keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Kirja The Western Herbal Tradition

Uusin hankinta yrttikirjastoon on kirja The Western Herbal Tradition, 2000 Years of Medicinal Plant Knowledge, jonka kirjoittajia ovat Graeme Tobyn, Alison Denham ja Margaret Whitelegg. Kirja on vankka yleisteos länsimaisesta yrtti- ja rohdosperinteestä. Kirjassa esitellään myös 27 keskeisintä rohdoskasvia. Tässä lista kirjassa esiteltävistä kasveista:

  • maarianverijuuri Agrimonia eupatoria
  • poimulehti Alchemilla vulgaris
  • malvat: rohtosalkoruusu (Althaea officinalis), kiiltomalva (Malva sylvestris) ja tarhasalkoruusu (Alcea rosea)
  • selleri Apium graveolens
  • isotakiainen Arctium lappa
  • koiruoho Artemisia vulgaris
  • pujo Artemisia vulgaris
  • rohtosappi Centaurium eryhraea
  • (villi)porkkana Daucus carota
  • merisipuli Drimia maritima
  • peltoemäkki Fumaria officinalis
  • kierumatara Galium aparine
  • maahumala Glechoma hederacea
  • iisoppi Hyssopus officinalis
  • isohirvenjuuri Inula helenium
  • valkopeippi Limium album
  • basilika Ocimum basilicum
  • vuoripioni Paeonia officinalis
  • rätvänä Potentilla erecta
  • ruusu Rosa damascena
  • vadelma Rubus idaeus
  • tuoksuruuta Ruta graveolens
  • syyläjuuri Scrophularia nodosa
  • rohtopähkämö Stachys officinalis
  • leskenlahti Tussilago farfara
  • rohtoraunioyrtti Verbena officinalis
  • tuoksuorvokki (Viola odorata) ja keto-orvokki (Viola tricolor)
Hauskana yksityskohtana löytyy mm. muuntotaulukko historiallisille kreikkalaisille ja roomalaisille  paino- ja tilavuusmitoille. Joskus tarpeen tulee myös amerikkalaisten mittojen - unssien ja pinttien muunto metrisiksi yksiköiksi. 

Kirja on tukeva perusteos läntiseen yrttiterapiaan, jonka lukemiseen täytyy varata aikaa. Alussa on mielenkiintoinen katsaus historiaan ja vanhoihin kirjoitettuihin lähteisiin. Kasvilista on osalta eksoottinen, mutta paljon siinä on tuttuja myös kotimaasta löytyviä rohtokasveja. Listan kasveista minulta löytyy kuivattuna tai alkoholiuutteena poimulehti, peltoemäkki, kierumatara, maahumala, valkopeippi, ruusu ja vadelma. 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Maitohorsman tunnistaminen ranta-alpista

Maitohorsman näköislajeja ovat ranta-alpi  ja terttualpi. Ranta-alpi kasvaa rannalla ja terttualpi vedessä. Täysikasvuisina kukkivina kasveina näiden tunnistaminen ei tuota ongelmia, maitohorsmalla on punaiset kukat ja alpilla keltaiset. Nuoria versoja kerättäessä maitohorsman versoja muistuttaa harmillisesti ranta-alpi. Kasvit voivat kasvaa ihan vierekkäin vain hämätäkseen poimijaa. Sekä ranta-alpi että terttualpi ovat myrkyttömiä, mutta hapan maku poikkeaa maitohorsman miedosta mausta. Ranta-alpia on käytetty ulkoisesti haavanhoidossa ja värjäyksessä. Ranta-alpin lehtiä ja kukkia on Keski-Euroopassa käytetty rohdoksena haavojen hoitoon. Kasvi sisältää parkkiaineita, glykosideja ja saponiineja. Ranta-alpilla on limakalvoja supistava ja haavoja parantava vaikutus. Myös silmävaivoja on hoidettu kasvista valmistetulla vedellä. Kasvia on käytetty myös värjäykseen.
Kuvien perusteella voi tarkastella maitohorsman ja ranta-alpin eroja.

Keskellä ranta-alpin vieressä maitohorsma

Vasemmalla maitohorsma, oikealla ranta-alpi

Ranta-alpin ja maitohorsman versoja 

Maitohorsma vasemmalla ja ranta-alpi oikealla
Tässä kasvuvaiheessa kasvit näyttävät hyvin samanlaisilta. Jos tarkastelee oikein tarkasti, niin maitohorsmalla on nähtävissä lehtien alkujen kiinnittyminen varteen kierteisesti. Ranta-alpilla lehdet kiinnittyvät vastakkaisesti tai kiehkuraisesti. Tämä kasvutapaero on helpompi erottaa hieman myöhemmässä kasvuvaiheessa. Ranta-alpin lehden alapuolella on havaittavissa hentoa karvaisuutta. Maitohorsman lehti on sileä ylä- ja alapuolelta. Kasvutavaltaan maitohorsma on palmua muistuttava, päässä on palmumainen tupsu varhaiskevään kasvuvaiheessa. Ranta-alpin verson latvan kasvutapa on suppumaisempi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Vihreä villiyrttikastike vuohenputkesta

Vihreä villiyrttikastike soveltuu moneen käyttöön - leivän päälle, paistetun kalan seuralaiseksi tai vaikka dippikastikkeeksi. Tämä resepti on hyvin helppo ja sopii monelle eri villiyrtille. Tämän satsin tein vuohenputkesta, joka on parhaimmillaan juuri nyt. 

Vihreä villiyrttikastike
Vihreä villiyrttikastike

1 litra tuoreita vuohenputken versoja
1 valkosipulinkynsi
5 rkl majoneesia
0,5 tl yrttisuolaa
ripaus pippurisekoitusta 

Mene pihalle ja kerää astiaan vuohenputken versoja. Ei haittaa, vaikka mukaan poimisi myös muita villiyrttejä, esim. voikukanlehti, poimulehti, siankärsämön verso sopivat hyvin tähän mukaan. Huuhtele yrtit huolellisesti viileässä vedessä. Valuta enimmät vedet pois siivilässä. Surauta villiyrtit ja valkosipulinkynsi pieniksi tehosekoittimella. Tupperwaren yrttisilppuri on tähän hommaan oivallinen. Tämän jälkeen sekoita joukkoon mausteet ja majoneesi. Sekoita. Vihreä yrttikastike on valmista tarjottavaksi. Ennen tarjoamista yrttikastike voi viilentyä jääkaapissa. Tämän yrttikastikkeen säilyvyys on rajallinen, koska valmistukseen on käytetty tuoreita villiyrttejä. 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Pakurin viljely

Pakuria voi kasvattaa istuttamalla pakurikäävän rihmastolla ympätty tappi kasvavaan koivuun. Pakurin kasvatus ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan on maanomistajan metsässä tapahtuva sienenviljely. Myöskään pakurin kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Pakuriviljelmän voi maanomistaja perustaa omaan metsäänsä. Pakuriviljelmää perustettaessa on muistettava, että pakurikääpä on tehokas puun valkolahottaja, joka vähitellen tappaa puun. Pakurin tapituksesta kestää aikaa ensimmäiseen satoon noin viisi vuotta, toinen sato on usein myös kerättävissä viiden vuoden päästä. Tämän jälkeen puu kaadetaan ja hyödynnetään esim. polttopuuna.

Pakuriymppejä
Pakurin kaupalliseen kasvatukseen käytetään koeviljelyiden perusteella valikoituja kotimaisia kantoja. Pakuriymppejä myyvät Suomen Pakuri ja  Nordic Fungi. Suomen Pakurilla on mahdollista ostaa pakuriympit asennettuna ja lupaavat myös ostaa tuotetun pakurin, heillä on täyden palvelun pakuripaketti. Jos haluat itse askarrella ympit puuhun ja huolehtia niiden korjuusta itse, voit hankkia pakuriympit Nordic Fungilta. Tällä hetkellä pakurilla on kova kysyntä vientiin Aasian suuntaan. Myös pakurinviljelyllä on kovat tuotto-odotukset ja toisaalta kovat tuottolupaukset pakuria ostavilla yrityksillä. Pakurin hinta on tällä hetkellä 30-50€/kg.

Pakuriymppi rauduskoivussa
Pakurin kasvatukseen tarvitset siis sopivaa metsää tai luvan/sopimuksen metsänomistajan kanssa, pakuriymppejä, akkuporakoneen, riittävästi vara-akkuja sekä intoa askarrella ympit puihin. Ymppäyksen voi tehdä mihin vuodenaikaan vaan, ehkä keväällä runsaimman mahlanjuoksun aikaan tapitus voi olla haastavaa. Poranterä voi olla tappia isompi, puuhun tulevan reiän on oltava riittävän väljä, ei liian tiukka. Meillä käytettiin 7mm terää, olisi voinut olla pykälää isompi. Tutkimuksissa poranterä desinfioitiin alkoholissa puiden välillä. Desinfiointia varten voi ottaa mukaan lasin, jossa terää käytetään ja kuivataan se kuivaksi siirryttäessä seuraavalle puulle. Pakuriympit istutetaan rauduskoivuihin, joiden halkaisija on vähintään 10cm. Pakurinkasvatukseen kannattaa valita sellaiset puut, jotka ovat poiston edessä seuraavassa harvennuksessa. Yhteen puuhun voi laittaa 3-5 ymppiä samalle puolelle puuta noin 0,5m välein korkeussuunnassa. Pakuritappien asennuksessa kannattaa olla kaveri mukana, koska hommassa on monta työvaihetta; puiden valinta, reikien poraus, tappien sujautus paikalleen, terän desinfiointi. Reiän ja tapin voi peittää vahaa tai biopohjaista haavanhoitoainetta, joka suojaa pakuriymppiä muilta sieni-itiöiltä.  

10kk ymppäyksen jälkeen sienirihmasto leviää
10kk pakuriymppien asennuksen jälkeen puun pinnalla on näkyvissä pakurikääpärihmaston leviäminen. Pakuririhmasto leviää koivun kuoren alla hajoittaen ruskeaa ligniiniä ja selluloosaa. Mielenkiinnolla seuraamme pakurin kasvua ja ymppäyksen onnistumista.

Pakurikäävän rihmaston kasvua havaittavissa
Periaatteessa viljeltyä pakuria voi tuottaa myös luomuna, koska sienipohjaiset aineet ovat luomussa sallittujen tuotantopanosten listalla. Tämä asia kannattaa tarkastaa vuosittaisessa luomutarkastuksessa. Metsän luomusertifioinnssa ei-sallittujen tuotantopanosten käytöstä kuvio on pois luomutuotannosta seuraavien kolmen vuoden ajan, mutta sen jälkeen kuvion voi liittää luomualueeksi.   

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Vuohenputken (ja muiden sarjakukkaiskasvien) tunnistaminen

Uusien kasvien tunnistuksen opetteleminen voi olla haastavaa, kasvien eroja voi olla vaikea havaita. Tässä on sarjakukkaisten tunnistamista helpottavia kuvia, jossa eri lajien eroja voi yrittää tarkastella.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) kuuluu sarjakukkaisiin, sen näköislaji on karhunputki (Angelica sylvestris). Vuohenputken saattaa helposti sekoittaa myös muihin sarjakukkaiskasveihin, kuten koiranputkeen. Vuohenputki on tästä porukasta helposti tunnistettavissa, kun opettelee sen tuntomerkit ja erot muihin lajeihin. Sarjakukkaisia kasveja tutkittaessa on muistettava, että tähän ryhmään kuuluu tappavan myrkyllisiä kasveja. Älä sekoita vuohenputkea myrkyllisiin myrkkykeisoon (Cicuta virosa), myrkkykatkoon (Conium maculatum) tai hukanputkeen (Aethusa cynapium)! Kerää aina vain varmasti tunnistamiasi villivihanneksia!

Sulassa sovussa samassa puskassa kasvavat koiranputki, vuohenputki ja karhunputki. 
Vuohenputki kasvaa tyypillisesti puutarhoissa ja pihamailla. Se muodostaa tiiviin yhtenäisen kasvuston perennapenkkiin tai omenapuiden alle. Jos yrität kitkeä vuohenputkea, tutustut sen hyvään tuntomerkkiin, pinnanmyötäiseen juuristoon, jonka avulla kasvi leviää rönsyten tehokkaasti. Vuohenputken lehdet ovat toistamiseen 3-sormiset ja lehdykät ovat epäsymmetriset. 3 haaraa, joissa on 2-3 lehteä. Lehden varressa on pieni kouru. Kasvi tuoksuu porkkanalta. Vuohenputken kukinto on tyypillinen sarjakukkaisten kerrannaissarjainen, pienehkö ja vihertävänvalkoinen. Kuvasta voit vertailla karhunputken, vuohenputken ja koiranputken lehtien eroja.  
  
Karhunputki - vuohenputki - koiranputki
Karhunputki on kasvina vuohenputkea selkeästi kookkaampi, mutta versot voivat olla keväällä samankokoisia. Karhunputki kasvaa yksittäisinä kasveina. Koiranputken lehti on vuohenputkeen verrattuna aivan erilainen, lehti on muodoltaan kolmiomainen, 3 kertaa parilehdykkäinen ja pikkulehdykät ovat hammaslaitaisia. Koiranputkella on hieman porkkanaa muistuttava juuri, eikä mattomainen juuristo, kuten vuohenputkella.  

Tässä vielä vertailukuva karhunputkesta ja vuohenputkesta. Karhunputken lehdet ovat kolmeen kertaan parilehdykkäiset. Lehdet ovat puikeita, teräväkärkisiä ja sahalaitaisia.

Karhunputki vasemmalla ja vuohenputki oikealla
Karhunputken hyvä tuntomerkki löytyy kasvin alapuolelta, jossa varren hangassa on näkyvissä "tumma kruunu" muistisääntönä metsän kuninkaasta. Kuvassa on nuori verso, jossa alimmassa hangassa on nähtävissä tumma rengas.

Karhunputki vasemmalla ja vuohenputki oikealla, kuva kasvin alapuolelta. 
Maastossa näiden kasvien tunnistaminen ja erottaminen on helpompaa, kun kasvupaikka ja kasvin yleinen olemus on selkeämmin nähtävissä.

Muista, että syötäväksi kerätään vain varmasti tunnistettuja kasveja! 



lauantai 13. toukokuuta 2017

Villiyrttien satotilanne 13.5.2017

Kovin on kevät myöhässä koko Suomessa. Mikkelissä on jo ensimmäisiä vihreitä alkuja jo näkyvissä - kyllä se kevät etenee koleasta kelistä huolimatta. Mikkeli kuuluu III-vyöhykkeeseen, eli havaintoja voi verrata tähän samaan vyöhykkeeseen. Yleensä Mikkelissä kasvukausi on pari viikkoa Helsinkiä jäljessä. Tämä kevät on ollut harvinaisen kolea myös Helsingissä, siellä en ole päässyt vielä puskiin kurkkaamaan :)

Pikainen pyörähdys pihamaalla tuottaa seuraavan lajilistan hyödynnettävistä villiyrteistä: vuohenputki, nokkonen, maitohorsma, poimulehti, voikukka ja mesiangervo. Koivunmahlan valutus jatkuu lehdentuloon asti. Vuohenputkea pystyy jo hyvin poimimaan. Maitohorsman ensimmäiset versot pilkistävät jo (voi käyttää heti, kun ovat pinnalla, 10cm verso riittää). Nokkonen nostaa ensimmäisiä versojaan, voi käyttää jos haluaa, myöhemminkin ehtii hyvin. Poimulehti kasvattaa jo ensimmäisiä pieniä lehtiä, voi nyppiä mukaan jos kohdalle sattuu. Mesiangervolla on ensimmäiset punertavat versot näkyvissä, yleensä mesiangervoa käytetään vasta myöhemmin (kukkia, lehtiä). Voikukka näyttää kasvattaneen hyvin kitukasvuisen lehtiruusukkeen silkalla sisullansa: voi käyttää, mutta aika rupusia vielä lehdet vielä ovat. Siankärsämö kasvattaa myös ensimmäisiä versoja: voi käyttää lehtiä heti kun niitä on näkyvissä. Lajitunnistuksen esimerkkinä vieressä oli myös pietaryrtti, joka näyttää hyvin samalta siankärsämön kanssa. Kasvien kevättunnistus vaatii harjaantunutta silmää, koska kasvista on näkyvissä vain lehti, ja sekin usein hyvin vajavaisesti kehittynyt. Kasveja on helpompi opiskella, kun koko kasvi ja mahdollinen kukka/kukinto on täysin kehittynyt eli keskikesällä.      

Vuohenputki on minun henkilökohtainen suosikki - ja varma kevään merkki. Yleensä ensimmäiset vuohenputken versot ilmestyvät välittömästi lumen sulamisen jälkeen, samaan aikaan ensimmäisten krookusten kanssa. Vuohenputki on aivan ensimmäinen villiyrtti joka vuosi. Vuohenputkea olen syönyt lähes päivittäin jo kolmen viikon ajan. Kylmät kelit ovat pitäneet vuohenputken kasvun maltillisena, kasvusto ei ole riehaantunut vielä hillittömään kasvuun. Aamuisin on ollut välillä liian kylmää yrttien poimimiseen, mutta hyvin kasvit ovat kestäneet pakkasta.  

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) 13.5.2017, Mikkeli.


Poimulehti (Alchemilla spp.) 13.5.2017
Poimulehdellä kuvassa alimmat ja isoimmat lehdet ovat talvehtineita lehtiä. Uudet lehdet kasvavat lehtiruusukkeesta keskeltä. Poimulehtiä voi käyttää heti, kun ne ovat puhjenneet. Kovin ovat pieniä vielä, mutta mukaan ovat lähteneet. 

Nokkonen (Urtica dioica) 13.5.2017 Mikkeli
Hyvin pieniä nokkosen alkuja on jo näkyvissä. Voi käyttää, jos haluaa, mutta mikään kiire ei vielä ole. Yleensä käytän nokkosta, kun se on kasvanut isommaksi. 

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) 13.5.2017 Mikkeli
Pietaryrtti muistuttaa siankärsämöä, mutta lehdet ovat suurempia. Yleensä pietaryrtissä on näkyvissä edellisen vuoden kukinto, josta kasvi on helppo tunnistaa.

Siankärsämö (Achillea millefolium) 13.5.2017 Mikkeli
Tässä siankärsämön varhaista kasvustoa, lehdet ovat hyvin tunnistettavissa. Myös siankärsämössä edellisen vuoden ruskea kukkavana voi olla pystyssä (jos joku ei ole kukkaa kerännyt teeainekseksi). Siankärsämön versoja voi käyttää salaattina muiden villiyrttien seassa haluamallaan tavalla.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) 13.5.2017 Mikkeli
Ensimmäiset maitohorsman versot jo pilkistävät! Versot voivat olla punertavia, muuttuvat myöhemmin vihreiksi. Nämä ovat kohta valmiita poimittaviksi ja nautittaviksi varhaisena parsana.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) 13.5.2017 Mikkeli
Tässä on toinen esimerkki maitohorsman verson ruusukkeesta, on se nätti! Huomaa, että tämä verso on jo hieman saanut vihreää väriä varteensa. Opettele erottamaan näköislajeista, joita ovat sarjakeltano, terttualpi ja ranta-alpi. Omilla paikoilla ranta-alpi kasvaa aivan samoilla paikoilla maitohorsman kanssa. Pienenä kasveja on aika hankala erottaa toisistaa (maitohorsmalla on lehtien kiinnittyminen varteen kierteinen).

Voikukka (Taraxacum spp.) 13.5.2017 Mikkeli
Voikukka on nyt tässä kasvuvaiheessa. Näyttäisi kovasti siltä, että lehdet ovat kasvaneet tänä keväänä kituen. Itse odottaisin vielä parempaa satoa. Ja löytyyhän hyvässä kasvussa olevia voikukkia ihan kukkimassa jossain aurinkoisella seinänvierustalla, on niitä jo näkynyt.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria) 13.5.2017 Mikkeli
Mesiangervon ensimmäisiä versoja on jo näkyvissä, nämakin ovat ensiväriltään punaisia. Mesiangervo on helppo tunnistaa lehden muodosta ja aromaattisesta tuoksusta. Mesiangervon keräämisellä ei ole mitään kiirettä. Mutta tiedoksi vaan, että löytyy jo tätäkin kasvia!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ruotsintipat - yleisrohto kaikkiin vaivoihin

Maria Treben esitteli kirjassaan "Luonnon omat lääkkeet" seuraavaan vanhan käsikirjoituksen mukaisen ohjeen ruotsintippoihin. Trebenin mukaan "tuskin on sairautta, jota ruotsintipat eivät parantaisi, kaikissa tapauksissa ne ovat kaiken hoidon perusta".

Ruotsintipat vanhan käsikirjoituksen mukaan

10 g aloetta (tai koiruohoa)
5 g myrraa
0,2 g sahramia
10 g sennanlehtiä
10 g kamferia (huom! luonnonkamferia)
10 g raparperinjuurta
10 g mannaa
10 g Theriak venezian
5 g kurhoa
10 g karhunputken juurta
1,5 l 38-40% viinaa

Yrtit laitetaan kahden litran pulloon, johon lisätään viina. Annetaan seistä 14 päivää auringossa tai muuten lämpimässä. Pulloa ravistetaan päivittäin ennen suodattamista sekä ennen käyttöä. Pullosta suodatetaan pienempi erä sopivan kokoiseen pulloon. Lopun annetaan tekeytyä suljettuna ja viileässä säilytettynä. Tipat säilyvät käyttökelpoisina vuosia.

Ohjetta seuraa pitkät tarinat ruotsintippojen tehosta ja käyttötarkoituksista. Mukana on vanha käsikirjoitus, siitä mihin kaikkiin vaivoihin ruotsintippoja voi käyttää. Ne parantavat lähes kaiken. Ruotsintippoja voi käyttää ulkoisesti kääreenä sekä sisäisesti kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin vaivoihin.

Sisäisesti ruotsintippoja nautitaan veden tai yrttiteen kanssa; ennaltaehkäisevästi 1tl aamuin illoin ja vaivoihin 3 tl. Pahalaatuisiin sairauksiin nautitaan ruotsintippoja seuraavan ohjeen mukaan: 1 rkl ruotsintippoja laimennetaan 1/8 litraan nestettä ja nautitaan puolet puoli tuntia ennen ja puolet puoli tuntia jokaisen aterian jälkeen.

Ruotsintippakääre tehdään kostuttamalla sopiva kangas tipoilla ja laittamalla se sairaan kohdan päälle, joka ensin on voideltu kehäkukkavoiteella tai rasvalla. Tämän päälle laitetaan pala muovia vaatteiden suojaksi. Päällimmäiseksi sidotaan liina tai kääre sidotaan sideharsolla. Kääre voi olla paikallaan yön yli. Kun kääre otetaan pois, iho puuteroidaan. Jos iho ärtyy, kääreen pitoaikaa lyhennetään tai se otetaan välillä pois.  

Reseptissä on mukana melko haastavia ainesosia. Valmiita yrttisekoituksia saattaa löytyä luontaistuotekaupasta. Myös Frantsilan valmiita ruotsintippoja on saatavilla, tämä on helppoin ratkaisu kokeilla tippojen kaikenparantavaa tehoa.

Lue lisää: Maria Treben. Luonnon omat Lääkkeet. Ohjeita ja kokemuksia lääkeyrttien käytöstä. Huom! Kirjasta on juuri julkaistu uusi painos, aikaisemmin kirjan saatavuus on ollut hyvin haasteellinen. On ihan kelpo kirja yrttilääkinnästä.