ja vähäinen sipsien, sokereiden ja vaalean leivän käyttö.

Lähde: McGeoghegan, L., Muirhead, C. & Almoosawi, S. (2016): Association between an anti-inflammatory and anti-oxidant dietary pattern and diabetes in British adults: results from the national diet and nutrition survey rolling programme years 1-4. International Journal of Food Sciences and Nutrition 67: 553-561.

Marjojen kversitiini alentaa verenpainetta 
(Arktiset aromit 1.8.2016)

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/412/ngid/9

Kversetiini on flavonoli, joka antioksidanttisen vaikutuksensa ansiosta tuhoaa vapaita radikaaleja ja estää monien bakteerien ja virusten kasvua. Lisäksi kversetiinit estävät histamiinin eritystä, eli ne toimivat ns. luonnollisina antihistamiineina. Suomalaisista luonnonmarjoista kversetiiniä esiintyy erityisesti juolukassa, karpalossa ja tyrnissä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kversetiinin saanti vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tuloksien perusteella kversetiinin saanti alensi verenpainetta tilastollisesti merkitsevästi sekä systolisessa (yläpaine) että diastolisessa (alapaine) verenpaineessa. Tutkimukset luokiteltiin kversetiiniannostuksen mukaan, ja havaittiin, että kversetiini alensi verenpainetta tilastollisesti merkitsevästi silloin, kun kversetiiniannostus oli vähintään 500 mg päivässä. Tällä hetkellä flavonoidien suositeltava päiväannos on 250-400 mg. Ruokavalioon kannattaa siis sisällyttää runsaasti kversetiiniä sisältäviä marjoja, vihanneksia ja hedelmiä.

Lähde: Serban, MC., Sahebkar, A., Zanchetti, A., Mikhailidis, D., Howard, G., Antal, D., Andrica, F., Ahmed, A., Aronow, W., Muntner, P., Graham, I., Wong, N., Rysz, J., Banach, M. (2016): Effects of quercetin on blood pressure: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of the American Heart Association, doi: 10.1161/JAHA.115.002713.

Tyrnin proantosyanidiinit edistävät silmien terveyttä
(Arktiset aromit 30.6.2016)

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/408/ngid/9

Tyrnimarjat ovat ravintosisältönsä osalta erittäin hyviä. Ne ovat myös hyviä proantosyanidiinien lähteitä. Proantosyanidiinit ovat fenoleita, jotka toimivat muun muassa antioksidantteina. Antioksidantit tasapainottavat oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja ovat siten välttämättömiä elimistön terveenä säilymiselle. Tulosten perusteella tyrnin siementen proantosyanidiinit vähensivät tilastollisesti merkitsevästi verkkokalvon vaurioitumista. Tyrnin siementen proantosyanidiinit pystyivät parantamaan erilaiset valoaltistuksen aiheuttamat verkkokalvovauriot. Siementen sisältämät proantosyanidiinit torjuivat valoaltistuksen negatiivisia vaikutuksia.

Lähde: Wang, Y., Zhao, L., Huo, Y., Zhou, F., Wu, W., Lu, F., Yang, X., Guo, X., Chen, P., Deng, Q. & Ji, B. (2016): Protective effect of proanthocyanidins from sea buckthorn (Hippophae rhamnoides L.) seed against visible light-induced retinal degeneration in vivo. Nutrients 2016, 8, 245; doi: 10.3390/nu8050245.

Marjojen ellagitanniinit syövän ehkäisyssä
(Arktiset aromit 8.6.2016)

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/404/ngid/9

Review-artikkelissa on käyty läpi ellagitanniinien tähän mennessä selvitettyjä vaikutuksia syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Ellagitanniinit ovat kasveissa esiintyviä flavonoideja. Merkittäviä määriä (1-330 mg/100 g) ellagitanniineja sisältäviä marjoja ovat vadelma, lakka, mesimarja, tyrni, ruusunmarja ja mansikka.

Ellagitanniinien vaikutukset syövän torjunnassa ja hoidossa. Kuva on mukailtu lähteestä: Ismail ym. (2016): Ellagitannins in cancer chemoprevention and therapy. Toxins 2016, 8, 151; doi:10.3390/toxins8050151.

Lähde: Ismail, T., Calcabrini, C., Diaz, A.R., Fimograri, C., Turrini, E., Catanzaro, E., Akhtar, S. & Sestili, P. (2016): Ellagitannins in cancer chemoprevention and therapy. Toxins 2016, 8, 151; doi:10.3390/toxins8050151.

Kuusi uutta tutkimusta vadelman terveysvaikutuksista 
(Arktiset aromit 13.4.2016)

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/395/ngid/9

1. Vadelma sydäntä suojaamassa

Vadelman sisällyttäminen ruokavalioon näytti pienentävän triglyseridien ja glukoosin paastoarvoja, mutta ei vaikuttanut insuliinin tai LDL-kolesterolin paastoarvoihin tai painon kertymiseen. Tuloksien perusteella vadelmalla näyttäisi olevan sydämen ja aineenvaihdunnan toimintaa edistäviä vaikutuksia.

Lähde: Kirakosyan, A., Seymour, E.M., Kondoleon, N., Wolforth, J. & Bolling, S. (2016): Cardioprotective effects of red raspberries in obesity-prone rats. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

2. Vadelma maksan toimintojen säätelijänä

Hiirille, jotka olivat saaneet vadelmamehua, vadelmasosetta, ellagihappoa tai ellagiketonia, kertyi vähemmän painoa tutkimusjakson aikana. Lisäksi vadelmatuotteiden sisällyttäminen ruokavalioon paransi hiirten glukoosinsietoa. Vadelmalla näyttäisi myös olevan positiivisia vaikutuksia maksan geeniekspressioon (geenien ilmentymiseen); esimerkiksi vadelmaketoniruokavalio näytti säätelevän yhteensä 30 geeniä jopa niin, että geeniekspressio ilmensi enemmän vähärasvaisella ruokavaliolla olevan hiiren geeniekspressiota kuin runsasrasvaista ruokavaliota. Vaikka useat biologiset mekanismit voivat osallistua maksan säätelyyn, vadelmalla on kiistatta suotuisa vaikutus maksan geeniekspressioon.

Lähde: Shay, N.F., Luo, T., Miranda, O. & Adamson, A. (2016): Intake of whole raspberries and the raspberry phytochemicals, ellagic acid and raspberry ketone reduces adiposity, improves glucose control and changes hepatic gene expression profiles in high-fat fed mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

3. Vadelma painonvartijana

Vadelmien sisällyttäminen ruokavalioon paransi glukoosinsietoa ja insuliiniherkkyyttä, vähensi maksakudoksen rasvapisaroita sekä alensi triglyseriditasoja. Tuloksien perusteella vadelman syöminen saattaa helpottaa painon säätelyä ja edistää glukoosin ja rasvojen tasapainoa.

Lähde: Zhu, M., Kang, Y., García, M.P.G., Liang, X., Xue, Y., Pan, H. & Du, M. (2016): Dietary raspberries ameliorate metabolic syndromes in diet-induced obese mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

4. Vadelma diabeteksen liitännäissairauksien torjunnassa

Tuloksien perusteella plasminogeenin aktivaattorin inhibittori-1-taso (PAI-1) oli matalampi vadelmia saaneille hiirillä. Kohonnut PAI-1-arvo on merkittävä veritulpan ja valtimonkovettumataudin riskitekijä. Tulokset osoittivat vadelmien yhteyden diabetekseen liittyvien komplikaatioiden ja sydänsairauksien hoitoon.

Lähde: Noratto, G., Chew, B. & Mencia, A. (2016): Effects of raspberry dietary supplementation on risk biomarkers of diabetes related complications and hearth disease in diabetic mice. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

5. Vadelma rasvamaksaa ehkäisemässä

Antosyaanien lisäksi toinen polyfenoliryhmä, jota marjoissa on suuria määriä, on ellagitanniinit (ellagihappo). Niitä on Rubus- ja Fragaria-sukujen marjoissa eli vadelmassa, lakassa, mesimarjassa ja mansikassa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ellagihapon kykyä sitoutua PPARa-reseptoriproteiiniin, joka säätelee maksan rasva-aineenvaihduntaa. Tuloksien perusteella ellagihapolla on kyky sitoutua ihmisen PPARa-reseptoriproteiiniin, ja siten se voi edistää rasvahappojen hajottamista aktivoimalla PPARa-reseptoriproteiinia. Tulevat tutkimukset osoittavat, voiko ilmiötä hyödyntää esimerkiksi alkoholin käytöstä riippumattoman rasvamaksan (engl. Non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD) ehkäisyssä.

Lähde: Sasaki, G., Luo, T. & Shay, N.F. (2016): Ellagic acid and quercetin are high-affinity ligands of human peroxisome proliferator-activated receptor alpha in an in-vitro competitive bidding assay. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

6. Vadelma luiden vaalijana

Osteoklastit tuhoavat vanhaa luuta samalla, kun osteoblastit muodostavat uutta luuta. Flavonoideilla on tutkimusten mukaan monenlaisia anti-inflammatorisia (tulehdusta vähentäviä) vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hiiren makrofagisolujen avulla, estävätkö vadelman polyfenolit osteoklastien lisääntymistä ja aktiivisuutta. Tuloksien perusteella vadelman sisältämät polyfenolit kykenivät vähentämään osteoklastien toimintaa, ja siten niillä saattaa olla suotuisia vaikutuksia luuston terveydelle.

Lähde: Thomas, A., South, S., Imrhan, V., Prasad, C., Vijayagopal, P. & Juma, S. (2016): Inhibitory effects of red raspberry polyphenols on osteoclastogenesis in RANKL-stimulated RAW264.7 murine macrophages. Federation of American Societies for Experimental Biology, vol. 30 (1).

Mustikat parantavat verisuonten endoteelin toimintaa 
(Arktiset aromit 2.10.2015)

http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/369/ngid/9

Mustikan käytöllä on osoitettu olevan monenlaisia terveyshyötyjä ihmisille. Kuitenkin, mustikan käytön vaikutuksista verenpaineeseen, verisuonten endoteelin toimintahäiriöön ja insuliiniherkkyyteen on tiedetty melko vähän. USA:ssa pensasmustikalla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin pensasmustikan käytön merkitystä verenpaineeseen henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa mitattiin myös verisuoniston endoteelin toimintaa ja pensasmustikan vaikutuksia insuliiniherkkyyteen.
Kaksoissokkokokeesssa koeryhmät jaettiin lumesmoothieta nauttineeseen ja aitoa pensasmustikkasmoothieta nauttineeseen ryhmään. Kontrolloituun tutkimukseen osallistui 44 aikuista. Tutkimukseen osallistuneet jaettiin satunnaisotannalla pensasmustikka- ja lumesmoothieryhmiin. Annokset he nauttivat kahdesti päivässä kuuden viikon ajan.
Verenpainetta, verisuonten endoteelin toimintaa ja insuliiniherkkyyttä seurattiin 24 tuntia ennen ja jälkeen testin. Verenpaine ja insuliiniherkkyys ei vaihdellut pensasmustikka- ja lume -ryhmien välillä. Huomattavin muutos mitattiin lepotilassa verisuonten endoteelin toiminnassa. Reaktiivinen hyperemia indeksi (RHI) parani huomattavasti enemmän ryhmässä, joka käytti pensasmustikoita kuin lumeryhmässä. Jopa haittaavien tekijöiden korjauksen jälkeen (rasvaprosentti ja sukupuoli), pensasmustikkaryhmällä oli suuremmat parannukset verisuonten endoteelissa verrattuna lumeryhmään.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta , että pensasmustikoiden käyttö ruokavaliossa päivittäin ei vaikuttanut verenpaineeseen, mutta tehosti verisuonten endoteelin toimintaa kuusi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa niillä henkilöillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä. Koska luonnossa kasvava mustikka sisältää antosyaaneja kolme - neljä kertaa enemmän kuin pensasmustikka, lienevät vaikutukset pensasmustikkaan verrattuna tehokkaampia.

Lähde: April J. Stull, Katherine C. Cash, Catherine M. Champagne, Alok K. Gupta, Raymond Boston, Robbie A. Beyl, William D. Johnson and William T. Cefalu. 2015. Nutrients 2015. 7.4107-4123.
Yleisimmissä kasvikunnan tuotteissa esiintyvät proantosyanidiinit
(Arktiset aromit 14.8.2009)
http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/249/ngid/9

Tässä tutkimuksessa määritettiin yleisimmistä Suomessa saatavilla olevista kaupallisista kasvikunnan tuotteista uuttuvat ja uuttumattomat proantosyanidiinit. Proantosyanidiineja löydettiin 49 tuotteesta 99 tutkimukseen valitun ruoka-aineen joukosta. Uuttuvat proantosyanidiinit määriteltiin konjugoimattomina proantosyanidiineina eli sokerien ja happojen mahdollista molekyyliin liittymistä ei ollut laskettu mukaan. Suurin proantosyanidiinien pitoisuus löytyi tuorepainosta mitattuna marja-aroniasta, ruusunmarjasta ja kaakaotuotteista. Marjat ja hedelmät olivat yleisesti parhaita proantosyanidiinien lähteitä. Poikkeuksena olivat sitrushedelmät, joista niitä ei löydetty lainkaan. Marjoista makea pihlaja, pihlaja, mustaherukka, saskatoon, tyrnimarja ja kaikki Vaccinium-suvun marjat, erityisesti eurooppalainen karpalo, puolukka ja mustikka sisälsivät korkeita määriä proantosyanidiineja. Useimmissa kasviksissa, juureksissa ja viljatuotteissa niitä ei havaittu lainkaan. Monet näytteistä sisälsivät merkittäviä määriä liukenemattomia proantosyanidiineja, jotka on myös tarpeen määritellä kokonaisantosyaanipitoisuuksien ohella. Marjojen proantosyanidiinipitoisuuksissa havaittiin huomattavaa vaihtelua, joka vaatii lisätutkimusta.

Lähde: Hellström K, Törrönen R, Mattila P. Proanthocyanidins in common food products of plant origin. J Agric Food Chem 2009: 57; 7899-790.

Marjojen syönti edistää sydänterveyttä
(Arktiset aromit 17.2.2008)

http://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/id/17/fid/287/

Marjojen syönti näyttää edistävän sydämen ja verisuoniston hyvinvointia. Marjojen tai marjavalmisteiden nauttiminen näyttää muun muassa laskevan verenpainetta, selviää Kansanterveyslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimukseen osallistui keski-ikäisiä miehiä ja naisia, joilla oli kohonnut verenpaine tai muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. He nauttivat kahden kuukauden ajan erilaisia marjoja ja marjamehua tai verrokkituotteita. Tutkimuksen alussa ja lopussa koehenkilöiltä mitattiin verenpaine ja heidän veri- ja virtsanäytteistään sydän- ja verisuonitautien riskin ja marjojen käytön merkkiaineita. Marjoista imeytyi verenkiertoon terveyden kannalta suotuisia flavonoideja ja C-vitamiinia. Marjaryhmään arvottujen systolinen verenpaine laski ja HDL -kolesteroli eli niin sanottu hyvä kolesteroli nousi verrokkiryhmään verrattuna. Lisäksi marjojen syönti vaikutti suotuisasti verihiutaleiden toimintaan. Tutkimuksessa käytettiin mustaherukoita, mustikoita, puolukoita ja marja-aroniaa sekä kokonaisina marjoina että pyreenä ja mehuna. Marjatuotteita syötiin kaksi annosta eli yhteensä noin 160 grammaa päivässä. Marjat sisältävät erityisen runsaasti polyfenoleja - esimerkiksi flavonoideja -, ja juuri ne saattavat olla terveydelle suotuisia. Tätä oletusta tukevat havainnot muiden samantyyppisiä yhdisteitä sisältävien elintarvikkeiden, kuten kaakaon ja punaviinin, edullisista vaikutuksista. 

Lähde: Iris Erlund, Raika Koli, Georg Alfthan, Jukka Marniemi, Pauli Puukka, Pirjo Mustonen, Pirjo Mattila, Antti Jula. American Journal of Clinical Nutrition 2008; 87: 323-331

Kversitiinin imeytyminen marjoista ja ruoasta 
(Arktiset aromit 1.1.2006)
http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/17/fid/271/

Marjojen fenoliyhdisteistä yksi tehokkaimmin imeytyvä yhdiste on kversetiini. Tässä tiivistelmässä tarkastellaan kolmea interventiotutkimusta, joissa tutkittiin kversetiinin imeytymistä verenkiertoon marjoista. Ensimmäisessä tutkimuksessa kversetiinin imeytyminen mitattiin mustaherukkamehun nauttimisen jälkeen. Toisessa tutkimuksessa mitattiin plasman kversetiinitasojen muutokset koehenkilöillä, jotka nauttivat 100 grammaa mustikan, mustaherukan ja puolukan marjaseosta päivittäin osana jokapäiväistä ruokavaliota kahden kuukauden ajan. Kolmannessa tutkimuksessa koehenkilöt noudattivat joko runsaasti tai vähän vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sisältävää ruokavaliota kuuden viikon ajan. Kaikkien näiden tutkimusten tulokset osoittavat, että kversetiini imeytyy hyvin ruokavaliosta, joka sisältää runsaasti marjoja. Plasman kversetiinipitoisuus on myös hyvä biomarkkeri mitattaessa ihmisten vihannesten ja marjojen syöntiä yleensä. 

Lähde: Iris Erlund, Riitta Freese, Jukka Marniemi., Paula Hakala ja Georg Alftan. Kversetiinin imeytyminen marjoista ja ruoasta.

Variksenmarja on kuivien kankaiden marjova varpu

Variksenmarja eli kaarnikka kasvaa kuivilla kankailla

Variksenmarja on kuivalla kankaalla kasvava 10–30 cm korkea varpu, jonka talvehtivat, ruodittomat lehdet ovat 3–7 mm pitkiä, neulasmaisia, onttoja, ja niiden alapinnalla on vaalea juovamainen rako. Punaiset kukat puhkeavat lehtihankoihin. Kukinta-aikaa on huhti-kesäkuu. Mehevä luumarja on väriltään kiiltävän musta. Ravintoarvoltaan variksenmarja on hyvä ravintokuidun lähde. Variksenmarjassa sisältää antosyaaniyhdisteitä lähes saman verran kuin luonnonmustikka. Variksenmarjan sisältää myös proantosyanidiineja, joita on erityisen runsaasti puolukassa. Variksenmarja on maultaan aika mauton, mutta sen hienon aromin voi houkutella esiin vaikka tuoremehussa.

Variksenmarjamehu

1 l variksenmarjoja

1 l vettä

15 g viinihappoa (3 tl)

1 l sokeria

Murskaa variksenmarjat puunuijalla tai tehosehosekoittimessa survokseksi. Lisää joukkoon vesi ja viinihappo. Viinihapon tilalla voi käyttää myös sitruunahappoa (10 g / litran annokseen). Anna seistä viileässä 12 h. Siivilöi mehu harson läpi. Lisää sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota ja säilytä viileässä. Laimenna juomaksi oman maun mukaan. 

Vadelmasta aromikkaita marjoja ja yrttiteetä

Vadelma on 60-150cm korkea kaksivuotinen kasvi, josta voidaan käyttää lehdet teeaineksena sekä marjat. Vadelman varsi on piikikäs. Lehdet ovat 3-5 lehdykkäisiä, alapuolelta hopeanvaaleita ja huopakarvaisia. Hedelmä on punainen kerrannaisluumarja. Toisen vuoden versoista kerätään lehdet alkukesällä ennen kukintaa, ensimmäisen vuoden versoista lehtiä voi kerätä myös myöhemmin. Ensimmäisen vuoden versoon tulee vain lehtiä. Toisen vuoden verso kasvattaa lehdet heti keväällä sekä valmistautuu kukintaan. Kukat ja myöhemmin marjat tulevat toisen vuoden versoihin. Yleensä vadelmapuskassa on eri-ikäisiä vadelmanversoja. Vadelmaa kasvaa yleisesti Suomessa  Oulun-Kajaanin leveydelle saakka, pohjoisemmassa vadelma on harvinaisempi. Hyviä vadelmapaikkoja ovat ojien ja peltojen reunat sekä tuoreiden hakkuuaukkojen reunat. Hakkuun jälkeen vadelma valloittaa nopeasti kasvupaikan. Vadelma kasvaa paikalla niin pitkään, kun se saa riittävästi valoa.  

Vadelman 2. vuoden verso keväällä

Vadelman marjat kypsyvät kasvupaikasta riippuen heinäkuun puolessa välissä. Vadelman marjat kypsyvät eri aikaan, hyvän vatukon löydyttyä siellä voi uudestaan kerätä viikon kuluttua.

Vadelman kerrannaisluumarja

Vadelman lehdet ovat hiostettuna erinomainen teeaines. Vadelman lehdet kerätään kuivana, mukaan otetaan mahdollisimman vähän varsiainesta. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutama tunti huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä tai pastakone. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein  vaihe.  Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä vielä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:

1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!

Hiostamalla saadaan aromiaineet esille myös monista muista yrteistä, esim. ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Vadelmanlehden hoitavat vaikutukset

• vahvistaa naisten lantion seudun elimiä
• vahvistaa kohtua synnytykseen ja ehkäisee keskenmenoja (ei 3 ensimmäisen raskauskuukauden aikana)
• ruusuheimon supistava kasvi - toimii ainoastaan paikallisesti ulkoisesti (tulehduspaikan päällä) tai sisäisesti (vaikuttaa koko ruoansulatuskanavan pituudella) 
• antikoliiniesteraasi-, antioksidanttinen ja verenkiertoa parantava vaikutus
• vadelman lehtien parkkiaineet supistavat ruuansulatuskanavan limakalvoja
• vaikuttaa hiostavasti ja lievästi virtsaneritystä lisäävästi
• vadelman lehtien sisältämä fragariini-yhdiste stimuloi ja rauhoittaa kohdun lihaksia

Eli vadelmanlehtiteetä erityisesti naisille ja raskaana oleville 4. raskauskuukaudesta lähtien vahvistamaan kohtua ja ehkäisemään keskenmenoja. Tulehdusta lievittävien ominaisuuksiensa vuoksi vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös erilaisiin vatsavaivoihin. Ulkoisesti vadelmanlehtiteetä voi käyttää supistavana kasvovetenä rauhoittamaan ärtynyttä ihoa.

Vadelman vaikuttavat aineet

Vadelman marjat sisältävät antosyanideja, ellagitanniineja, flavonoleja (kversetiini ja kampferoli), katekiinia ja fenolisia happoja; askorbiinihappoa, beeta-karoteenia, klorogeenihappoa, glutationia ja alfa-tokoferolia; rautasitraattia sekä rauta-, kalium- ja kalsiumsuoloja, omena-ja viinihappoa. Vadelman lehdet sisältävät rautasitraattia, pektiiniä, omenahappoa, kalsiumkloridia, kaliumkloridia, kaliumsulfaattia ja fragriini -alkaloidia, joka vaikuttaa kohtuun ja munasarjoihin.

Lue lisää:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/vadelma
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/marjat/luonnonmarjat/vadelma/
http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/vadelma/

Hiostamalla aromikasta yrttiteetä

Hiostamalla saadaan hienot aromiaineet esille monista kotimaisista yrteistä. Hiostamiseen soveltuvat mm. vadelma, ahomansikka, lillukka, mesimarja, pihlaja, omena, maitohorsma ja mesiangervo. Tiesitkö, että normaali musta tee tehdään hiostamalla. Hiostamisen avulla teeainekseen syntyy uusia aromiaineita ja kitkeriä parkkiaineita hajoaa.

Hiostetussa vadelmanlehdessä on hieno aromi!

Kerää haluamasi yrtit. Keruun jälkeen lehdet voivat nuupahtaa muutaman tunnin ajan huoneenlämmössä. Hiostaminen tehdään kotioloissa niin, että lehtiainesta murskataan kevyesti, esim. kaulimen avulla tai käsissä hiertämällä yrtit palloiksi. Yrttiaineksen voi murskata myös pastakoneen avulla. Murskaamisen avulla rikotaan kevyesti kasviainesta, kunnes soluneste kostuttaa kasviaineksen tasaisesti. Tämä on hiostuksen tärkein vaihe. Tämän jälkeen murskattu kasviaines sullotaan ilmavasti lasipurkkiin. Purkki suljetaan löysästi, niin että hiostuva yrttiaines saa ilmaa. Purkki säilytetään lämpimässä (40-50°C) paikassa, esim. kuivurissa tai uunissa. Hiostusta jatketaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa tähän menee tunneista vuorokauteen, riippuen hiertämisen onnistumisesta, hiostuslämpötilasta ja entsyymien hapensaannista. Hiostuksen jälkeen lehtiaines puretaan pois purkista ja levitetään ilmavasti kuivumaan. Kuivaus tapahtuu nopeasti, esim. kuivurissa. Onnistuessaan hiostamalla saadaan yrttien aromit esiin. Epäonnistuessaan hiostaminen tuottaa homehtunutta kompostikamaa. Kuivattu teeaines säilytetään aromitiiviissä purkissa.

Tässä hiostuksen työvaiheet lyhyesti:

1. Anna yrttien nuupahtaa pari tuntia huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiainesta, kunnes se on kauttaaltaan kostunut. 
3. Sullo murskattu teeaines ilmavasti purkkiin. 
4. Hiosta teeainesta 40-50°C lämpötilassa kuivurissa yön yli. 
5. Hiostuksen jälkeen kuivaa teeaines nopeasti. 
6. Säilytä teeaines aromitiiviissä purkissa. 

Yrttitee 

1-2 tl hiostettua yrttiteetä

2 dl kiehuvaa vettä

Lisää 1-2 tl hiostettua yrttiteetä kuppiin. Kaada päälle 2 dl kiehuvaa vettä. Anna teen hautua 5-10 minuuttia. Siivilöi yrttitee. Halutessasi voit makeuttaa yrttiteen hunajalla tai sokerilla. Nauti!