Vanhanajan keppisoppa on yleislääke kaikkiin vaivoihin

Sami Tallbergin kirjasta Koivunmahlaa & Kaviaaria löytyy vanhanajan keppisopan resepti. Tämän perinteisen rohdon sanotaan suojaavan flunssalta sekä monelta muulta vaivalta. Kyseessä on aito suomalainen vanhanajan yleislääke kaikkiin vaivoihin. Keppisopan resepti on lähtöisin Hirvensalmen Perinnepirtin Airi Rekilältä. Keitoksen sanotaan olevan antioksidanttinen ja antiseptinen.

Vanhanajan keppisoppaan tarvitaan männyn, katajan ja kuusenoksa. 

Keppisoppa

25 cm katajanoksa
25 cm kuusenoksa
25 cm männynoksa
5 l lähdevettä
1 rkl aurinkosuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa

Huuhtele oksat luonnonvedellä tai kerää ne sateen jälkeen. Ota sopiva oksanpätkä, esim. sivuoksan latva oksasaksilla tai puukolla. Pilko oksat noin 10 cm:n pätkiksi. Keitä lähdevesi ja suola. Kaada kuuma vesi oksien päälle toiseen kattilaan, jolloin veteen liukenee hartseja ja antioksidantteja. Älä käytä valmistukseen muoviastiaa. Anna keppiveden seistä huoneenlämmössä kannen alla kaksi vuorokautta. Siirrä astia sitten kylmään jääkaappiin tai maakellariin viikoksi. Tämän jälkeen siivilöi soppa, pullota lasipulloihin ja säilytä kylmässä. Nauti tarvittaessa kaikkiin vaivoihin 2 dl päivässä. Pullotettu keppisoppa säilyy kylmässä 2 viikkoa. Osan keppisopasta voit myös pakastaa.

Varoitus! Keppisoppaa ei tulisi nauttia raskaana olevien eikä hartsiallergisten. Myös munuaisongelmista kärsivien kannattaa olla varovaisia. Jos olet kuuselle, katajalle tai männylle tai mille tahansa niiden sisältämälle osalle allerginen, älä juo keppisoppaa.

Lue lisää: Tallberg, Sami & Lindgren, Christer. 2012. Koivunmahlaa ja kaviaaria. 

Pakuri on luonnon voimakas antioksidantti

Pakuri on lehtipuilla esiintyvä pakuri-käävän aiheuttama tumma kasvannainen.

Pakuri on lehtipuilla esiintyvä pakuri-käävän (Inonotus obliquus) aiheuttama tumma kasvannainen. Itse pakuri siis ei ole sieni, vaan se on puun kasvattama kasvannainen, jolla puu puolustautuu pakuri-kääpää vastaan. Tällä lääkinnällisellä sienellä on pitkä käyttöhistoria kiinalaisessa lääketieteessä ja siperialaisessa kansanparannuksessa. Suomessa pakurista on keitetty ns. tikka-teetä. Pakuria on helppo käyttää esim. kahvin seassa. Pakuri on voimakas adaptogeeni, joka tasapainottaa elimistön toimintaa ilman sivuvaikutuksia. Pakurin ORAC-luku (<40.000) on korkeampi kuin millään muulla kotimaisella marjalla, yrtillä tai mausteella. ORAC-luvulla kuvataan antioksidanttien tehoa.

Pakuri on luonnon oma antioksidantti, joka sisältää runsaasti kivennäis- ja hivenaineita, kaliumia, magnesiumia, sinkkiä, betuliinia eli koivuhartsia ja beetaglukaaneja.

Käytössä huomioitavaa! Älä käytä antibiootteja, penisilliiniä tai suonensisäistä glukoosia yhtä aikaa pakurin kanssa, koska ne toimivat antagonisteina eli vastavaikuttajina. Älä myös käytä pakuria, jos olet allerginen sienille tai koivulle.

Muista, että pakurin ottamiseen tarvitset aina maanomistajan luvan! Pakurin kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Pakuri kasvaa siis kiinni puussa, ja voi olla hyvinkin korkealla. Pakurin keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan lisäksi vesurin ja tikkaat (jos pakuri kasvaa ylhäällä). Pakuri alkaa kasvaa yleensä vaurioituneeseen osaan ja kasvuun menee useita vuosia. Jos puussa kasvaa pakuri, se merkitsee puun kuolemista kymmenen vuoden sisällä. Pakuripuu kannattaa kuitenkin jättää pystyyn pakurinkeräämisen jälkeen, se saattaa kasvattaa vielä lisää pakuria samaan paikkaan.

Pakuri kannattaa pilkkoa palasiksi tuoreena. 

Kun olet saanut pakurin irti puusta, kannattaa se pilkkoa palasiksi tuoreena. Pakurin uloin pinta on musta ja sisältä väri on tummanruskea. Pakurin mukana tulee usein tuohenpalasia ja joskus lahonnutta puuainesta, poista nämä pois ennen pakurin pienimistä. Voit myös liottaa pakuria vedessä, että se pehmenee paloittelua varten. Kuivaa pakuria on erittäin vaikea pieniä pienemmäksi. Voit jättää pakurin pieniksi kuutioiksi tai yrittää raastaa se jauheeksi jonkin sortin myllyllä. Pienennyksen jälkeen anna pakurin kuivua täysin kuivaksi. Pakurin jauhamiseen olen käyttänyt vanhanajan kahvimyllyä, sillä tulee juuri sopivan karkeaa jauhatusta. Jauhamisen tein tuoreesta pakurista, kuivuneen pakurin jauhamiseen tarvitsee järeämmät laitteet. Jauhamisen jälkeen pakurijauheen voi vielä kuivata.

Pakuri-tee eli tikka-tee

2 tl pakuri-jauhetta
1 l vettä

Lisää 2 tl pakuri-jauhetta litraa vettä kohti. Keitä seosta 15-120 min miedolla lämmöllä. Siivilöi valmis juoma kuppiin. Voit halutessasi makeuttaa juoman tai lisätä pakurikeitettä kahvin joukkoon. Maultaan pakurikeite on mietoa kahvin ja teen välimaastosta. Huomasin, että pakuri värjää myös voimakkaasti hampaita. Voit käyttää samaa jauhetta niin pitkään, kun siitä lähtee väriä keitinliemeen. Älä lisää pakurijauhetta sellaisenaan ruokiin, vaan tee aina keite, jota käytät raaka-aineena. Keittämättömästä pakuri-jauheesta saat lähinnä kuitua.

Pakuritee hauduttamalla termarissa

Toinen koulukunta tekee pakuriteen hauduttamalla, ilman keittämistä. Haudutettua pakuriteetä saa helposti tehtyä hauduttamalla termospullossa. Termospulloon lisätään 2 tl jauhettua pakuria ja päälle kaadetaan keitettyä vettä. Juoman annetaan hautua vähintään tunnin. Mukaan voi lisätä haluamaansa yrttiteetä makua antamaan. Pakuritee on melko mautonta paljaaltaan. Termospulloon kaadetaan aina lisää vettä ja juodaan juomaa niin pitkään, kun pakurista väriä lähtee. Tai sekaan lisätään tarvittaessa lisää pakuria.

Pakuritinktuura

1 osa pakurijauhetta
1-5 osaa kirkasta viinaa (40%-80%)

Pakuritinktuura eli alkoholiuute tehdään uuttamalla pakuria vahvaan kirkkaaseen alkoholiin. Alkoholiin uuttamalla saadaan arvokkaasta raaka-aineesta uutettua kaikki tehoaineet alkoholiin. Uuttamiseen voit käyttää 40% viinaa tai vahvempaa. Jos tarkoituksena on tehdä tuplauutettua pakuria, kannattaa käyttää vahvempaa viinaa 60% tai vieläkin vahvempaa, jos sellaista on saatavilla. Pakuriuutoksen voi tehdä suhteessa 1:5, jolloin uutokseen tulee 1 osa pakuria ja 5 osaa viinaa. Pakuriuutoksen voi tehdä myös vahvempana, esim suhteessa 1:1. Uutos kannattaa tehdä lasipurkkiin, jota hörskytellään päivittäin vähintään 2 viikon ajan. Kun uute on valmista se siivilöidään ja/tai lasketaan suodattimen läpi (kahvinsuodatin + suodatinpaperi). Valmis pakuritinktuura laitetaan pipettipulloon ja on siinä kätevästi annosteltavissa päivittäiseen käyttöön kahvin tai teen joukkoon tai minkä joukkoon kukakin nyt haluaa uutteensa laittaa. Yli jäävän pakuritinktuuran voi varastoida valolta suojattuna ja sieltä tarvittaessa täydentää pipettipulloa. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä nesteen joukkoon.

Pakurituplauute

Jos haluaa tehdä tuplauutteen, voi keittää tuossa alkoholiuutteen suodatuksessa siivilään/suodattimeen jääneet pakurit. Lisää siivilöity pakuri kattilaan ja laita päälle vettä. Keitä 15-120min miedolla lämmöllä (katso pakuri-teen ohje). Anna jäähtyä. Siivilöi. Nyt on pakurista otettu kaikki irti! Yhdistä pakuritinktuura ja keite suhteessa 1:1. Jos käytit 40% alkoholia, voit sekoittaa 1 osa keitettä ja 2 osaa tinktuuraa, ettei seoksen alkoholipitoisuus laske alle 20%. Tämä on tärkeää säilyvyyden takia. Tuplauutoksella saadaan hyödynnettyä pakurin alkoholiin uuttuvat yhdisteet sekä veteen uuttuvat yhdisteet samaan purkkiin. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä nesteen joukkoon.

Lue lisää: Halmetoja, Jaakko. 2012. Pakurikääpä.     

Männystä löytyy apu moneen vaivaan

Mänty (Pinus sylvestris) on 10-30 m korkea ainavihanta leveälatvuksinen puu. Männyn neulaset sijaitsevat pareittain, ovat kierteisiä, 2-5 cm pitkiä ja jäykkiä. Männyn käpy on riippuva, halkaisijaltaan 3-7 cm. Siemen on siivellinen ja halkaisija 3-5 mm. Mänty kasvaa yleisesti koko maassa. Männynneulasia ja kerkkiä saa kerätä vain maanomistajan luvalla, ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jokamiehenoikeuksien perusteella voi keratä maahan pudonneita käpyjä ja kaarnaa. Yrttinä männystä kerätään nuoret vuosikasvaimet eli kerkät vuosikasvun päätyttyä kesäkuun lopussa. Sopiva ajankohta vaihtelee keruupaikan sijainnin mukaan, Etelä-Suomessa aikaisemmin ja pohjoisemmassa Suomessa tätä myöhemmin. Männynkerkät kerätään saksilla 2-5 cm oksien päistä. Älä katkaise männyn latvaosan vuosikasvaimia, koska silloin puun kasvu häiriintyy. Männynkerkkien keräämistä on vaikeaa tehdä ilman, että vahingoittaa puuta. Jos pihallasi sattuu kasvamaan kääpiöivä mänty (vuorimänty tms.) voit vuosikasvaimia typistämällä hillitä kasvua, ja käyttää kerkät yrttinä. Männynkerkkiä kerätessäsi ota huomioon, että puu voi olla pihkainen ja sotkea vaatteet. Männystä voidaan rohdoksena hyödyntää kerkkien ja neulasten lisäksi myös pihkaa, nuoria käpyjä, kaarnaa, pettua (männyn jälsi) ja puutervaa (puuaineesta tislaamalla), pikiöljyä, männynhavuöljyä ja tärpättiöljyä. 

Käännökset: ruotsiksi tall, englanniksi Scotch pine tai Noeway pine, saksaksi Waldkiefer.
Rohdosnimi: kerkät Turiones pini ja Strobuli pini; mäntyöljy Pini aetheroleum, Pini sylvestris aetheroleum ja Pini pumiliunis aetheroleum; männynhavuöljy Pini sylvestris oleum; kävyt Pini coni; puhdistettu tärpätti Terebinthinae aetheroleum rectificatum; terva Pix liquida

Rohdoskäyttö

Männynkerkkiä käytetään rohdoksena yrttijuomana, höyryhengityksessä ja kylpyvedessä. Männynkerkät sisältävät paljon C-vitamiinia. Männynkerkkäjuomalla voi lievittää hengityselinten tulehduksia. Mäntyvalmisteiden ja kerkkien antiseptisten, lämmittävien ja viilentävien ominaisuuksien vuoksi niitä on käytetty kurkunpääntulehdukseen, keuhkoputkentulehdukseen, influenssaan, astmaan, yskään, angiinaan, nuhaan, reumatismiin, iskiakseen, kihtiin, hermosärkyihin sekä lievittämään hermostoperäistä uupumusta ja voimattomutta, puutos- ja rasitustiloihin, ruuansulatusvaivoihin.  Männyn neulaset sisältävät runsaasti haihtuvia öljyjä, jotka voivat pitkään nautittuina olla terveydelle haitallisia.

Männyn kaarnauute tai -keite vahvistaa puolustuskykyä. Männynkuoriuute (100g) sisältää kalsiumia 2,1mg, rautaa 0,05mg, mangaania 0,06mg, sinkkiä 0,02mg, puun rasvoja 32mg, proteiineja 37mg, hiilihydraatteja 20mg, E- ja C-vitamiinia. Rannikkomännyn (Pinus maritima) kaarnauutteen punaisesta antioksidantteja sisältävästä väriaineesta on kehitetty verenkiertoelimistöä vahvistava lääke. Suomessa siikaislainen Kari Herttua on kehittänyt männyn kuoriuutteesta vuoden 2003 luontaiselintarvikkeena palkitun Havupuu-uutejuoman.

Männyn kerkät, havut ja oksat: teetä, siirappia, hunajaa ja tinktuuraa; höyryhengitys, kurlausvesi, kylpyvesi, jalkakylpy.
Muut männyn osat: hierontaöljy, saippua, salva.
Männyn pihka: laastari,
Puhdistettu tärpättiöljy: yskänlääke, öljy, voide, emulsio, geeli, laastari, alkoholiuute, höyryhengitettävä aine
Tärpättiöljy: kolotuksiin, verenkiertohäiriöt, ihovaivat
Haihtuvat öljyt; kauneudenhoitotuotteet kuten vaahtokylvyt ja kylpysuola
Männynhavuöljy: kauneudenhoitotuotteissa, ruokien ja juomien mausteena
Terva: ihosairaudet, mauste

Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan männystä saatavia rohtoja voi käyttää seuraavasti:
Männynoksat ja haihtuvat öljyt: sisäisesti ja ulkoisesti vilustumiseen, yskään, keuhkoputkentulehdukseen, kuumeeseen, suun ja kurkun tulehduksiin, hermokipuihin, tulehdustaipumukseen
Haihtuvat öljyt: edellisen lisäksi reumatismiin
Puhdistettu tärpättiöljy: sisäisesti ja ulkoisesti yskään, keuhkoputkentulehdus, suun ja kurkun tulehdus ja reumatismi

Aromaterapia: liiallinen hikoilu, syyhy, kipukohtiin, niveltulehdus, lihassärky, hermosärky, huono verenkierto, reumatismi, kurkku- ja keuhkoputkentulehdus, astma, yskä, vilustuminen, poskiontelontulehdus, virtsatietulehdus, väsymys, uupumus, stressi, toipilaille

Bachin kukkaterapia: huonoon itsetuntoon ja syyllisyydentunteen lievittämiseen

Homeopatia: krooninen reumatismi ja nokkosihottuma, nilkan heikkoihin nivelsiteisiin, hengitystietulehdukset, vanhojen miesten virtsatietulehdukset

Vaikutus

Männystä saatavilla aineilla on seuraavia vaikutuksia: irrottaa limaa, lisää virtsaneritystä, vähentää turvotusta ja lisää hikoilua, vähentää liiallista hikoilua, stimuloi lisämunuaisen kuorta, verenkiertoa ja hermostoa, ehkäisee virusten, bakteerien ja mikrobien kasvua, vaikuttaa tehokkaasti hengitysteiden toimintaan, lisää keuhkoputkien limakalvon värekarvojen toimintaa, laskee verenpainetta, lisää sapen eritystä, vähentää hermosärkyä, tappaa matoja, kiihottaa ääreisverenkiertoa, antireumaattinen ja karkottaa hyönteisiä.

Vaikuttavat aineet

Männyn neulaset ja kerkät: hartsi, haihtuva öljy eli tärpättiöljy (0,2-0,5%), joka sisältää α-pineeni, β-pineeni, δ-3-kareeni, dipenteeni, d-limoleeni, fellandreeni, karyofylleeni, kamatsuleeni, sitraali, γ-terpineeni, cis-β-okimeeni; kadineeni, borsyyliasetaatti, p-symeeni, kamfeeni, terpinoleeni, sabineeni, myrseeni, terpineoli, borneoli, T-kardinoli, T-muranoli, 1,8-sineoli, koniferosidiglykosidi, heterosidi, pinikriinikarvasaine, parkkiaineet, runsaasti C-vitamiinia (jopa 300mg / 100g havuja), E-vitamiinia ja karoteeni.
Männyn pihka: haihtuviä öljyjä kuten limoleeni, δ-kareeni, β-fellandreeni, α-pineeni, β-pineeni ja kamfeeni.
Männyn kuori: parkki- ja karvasaineita, n-nonakosaani, β-sitosteroli, tetrakosanoli, kampestriini, vanilliini-, ferula-, protokatekiini- ja parahydroksibentsoehappoja; voi-, valeriini-, kapriini-, isokapriini-, hartsi- ja rasvahappoja; kversitiini, mono- ja seskviterpeeni.
Raakatärpättiöljy: α-pineeni (39-87%), β-pineeni (jopa 27%), δ-3-kareeni (14-33%), limoleeni (6%) ja kamfeeni.
Puhdistettu tärpättiöljy: vähintään 90% pineenejä ja enintään 0,5% δ-3-kareenia

Varoitus

Suuri annos pihkaa voi aiheuttaa pahoinvointia, pyörrytystä, jopa kuoleman.
- voi aiheuttaa verenpaineen laskua
- suurina annoksina terva on myrkyllistä
- suuret annokset tärpättiä sisäisesti nautittuna vaurioittavat munuaisia ja keskushermostoa
- mäntyöljy ei sovi herkkäihoisille, iäkkäille tai lapsille, älä käytä jos on korkea verenpaine (nostaa verenpainetta), voi aiheuttaa hengenahdistusta
- mänty ja sen pihka ja hartsi voivat aiheuttaa ylherkkyysreaktioita ja limakalvoärsytystä allergisille
- männyn kerkät voivat ärsyttää herkkää vatsaa
- inhallaatiohoito voi olla liian vahvaa joillekin
- kylpyä ei suositella, jos on isoja ihovaurioita, akuutteja ihotauteja tai sydämen vajaatoimintaa
- mänty voi aiheuttaa siitepölyallergiaa

Reseptejä

Sami Tallbergin kirjasta Koivunmahlaa & Kaviaaria löytyy vanhanajan keppisopan resepti. Tämän perinteisen rohdon sanotaan suojaavan flunssalta sekä monelta muulta vaivalta. Vanhanajan yleislääke kaikkiin vaivoihin. Keppisopan resepti on lähtöisin Hirvensalmen Perinnepirtin Airi Rekilältä. Keitoksen sanotaan olevan antioksidanttinen ja antiseptinen.

Vanhanajan keppisoppaan tarvitaan männyn, katajan ja kuusenoksa. 

Keppisoppa

25 cm katajanoksa
25 cm kuusenoksa
25 cm männynoksa
5 l lähdevettä
1 rkl aurinkosuolaa tai puhdistamatonta merisuolaa

Huuhtele oksat luonnonvedellä tai kerää ne sateen jälkeen. Ota sopiva oksanpätkä, esim. sivuoksan latva oksasaksilla. Pilko oksat noin 10 cm:n pätkiksi. Keitä vesi ja suola. Kaada kuuma vesi oksien päälle, jolloin veteen liukenee hartseja ja antioksidantteja. Anna keppiveden seistä huoneenlämmössä kannen alla kaksi vuorokautta. Siirrä sitten kylmään jääkaappiin tai maakellariin viikoksi. Tämän jälkeen siivilöi soppa, pullota ja säilytä kylmässä. Nauti tarvittaessa kaikkiin vaivoihin 2 dl päivässä. Pullotettu keppisoppa säilyy kylmässä 2 viikkoa. Osan keppisopasta voit myös pakastaa.

Varoitus! Keppisoppaa ei tulisi nauttia raskaana olevien eikä hartsiallergisten. Myös munuaisongelmista kärsivien kannattaa olla varovaisia. Jos olet kuuselle, katajalle tai männylle tai mille tahansa niiden sisältämälle osalle allerginen, älä juo keppisoppaa.

Kirjallisuus:
Cederberg, Maarit. 2014. Aarteita Suomen luonnosta. Hyötykasveja apilasta vuohenputkeen. s. 68-71.
Farmakognosia. Farmaseuttinen biologia. 2000. Hiltunen, Raimo & Holm, Yvonne (toim.)
Moisio, Simo & Mäkinen, Yrjö & Tuominen, Marja & Vauras, Jukka. 2008. Luonnonyrttiopas. s. 34.
Piippo, Sinikka. 2003. Luonnon lääkeyrtit 2. Mieli ja hermosto. Hengitystiet. s. 240-243.
Piippo, Sinikka. 2005. Luonnonyrtit. Villivihannekset ja marjat. s. 84-86.

Havu-uute-juoman analyysitodistus: http://www.ravintorengas.fi/images/Hy-analyysitodistus.pdf



 

Kuusenkerkkäreseptejä

Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu.

Kuusi (Picea abies) on yleisenä kasvava ainavihanta puu. Kuusen neulaset ovat yksittäin, särmikkäitä ja teräväkärkisiä. Kuusi kasvaa lähes koko maassa pohjoista Lappia lukuunottamatta. Kuusesta käytetään yrttinä nuoret vuosikasvaimet eli kerkät. Muista, että kuusen kerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Kerkkiä ei saa kerätä taimikosta, koska taimen kasvu häiriintyy.

Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. Yleensä tämä ajankohta riippuu sääoloista ja luonnollisesti ajoittuu eteläisessä Suomessa varhaisempaan ajankohtaan, kuin pohjoisessa. Etelä-Suomessa sopiva ajankohta on toukokuun lopussa, Keski-Suomessa kesäkuun alussa ja Pohjois-Suomessa kesäkuun puolessa välissä. Myös paikalliset kasvuolot vaikuttavat ajankohtaan - aurinkoisella paikalla kerkät kasvavat aikaisemmin kuin varjoisemmassa paikassa.

Paras kuusenkerkkien keruuaika on keskikesä kerkkien kasvun pysähdyttyä, mutta ennen neulasten kovettumista. 

Kerkät kerätään nyppäämällä vaaleammanvihreä vuosikasvain oksan kärjestä sormilla tai saksilla. Kerkät käytetään tuoreena tai ne voi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kerkät voi myös kuivata. Kuusenkerkiä voidaan käyttää siirappien, hillojen, makeisten ja juomien raaka-aineena.

Vaniljajäätelöa ja kuusenkerkkäsiirappia, nam!

Kuusenkerkkäsiirappi

Kuusenkerkkäsiirappi soveltuu mainiosti yskänsiirapiksi. Parhaimmillaan kuusenkerkkäsiirappi on lettujen ja vaniljajäätelön kanssa.

1,5 l kuusenkerkkiä
2 l vettä
2 kg sokeria
(mausteeksi voi laittaa vaniljasokeria 1 rkl tai 0,5 dl sitruunamehua)

Kerätyt kuusenkerkät huuhdellaan hyvin ja laitetaan isoon kattilaan, sillä keitos on herkkä kuohumaan sekoitettaessa. Kerkät painetaan tiiviisti kattilaan ja lisätään vettä sen verran, että kerkät peittyvät. Anna herkkien liota vedessä yön yli. Seuraavana päivänä keitä kerkkiä hiljalleen parituntia liotusvedessä 2 tuntia ja siivilöi kerkät pois. Mittaa kerkkäliemi takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeria 0,5 kg litraa kohti. Keitä seosta 3-5 tuntia miedolla lämmöllä, kunnes liemi on tummaa ja siirappimaista. Sekoita keitosta muutaman kerran kiehumisen aikana ja pidä huolta, ettei siirappi kiehu kattilasta yli. Jossain keittämisen vaiheessa siirappi voi tehdä yllättäviä kuohahduksia. Purkita kuusenkerkkäsiirappi heti keittämisen jälkeen. Sopivan koostumuksen saaminen voi olla haasteellista, joskus siirapista voi tulla niin jäykkää, että purkista ulos saaminen voi olla haasteellista. Suosittelen purkitukseen pieniä purkkeja, joista lusikalla voi kaapia siirapin pois pohjaa myöten.

Kuusenkerkkälikööri

0,5 kg kuusenkerkkiä (1 osa)

0,5 litraa viinaa (1 osa)

0,5 kg sokeria (1 osa)

Lisää purkkiin kuusenkerkät ja kaada kirkasta viinaa päälle niin paljon, että kerkät peittyvät viinalla. Anna kerkkien uuttua viinassa 3 viikkoa. Tämän jälkeen siivilöi kerkät pois. Lisää sokeri ja sekoita pulloa päivittäin, kunnes sokeri on sulanut joukkoon. Sokerin voi myös keittää vahvaksi liuokseksi ja lisätä sen kuusenkerkkäuutteeseen. Voit myös tehdä kuusenkerkkäliköörin laittamalla kaikki ainekset yhteen purkkiin kerralla, esim. laittamalla kerkät ja sokeri kerroksittain purkkiin ja lopuksi kaataa viina päälle. Liköörin voi antaa tekeytyä kaikessa rauhassa ja siiviloidä juomaksi parhaaksi katsomallaan hetkellä, esim. joulun aikaan. 

Kuusenkerkkäviina

1 osa kuusenkerkkiä

1 osa viinaa

Huuhtele tuoreet kuusenkerkät. Laita ne purkkiin tai pulloon. Kaada viina päälle. Anna uuttua 4 viikkoa. Siivilöi kerkät pois. Juo metsäisenä snapsina. Ota lääkemitallinen yskään tai flunssaan. Voit käyttää myös flunssan torjuntaan lisäämällä lääkemitallisen / 1 rkl kuusenkerkkä viinaa kupilliseen kuumaa vettä ja hunajaa.   

Kuusenkerkkäeliksiiri

Kuusenkerkkäviinasta voit tehdä eliksiiriä lisäämällä joukkoon 0,5 osaa hunajaa tai sokeria. Mausteeksi voi lisätä mukaan vaniljasokeria tai/ja sitruunamehua. Kuusenkerkkäeliksiiriä voit nauttia metsäisenä snapsina tai flunssalääkkeen tapaan.

Kuusenkerkkä-Louhisaarenjuoma

4 l kuusenkerkkiä
5 l vettä
25 g sitruunahappoa
0,5 kg sokeria

Huuhtele kuusenkerkät. Voit käyttää juoman valmistukseen tuoreita tai pakastettuja kuusenkerkkiä. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää vesi ja anna kiehua 1-2 tuntia miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä hetken. Lisää joukkoon sitruunahappo. Peitä astia kannella ja anna seisoa yön yli (12 h). Seuraavana päivänä siivilöi juoma harsokankaan läpi. Lisää sokeri ja pullota. Juoma on valmista nautittavaksi. Voit laimentaa juomaa vedellä tai kivennäisvedellä.

Kuusenkerkkäsima

4 l kuusenkerkkiä
5 l vettä
2 sitruunaa
1 kg sokeria
1 tl hiivaa

Huuhtele kuusenkerkät. Lisää huuhdellut kerkät kattilaan. Lisää joukkoon viipaloidut sitruunat. Lisää vesi ja anna kiehua tunti miedolla lämmöllä lempeästi kuplien. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja siivilöi. Tämän jälkeen liuota hiiva pieneen tilkkaan vettä ja lisää juomaan. Peitä astia kannella ja anna käydä yön yli (12 h). Seuraavana päivänä pullota juoma ja säilytä 3 päivää viileässä ennen tarjoilua.

Pettu - hätäravinnosta terveystuotteeksi

Pettu on männyn jälsi- ja nilakerrosta, jota on perinteisesti käytetty hätäravintona ruisjauhon jatkeena. Pettu sisältää runsaasti kuitua, rautaa, mangaania ja sinkkiä sekä flavonoideja. "Pane leipään puolet petäjäistä" sanoi Saarijärven Paavo vaimolleen Runebergin runossa. Puolet on nykypäivänä liikaa ja liikaa oli varmasti myös Saarijärven Paavon aikaan. Pettu on hyvin hidasta valmistaa ja siten myös sen hinta saattaa nousta melkoisen korkeaksi. Pettujauhoa voi käyttää antamaan perinteisen säväyksen esim. sämpylöihin tai perinteiseen ruisleipään. Tai ripotella koristeeksi annokseen tai vaikka sämpylän päälle. Koeleivonnassa petun maku erottui mietona sämpylässä, kun pettua oli mukana jauhoseoksessa 5-10%. 

Pettua voidaan kerätä pystyssä olevasta puusta tai kaadetusta puusta. Muistutus vielä, että petun irroitukseen tarvitaan maanomistajan lupa. Paras aika pettuvuotien irroitukseen on kasvukauden alussa kesäkuussa. Pettuliina irroitetaan tuoreesta puusta. Ensin puun pintakerros irroitetaan huolellisesti pois esim. puukolla vuolemalla. Pinnasta poistetaan kuvassa näkyvä oranssi kuorikerros ja pinnan alla oleva ohut vihreä kerros. Näiden kerrosten alla on valkoinen jälsikerros, josta tehdään pettua. Jälsikerros irroitetaan puusta kiilamaisella työvälineellä. Tarkoitus olisi saada vuota irti mahdollisimman yhtenäisenä. Koska se on vaikeampaa :) 

Männyn pinnasta irroitetaan päällimmäinen kerros pois. 

Tämä on aika hidasta hommaa. Kova nälkä täytyy olla, jos petusta täytyy leipää tehdä.

Jälsikerros irtoaa kauniina vaaleana vuotana. 

Työskennellessä kannattaa muistaa, että kyseessä on elintarvikkeeksi tuleva raaka-aine. Älä päästä pettu-vuotia likaantumaan. 

 

Pettuliinat kuivumassa

Pettuliinojen annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen pettu paahdetaan kevyesti uunissa. Paahtamisen aikana pettu saa ruskean värin ja paahtamisen aikana haihtuu pois terävin pihkan maku.

Pettuvuodat paahdetaan kevyesti uunissa, jolloin pihkan maku vähenee.  

Paahdon jälkeen pettu jauhetaan jauhoksi ja käytetään halutulla tavalla leivonnassa. Kuten jo alussa mainittiin, sopivan petun säväyksen saa aikaan annoksen pinnalle ripotetulla pettujauholla tai lisäämällä taikinaan 5-10% pettujauhoa. Pettujauhoa voi käyttää myös kuitulisänä viilin tai jugurtin pinnalla.

Valmista pettujauhoa

Lue lisää:

http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/erikoisluonnontuotteet/pettu/

Päivän pannu - villiyrttejä ja kvinoaa

Päivän villiyrttejä kipossa

Pihalta keräsin litran satsin sekalaisia villiyrttejä - vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa ja siankärsämöä. Huuhtelun jälkeen villiyrtit ovat valmiita päivän pannuun. Yleensä huuhtelen nämä pannulle menevät ryydit, koska aina niissä on mukana vaihteleva määrä roskaa, multaa ja ötököitä.  

Villiyrttejä ja kvinoaa

Villiyrttejä ja kvinoaa

1 l kauden villiyrttejä
1 rkl öljyä
2 dl vettä
1 dl kvinoaa
ripaus suolaa
pippurisekoitusta myllystä

Kerää kauden villiyrttejä 1 litra. Huuhtele lävikössä juoksevan veden alla. Anna valua hetken. Pilko yrttejä hieman pienemmiksi saksilla. Lisää öljy ja yrttisilppu pannulle. Paista noin 5 minuuttia. mausta pippurisekoituksella ja suolalla. Käteviä ovat pippurimyllyt, jossa sekoitus suolaa ja erilaisia pippureita.

Valmista kvinoa valmiiksi ohjeen mukaan. Ensin huuhtele hyvin siivilässä kuuman veden alla. Keitä vesi, mausta suolalla ja lisää kvinoa kiehuvaan veteen. Keitä 15 min. Lisää keitetty kvinoa kypsennettyjen yrttien sekaan tai päinvastoin.

Maitohorsma, pientareiden monikäyttöinen väriläiskä

Maitohorsma kasvaa yleisenä avoimilla paikoilla ja teiden varsilla koko maassa. 

Maitohorsma (Epilobium angustifolium) on 50-100cm korkea monivuotinen ruoho, joka kasvaa avoimilla paikoilla ja teiden varsilla koko maassa. Maitohorsmasta ravinnoksi voit käyttää nuoret versot, lehdet ja kukat. Nuoria maitohorsman versoja voi kerätä heti niiden putkahdettua toukokuussa. Lehtien paras keräysaika on kesä-heinäkuussa ennen kukintaa. 

Nuoria maitohorsman versoja voi käyttää parsan tapaan keväisenä villikasviksena. Kevyt kiehautus tai paisto pannulla öljyssä, mausteeksi suolaa, pippuria ja loraus sitruunamehua ja ei kun ääntä kohti. 

Maitohorsman nuoria versoja

Maitohorsman lehtiä voi käyttää myös villivihanneksena kevyesti kypsennettynä. Kukat ja nuoret lehdet voi käyttää tuoreena salaatissa. Perinteisesti maitohorsman lehdistä on tehty teetä - hyvän aromin saat horsmateehen hiostamalla. Myös kukkia voit kuivata teeksi. Maitohorsman lehdet kerätään kesä-heinäkuun vaihteessa ennen kukintaa. Lehtiä on nopea kerätä riipimällä lehdet varresta ylhäältä alaspäin. Muista kerätessä varmistua, että paikka on puhdas - tien vieressä kasvit ovat pölyisiä. Arvioi myös kasvien kunto silmämääräisesti, että kasvit ovat terveitä eikä niissä ole tuhoeläimiä. Kukinnan aikaan ota huomioon, että maitohorsma on tärkeä mesikasvi mehiläisille ja pörriäisiä saattaa olla meden keruulla kanssasi samoilla apajilla.

Maitohorsman näköislajeja ovat sarjakeltano (Hieracium umrellatum) (lehdet harvahampaiset, kukat keltaiset), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Nämä kaikki ovat keltakukkaisia, mutta lehtien muoto muistuttaa maitohorsmaa. 

Hiostamalla maitohorsman lehtiin saadaan uusia aromiaineita ja samalla kitkerät parkkiaineet hajoavat. Hiostamalla voit tehdä hienoaromisia teeaineksia myös muista villiyrteistä - vadelman lehdistä, ahomansikan lehdistä ja lillukan lehdistä.

Teeainesten hiostaminen

1. Anna kerättyjen lehtien nahistua muutama tunti keräämisen jälkeen huoneenlämmössä. 
2. Murskaa lehtiä kaulimella tai käsien välissä niin, että lehdistä irtoava soluneste kostuttaa lehtimassan ja vapautuneet entsyymit alakavat toimia. Sullo lehdet lasipurkkiin (ei liian tiukkaan). Sulje purkki löysästi. 
3. Säilytä purkki lämpimässä paikassa (40-50°C), esim. ikkunalauta, kuivuri tai uuni, patteri, sauna valolta suojattuna. Jatka hiostusta, kunnes lehdet ovat muuttuneet ruskehtaviksi ja aromikkaiksi. 
4. Levitä hiostetut lehdet purkista kuivumaan esim. kuivuriin. 
5. Säilytä kuivatut teeainekset lasi- tai peltipurkissa kuivassa paikassa.
6. Hauduta yrttijuomaksi 1tl / 2 dl keitettyä vettä 10 min. Mausta hunajalla.     

Maitohorsman lehdissä (/100g) on C-vitamiinia 88 mg, karoteenia 22 RE, valkuaista 6,5 %, hiilihydraattia 2,9 %, kuitua 1,4 % ja kivennäisaineista kalsiumia, fosforia, natriumia, kaliumia, magnesiumia, kiparia, sinkkiä, rautaa, mangaania ja molybeenia, gallotanniineja, triterpeenihappoja, limaa, haihtuvia öljyjä ja flavonoideja. Maitohorsman versoissa (/100 g) on energiaa 17 kcal, valkuaista 0,2 %, rasvaa 0,3 %, hiilihydraattia 4 %, kuitua 0,9%, A-vitamiinia 4 RE ja kivennäisaineista  kalsiumia, fosforia, natriumia, magneesiumia, kuparia, sinkkiä, rautaa ja mangaania. Maitohorsman kukissa on n-nonakisaania, seryylialkoholia, kanerolia, sitosteroliglykosideja ja beeta-sitosterolia. 

Hiirenkorvaviina koivunsilmuista

Koivu on hiirenkorvalla!

Kevät se vaan etenee ja koivuun puhkeavat vienon vihreät hiirenkorvat. On juuri oikea hetki valmistaa keväistä hiirenkorvaviinaa! Juuri avautuvat koivunsilmut ovat tahmeita ja maultaan lempeän makeita.

Hennonvihreitä hiirenkorvia 

Hiirenkorvaviina

kourallinen hiirenkorvia
vajaa pullo viinaa

Viinaksi käy mikä tahansa kirkas maustamaton viina, esim. vodka. Vajuuta pulloa sen verran, että koivunsilmut mahtuvat pulloon. Voit vaikka naukkailla silmuja keräillessäsi :) Kerää kourallinen juuri puhkeamaisillaan olevia koivun silmuja ja tipauta ne pulloon. Voit halutessasi tehdä silmujen asennuksen pulloon vasta kotona. Anna juoman tekeytyä 1-2 viikkoa. Siivilöi silmut pois ja kaada hiirenkorvaviina takaisin pulloon. Voit lisätä juomaan hieman (lusikallisen) sokeria tai hunajaa makua pyöristämään.

Muista, että koivun silmujen keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan! Jos et talvella jaksa odottaa kevättä, voit ottaa sisälle maljakkoon koivunoksia ja kokea kevään ihme omalla ruokapöydällä! Aukeavista silmuista voi tehdä hiirenkorvaviina jo etukäteen.

Pihlajansilmuissa on hieno karvasmantelin aromi

Pihlaja (Sorbus aucuparia) on yleinen koko maassa kasvava puu. Oikea hetki pihlajan silmujen keräämiseen on toukokuussa juuri kun silmut pullistuvat. Jos haluaa kokea silmujen hienon amarettomaisen aromin, on silmut poimittava ennen niiden aukeamista, kun silmut ovat väriltään vaaleita. Voi maistaa silmuja ja varmistua, että hetki on oikea. Tarkkaa aikataulua pihlajan silmujen turpoamiselle ei voi antaa, mutta Mikkelin korkeudella oikea hetki on juuri nyt (15.5.) ja kestää arvioilta viikon (viikko 20-21). Etelä-Suomessa tämä hetki on jo ohitettu ja pohjoisessa saa vielä hetken odottaa. Jos pihlajansilujen aika on jo ohi, voit kerätä  pihlajanlehtiä alkukesästä ennen kukintaa puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia lehtiä.

Muista, että pihlajan silmujen ja lehtien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Pihlaja on koko maassa yleinen, ja hyviä keruupaikkoja löytyy hoidetusta taimikosta. Pois raivattu pihlaja kasvaa pensaaksi nopeasti uudelleen ja näiden puskien rankaisusta ei ole haittaa muulle metsän kasvulle. Pellon reunoille marjovia puita pyritään jättämään maisemanhoidollisista syistä ja noin muutenkin pellon reunalla kasvavat yrtit kannattaa jättää poimimatta (ei kuulu jokamiehenoikeuksiin). Jos haluat varmistaa pihlajan elinvoimaisuuden säilymisen, älä siis kerää kaikkia silmuja pois puusta. Kaikessa keräilyssä kannattaa kunnioittaa kerättävää kasvia, eikä hävittää keräämällä koko kasvustoa pois.

Pihlajansilmuja

Pihlajansilmuja voit käyttää tuoreena salaatin joukossa, makeassa smootiessa, aromaattisena yrttiteenä tai yrttisilppuna esim. vaniljajäätelön koristeena. Pihjajansilmujen ihanan aromia voit säilöä siirappiin, snapsiin tai likööriin.

Pilkottaessa pihlajansilmuista nousee upea karvasmantelin aromi. 

Pihlajansilmusiirappi

1 osa silputtuja pihlajansilmuja
1 osa ruskeaa sokeria
2 osaa vettä

Silppua pihlajansilmut ja lisää kattilaan. Lisää kattilaan vesi ja keitä 15 min. Siivilöi yrttisilppu pois. Kaada liemi takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Sekoita, kunnes sokeri on sulanut nesteeseen. Keitä siirappia kokoon, kunnes se on sopivaa. Muista, että siirappi kiinteytyy vielä jäähtyessään. Jos siirapista tulee liian kiinteää, alkaa sokeri kiteytymään säilytyksen aikana.

Pihlajansilmusnapsi

1 osa silputtuja pihlajansilmuja
2 osaa viinaa (kirkasta viinaa, esim. 40% vodkaa)

Silppua pihlajansilmut pienemmiksi esim. saksilla tai yleiskoneella. Kaada pihlajansilmusilppu hillopurkkiin. Kaada viina yrttisilpun päälle. Viinaa on sen verran enemmän, että neste on yrttisilpun yläpuolella. Sulje kansi. Anna snapsin tekeytyä huoneenlämmössä valolta suojattuna viikon ajan. Siivilöidään ja pullotetaan.

Pihlajansilmusnapsista voi valmistaa pihlajansilmulikööriä lisäämällä snapsiin haluttu määrä sokeria, 100-300g, yleensä 200-250g/litra. Liuota sokeri pieneen määrään nestettä ja lisää snapsin joukkoon. Voit lisätä sokerin myös suoraan snapsin, mutta silloin sekoita likööriä sokerin liuottamiseksi. Säilyvyyden varmistamiseksi valmiin liköörin alkoholipitoisuuden tulisi olla yli 25%.

Jos pihlajansilmut ovat jo auenneet, voit tehdä pihlajanlehdistä virkistävää juomaa viinihapolla uuttamalla seuraavan ohjeen mukaan. Huom! Kerää pihlajanlehtiä maanomistajan luvalla alkukesästä ennen kukintaa. Kerää vain puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia lehtiä.

Pihlajanlehtijuoma

2 litraa pihlajanlehtiä
2 tl viinihappoa
2 litraa kiehuvan kuumaa vettä
1 dl sokeria liuotettuna kuumaan veteen

Laita pihlajanlehdet valmistusastiaan, esim. kattilaan. Keitä vesi. Liuota viinihappo pieneen määrään kuumaa vettä ja lisää kuuman veden joukkoon. Kaada kiehuvan kuuma vesi, pihlajanlehtien päälle. Anna juoman tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Seuraavana päivänä siivilöi lehdet pois. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää juomaan. Sekoita. Viilennä. Laimenna pihlajanlehtijuomaa 1:1 (tai oman makusi mukaan) vedellä tai kivennäisvedellä. 

Päivän villivihannespannu

Juuri nyt pannulle menee pihalta äsken nyppimäni villivihannessekoitus. Maitohorsmaa, vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa, poimulehteä, siankärsämöä sekä mausteeksi nurmitädykettä. Huuhtelun jälkeen pannulle, kevyt paisto öljyssä, suolaa ja pippurisekoitusta. Siitä on päivän villivihannespannu tehty :) Nämä kaikki voisi nauttia myös villisalaattina. Teet vaan raikkaan salaatinkastikkeen öljystä, viinietikasta, suolasta ja pippurista, sekoitat ja heität salaatin päälle. Maitohorsmat mielelläni kypsentäisin, ne ovat sen verran paksumpia rakenteeltaan...  

Päivän villivihannekset kipossa - tunnistatko kaikki villiyrtit?

Tunnistatko nämä kaikki kasvit? Tässä villivihannekset lautasella helpommin tunnistettavina.

Päivän villivihannekset lautasella poseeraamassa tunnistusta varten. Löytyykö nyt tuttuja kasveja?

Tässä päivän villivihannekset lautasella helpommin tunnistettavina. Saanko esitellä - ylärivissä vasemmalta siankärsämö, maitohorsma, voikukka, vuohenputki, ja alarivissä poimulehti, nurmitädyke ja nokkonen.

Päivän villivihannespannu

Kerää kauden villivihanneksia 1 l. Huuhtele mullat pois ja valuta enimmät vedet pois. Voit pilkkoa villivihanneksia pienemmiksi vaikka saksilla. Voit jättää kasvit halutessasi kokonaisiksi, se helpottaa kasvien bongausta lautaselta. Kuumenna pannu, lisää 1 rkl oliiviöljyä (tai jotain muuta öljyä, tai voita). Paista villivihannekset kevyesti, noin 5 minuuttia. Mausta oman maun mukaan esim. suolalla ja pippurisekoituksella. Sitruunamehu antaa myös hyvän säväyksen villivihannespannulle.   

Voikukka - jokapihan supersalaatti

Voikukka on jokapihan supersalaatti!

Voikukka (Taraxacum spp.) on koko maassa kasvava elinvoimainen ja erinomainen salaattikasvi. Voikukka on monivuotinen kasvi, joka kasvaa yleisenä koko maassa. Rikkakasvina voikukka on vaikea hävittää syvälle yltävän juurensa ja runsaan siemenellisen leviämisen vuoksi. Nyt voit yrittää hävittää voikukan pihaltasi syömallä! Voit käyttää ravinnoksi koko kasvin - voikukan lehdet, nuput ja kukat voit käyttää salaattiin, juuren ja kukkavarren keitettynä.

Voikukan kerääminen

Voikukan versoja voit kerätä puhtaalta paikalta koko kasvukauden ajan. Keväällä lehdet ovat miedomman makuisia. Voikukan voi myös peittää astialla ja odottaa, että väri ja maku miedontuu. Voikukan lehtien maun karvaisuudessa on suuria eroja eri lajien välillä. Yleisenä ohjeena voi pitää, että mitä vähemmän sahalaitaisuutta lehdessä on, sitä miedommalta se maistuu. Voit kerätä voikukan lehtiä niin, että keräät vain lehtiosan ja lehden ruoti jää kiinni kasviin. Muista, että voikukan lehdet ja varret erittävät kädet - ja vaatteet - kellertäväksi värjäävää maitiaisnestettä. Voikukan kukissa on runsaasti keltaista siitepölyä, joka voi aiheuttaa allergisen reaktion.

Voikukan nuppuja voi nauttia ruusukaalin tapaan keitettynä voisulan kanssa. Nuppujen karvasta makua voi vähentää poistamalla tarkkaan kukkapohjuksen ja verholehdet, ne irtoavat suhteellisen helposti mansikankannan tapaan. Voikukannupuista voi valmistaa kapriksen tyylisiä etikkanuppuja kiehauttamalla nuput kevyesti ja säilömällä ne valmiiseen pikkelsiliemeen (sis. etikkaa, sokeria, suolaa ja mausteita).

Voikukan lehtiä voit käyttää salaattina, esim. muiden salaattiaineksien mukana. Voikukan lehtiä voi myös käyttää kasvislisäkkeenä: kiehauta kevyesti tai paista kevyesti öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja tujauksella sitruunamehua.

Voikukan terälehtiä voi käyttää salaatin koristeena, sämpylätaikinaan tai siman valmistukseen. Voikukan terälehdet kannattaa käyttää tuoreena mietona, makeana ja keltaisena elementtinä esim. salaatissa. Voikukan terälehdistä tulee kuvatessa juuri niitä höytyjä, joilla siemenet liitelevät ilmojen halki. Eli terälehtien kuivaaminen on haasteellinen homma :)

Voikukan juuria voi kerätä ja käyttää hyvin puhdistettuina ja keitettynä. Pula-aikaan kuivattuja voikukan juuria käytettiin kahvinkorvikkeena. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto! Nykyisin voikukkaa käytetään usein detox-kuureissa, esim. teesekoituksessa nestettä ja kuona-aineita poistavien ominaisuuksiensa vuoksi. Muista, että juurien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan tarvitset siihen maanomistajan luvan! Voikukan juuret kerätään varhain keväällä ennen kukintaa tai myöhään syksyllä.

Voikukka kasvaa yleisenä ja elinvoimaisena koko maassa.  

Voikukan huikea ravintoarvo

Voikukka on ravintoarvoltaan huikean hyvä superyrtti, joka päihittää kaupan salaatit joka suhteessa. Voikukan tuoreet lehdet (100g) sisältävät ravintoaineita seuraavasti: energiaa 45 kcal, proteiinia 2,7 g, hiilihydraatteja 8,6 g, A-vitamiinia (14 000 Ky), B-vitamiineja, C-vitamiinia 35 mg, D-, E- ja P-vitamiinia sekä kivennäisaineista kaliumia 440 mg, kalsiumia 158 mg, magnesiumia 36 mg, fosforia 70 mg, rautaa 3,2 mg, sinkkiä 1,2 mg. Voikukan juuressa on inuliinia, eniten syksyllä (40%).

Voikukkaa voit säilöä

• kuivaamalla lehtiä
• pikkelöimällä kukkanuppuja
• ryöppäämällä lehdet kevyesti, jäähdyttämällä ja pakastamalla
• juuret kuivaus pätkittynä 

Voikukan untuvaiset siemenet alkavat olla valmiina lentoon!

Resepti: voikukannuppupikkelisi ja voikukkakaprikset

https://www.soppa365.fi/resepti/564/voikukannuppupikkelsi-ja-voikukkakaprikset/

Resepti: voikukkasima

http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1349751576460

Nokkonen - jokapaikan superyrtti

Jos haluat ottaa käyttöösi muutaman terveellisen luonnonyrtin, niin nokkonen (Urtica dioica) on helppo ja huippu valinta! Ravintoarvoltaan nokkonen on vertaansa vailla. Nokkosen opit tunnistamaan viimeistää sen polttaessa kättä tai jalkaa. Nokkosta käytetään yleiskuntoa vahvistavana yrttinä. Nokkosen ensimmäiset versot pilkistävät esiin jo varhain keväällä. Nuorista kasveista voit käyttää koko verson, mutta vanhemmista kasveista käytä vain lehdet varren kuituisuuden vuoksi. Nokkosta käytetään ruuaksi pinaatin tavoin kevyesti ryöpättynä. Nokkosen lehtiä voi myös kuivata ja käyttää jauheena. 

Nokkonen (Urtica dioica) on monikäyttöinen joka puskan superyrtti. 

Nokkonen monella tapaa terveellinen yrtti. 100 g tuoretta nokkosta sisältää energiaa 149 kj, proteiinia 5,9 %, rautaa 4,4 mg, C-vitamiinia 175 mg, kaliumia 670 mg ja kalsiumia 594 mg. Nokkonen nokittaa pinaatin kaikin tavoin! Katso nokkosen tarkemmat ravintoarvot tästä. Nokkosen lehdet ja varsi sisältää klorofylliä, A-, C-, E-, ja K-vitamiinia, runsaasti mineraaleja kuten rautaa, kalsiumia, piitä, kaliumnitraatteja ja rikkiä, sekä orgaanisia happoja. Nokkosen poltinkarvat sisältävät muurahaishappoa, asetyylikoliinia, serotoniinia ja histamiinia. 

Nokkosen parantavia ominaisuuksia

• aktivoi ruoansulatusrauhasten toimintaa
• vahvistaa verta
• lisää virtsan eritystä
• lisää maidon eritystä imetysaikana
• avaa hiussuonia ja kiihdyttää ihon verenkiertoa
• supistaa rakkoa ja eturauhasta (juuri)
• tyrehdyttää verenvuotoja

Älä kerää nokkosta runsastyppisistä paikoista, kuten navetan takaa, koska varjoisissa runsasravinteisissa paikoissa se sisältää liikaa nitraattia. Nitraatit vähenevät kevyellä kiehautuksella. 

Nokkosen kerääminen

Nokkosen versot alkavat kasvaa varhain keväällä. Nuoria nokkosenversoja voit käyttää kokonaisina, vanhemmista nokkosista kerää vain lehdet. Nokkosen keruussa on kätevää käyttää hanskoja suojaamassa käsiä ja saksia kasvin leikkuuseen. Kerää vain puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia versoja ja lehtiä. 

Nokkosella on muutamia näköislajeja, jotka muistuttavat ulkonäöltään nokkosta, mutta poikkeavat käytöltään. Eniten nokkosta muistuttaa valkopeippi (Lamium album), joka kasvaa suhteellisen yleisenä eteläisessä Suomessa. Valkopeipin tunnistaa valkoisista lehtihangoissa kasvavista kukistaan. Valkopeipin hennot karvat eivät polta ja lehtien haju on voimakkaan tympeä. Nokkosen poltinkarvaton näköislaji on lehdoissa kasvava kapealehtisempi pohjannokkonen (Urtica sondenii), joka kannattaa jättää keräämättä harvinaisuuden vuoksi. Nokkosen näköislaji on myös rautanokkonen (Urtica urens), joka muistuttaa hyvin paljon tavallista nokkosta. Rautanokkosen lehdissä on piikkejä myös lehden yläpuolella ja lehdissä on mustia pisteitä. Lähikontaktissa rautanokkonen polttaa tavallista nokkosta kipakammin ja sen poltinkarvat ovat lasimaisen pistävät. Rautanokkosta voi käyttää tavallisen nokkosen tapaan.   

Keräämisen jälkeen huuhtele lehdet ja ryöppää nopeasti. Huuhtele nokkosenversot juoksevan veden alla tai kylvetä satsi pesuvadissa. Huomaat, että versojen mukana tulee muutakin tavaraa - koivunsiemeniä, siitepölyä, monenlaisia pikkuhyönteisiä. Ryöppää huuhdellut nokkosen versot nopeasti runsaassa määrässä kiehuvaa vettä. Minuutin ryöppäys riittää pehmittämään nokkosen rakenteen. Älä keitä liian pitkään, koska kuumentaminen tuhoaa vitamiineja. Voit myös kaataa kiehuvaa vettä siivilässä olevien nokkosenversojen päälle. Ryöppäysliemen voit halutessasi käyttää muuhun ruuanlaittoon tai kasteluvetenä. Ryöpätyn nokkosmassan voi helposti hienontaa esim. sauvasekoittimella. Ryöpätyn ja hienonnetun nokkosen voi pakastaa sopivankokoisina käyttövalmiina annoksina, esim. jääpalamuotissa. Nokkosta voi säilöä helposti kuivaamalla. Kuivattua nokkosta voi käyttää esim. lettuihin, sämpylätaikinaan tai smootiehen. 

Nokkosletut

Lisää lettutaikinaan 0,5 dl hienoksi surautettua ryöpättyä nokkosta tai kourallinen kuivattua nokkosta (hienonna jauheeksi) tai 1 rkl nokkosjauhetta. 

Nokkossämpylät

Lisää sämpylätaikinaan 0,5 dl hienoksi surautettua ryöpättyä nokkosta tai kourallinen kuivattua nokkosta (hienonna jauheeksi) tai 1 rkl kuivattua nokkosjauhetta. 

Käytä nokkosta pinaatin tapaan ruuanlaitossa, esim. pinaattikeitto > nokkoskeitto, pinaattikastike > nokkoskastike.   

Tiesitkö, että... 

• nokkosen varsista saadaan lujaa ja kiiltävää tekstiilikuitua. 
• nokkosen keitinvettä voi käyttää tuhohyönteisten torjuntaan ja lannoitukseen. 
• nokkonen antaa hyvän säväyksen vastassa (käytetty reumatismin hoitoon)  

Myrkylliset kasvit

Kun lähdet luontoon yrttejä ja marjoja keräämään, muista että Suomessa kasvaa noin 100 myrkyllistä putkilokasvia, joista 20 on erittäin myrkyllisiä. Lisäksi myrkyllisiä ovat useat puutarha- ja huonekasvit. Monien muiden kasvien myrkyllisyydestä ei ole tietoa tai tiedot ovat ristiriitaisia. Tämän johdosta käytä vain varmasti syötäväksi tietämiäsi ja tunnistamiasi kasveja! Myrkkyä ei voi maistaa eikä haistaa. Muista, että luonnonkasvit voivat aiheuttaa allergisen reaktion, vaikka ne eivät olisi myrkyllisiä.

Tässä on lista yleisimmistä ja vaarallisimmista luonnonvaraisista myrkyllisistä kasveista.

Nimi (tieteellinen nimi), kasviryhmä, myrkyllinen aine
Kalliokielo (Polygoganatum odoratum), kielokasvit, alkaloidit, saponiinit
Keltamo (Chelodonium majus), unikkokasvit, alkaloidit
Kielo (Convallaria majalis), kielokasvit, glykosidit
Koiranheisi (Viburnum opulus), kuusamakasvit
Korpipaatsama (Rhamnus frangula), paatsamakasvit
Kullero (Trollius europaeus), leinikkikasvit, alkaloidit
Lehtokuusama (Lonicera xylosteum), kuusamakasvit
Leinikit (Ranunculus-lajit), leinikkikasvit, niittyleinikki, rönsyleinikki, alkaloidit
Mustakonnanmarja (Actaea spicata), leinikkikasvit,
Myrkkykatko (Conium maculatum), sarjakukkaiskasvit, alkaloidit (koniini)
Myrkkykeiso (Cicuta virosa), sarjakukkaiskasvit, keskushermostomyrkkyä (kikunotoksiini)
Näsiä (Daphne mezereum), näsiäkasvit, koko kasvi myrkyllinen
Oravanmarja (Maianthemum bifolium), kielokasvit, sydämeen vaikuttavia glykosideja
Punakoiso (Solanum dulcamara), koisokasvit, alkaloidit
Rentukka (Caltha palustris), leinikkikasvit, alkaloidit
Sudenmarja (Paris quadrifolia), sudenmarjakasvit, saponiinit
Suokorte (Equisetum palustre)
Suopursu (Ledum palustre), kanervakasvit, voimakas eteerinen öljy
Terttuselja (Sambucus racemosa), kuusamakasvit
Vehka (Calla palustris), vehkakasvit
Vuokot (Anemone-lajit), valko-, kelta- ja sinivuokko, glukosidit

Huom! Listasta puuttuu paljon myrkyllisiä puutarhakasveja! Myrkytystietokeskuksen kasviluettelossa (600 kasvia) kerrotaan eri kasvien myrkyllisyydestä ja toimintaohjeista myrkytystilanteissa, lista löytyy tästä linkistä. Myrkytystietokeskus vastaa numerossa 09 471 977 ympäri vuorokauden äkillisten myrkytysten ehkäisyyn ja hoitoon liittyviin kysymyksiin.

Ensiapuohjeet myrkytystapauksien varalle

• Huuhtele suu ja poista aine (esim. kasvin palat, lääkkeen muruset) suusta.
• ÄLÄ OKSETA! 
• Älä yritä laimentaa myrkytystä juottamalla, ellei erikseen kehoteta.
• Selvitä heti myrkytysvaara ja mahdolliset jatkotoimenpiteet kasviluettelosta tai Myrkytystietokeskuksesta 09 471 977 ja 09 4711 (keskus).
• Anna tarvittaessa lääkehiiltä, jos niin kehotetaan ohjeissa. Ohjeet lääkehiilen antamiseen. 
• Huom! Petrolituotetta tai syövyttävää ainetta juonutta potilasta ei saa missään tilanteessa oksettaa eikä hänelle saa antaa lääkehiiltä, sillä ne pahentavat tilannetta

Jos potilaalla on voimakkaita oireita, soita 112.

Myrkytystietokeskus 

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/default.aspx

Myrkytystietokeskuksen kasvilista
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx
Ohjeet lääkehiilen antamiseen
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/Laakehiilenantaminen.aspx

Yleisohjeet yrttien keräykseen

Muista, että kasvien keräily on mainio tapa ulkoilla koko perheen kanssa. Raitista ilmaa luonnossa tekee aina hyvää - vaikka saalista ei aina löytyisikään. Mieli lepää, kun keskittyy kasvien tunnistamiseen ja ruokakaappiin tulee omin kätösin poimittua ainesta. Luonnonkasvit ovat kasvaneet täysin ilman hoitoa ja lannoitusta - luonnonmukaista superruokaa! Luonnossa keräily parantaa luonnontuntemusta kasvilajiston karttuessa sekä parantaa luontosuhdetta.
Kun keräät yrttejä ravinnoksi muista seuraavat asiat:

1) Hyvä hygienia - kerää puhtain käsin, puhtaalta paikalta, puhtaaseen astiaan. 

• Muista noudattaa hyvää käsihygienia. Kasveja kerätessä voit käyttää myös kumihanskoja. 
• Kerää puhtaalta paikalta riittävällä etäisyydellä tiestä, lenkkipolusta ja asutuksesta. Muista, että keväällä siitepölyä löytyy suuret määrät kasvien pinnalta. 
• Kerää vain sen verran, kun ehdit käsittelemään heti retken jälkeen. 
• Kerää eri lajit erilleen jo keräysvaiheessa. 

2) Noudata keräilyssä jokamiehenoikeuksia. 

• Jokamiehenoikeuksin voit kulkea luonnossa ja kerätä kasveja, marjoja ja sieniä. 
• Muista, että jokamiehenoikeuksiin eivät kuulu puista kerättävätt aineet, esim. mahla, lehdet, neulaset ja puissa kasvavat käävät eikä juurien keruu - niihin tarvitset luvan maanomistajalta.
• Pidä tavoitteena, ettei keräämisestä jää jälkiä maastoon ja kasvustoon - älä tyhjennä koko kasvustoa. Muista jättää rauhaan harvinaiset ja uhanalaiset kasvit. 

3) Kerää vain tuntemiasi kasveja.

• Tunnista keräämäsi kasvit. Opettele tunnistamaan kasvi lajilleen ja erottamaan haluttu kasvi muista samannäköisistä lajeista. Muutamalla helposti tunnistettavalla kasvilla pääset jo alkuun!
• Opi tunnistamaan yleisimmät myrkylliset kasvit - luonnosta löytyy yleisesti myös myrkyllisiä kasveja. Se, että joku eläin syö kasvia, ei kerro mitään sen myrkyllisyydestä!

4) Käsittele saalis heti retken jälkeen. 

• Kerää vain sen verran, kun ehdit käsittelemään retken jälkeen. 
• Tuoreet yrtit säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, mutta parhaimmillaan ne ovat heti keräämisen jälkeen. 
• Puhdista saalis ko. kasvin vaatimalla tavalla, huuhtele ja laita ruuaksi. Kuivattavia kasveja ei huuhdella, vaan levitetään kuivuriin kuivumaan.   

Vuorenkilpi lisää jaksamista ja hoitaa ihoa

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on pihoilla kivikossa ja varjossa viihtyvä monivuotinen ja kestävä perenna.

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on pihoilla kivikossa ja varjossa viihtyvä monivuotinen ja kestävä perenna. Puutarhoissa yleisiä ovat herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia), soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia) ja harvinaisempia purppuravuorenkilpi (Bergenia purpurascens) ja tarhavuorenkilpi (Bergenia hybrida-ryhmä). Mielenkiintoiseksi vuorenkilven tekee sen fermentoitujen lehtien adaptogeeninen vaikutus kehoon. Se lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen polttamista eli rasvojen käyttöä energialähteenä. Mongolialaiset ja venäläiset metsästäjät ovat käyttäneet perinteisesti fermentoiduista lehdistä tehtyä teetä fyysisen suorituskykynsä parantamiseen. Muutenkin vuorenkilpi on Venäjällä yleisessä käytössä.

Venäjällä soikkovuorenkilpeä (Bergenia crassifolia) käytetään lääkekasvina. Sen maanalaiset varret sisältävät mm. parkkiaineita, polyfenoleja, bergeniniglykosidia, sokeria, tärkkelystä ja askorbiinihappoa. Parkkiaineiden ansioista vuorenkilpivalmisteet estävät tulehduksia ja tyrehdyttävät verenvuotoa, vahvistavat hiussuonten seinämiä ja supistavat paikallisesti verisuonia. Vuorenkilven juuria käytetään Venäjällä nestemäisenä uutteena (Extractum Bergeniae fluidum) ja keitteenä (Decoctum Bergeniaie). Siperiassa vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettiin suorituskykyä parantavaa ja virkistävää teetä, jota kutsutaan Venäjällä nimellä 'Mongol tea' ja englanninkielisessä kirjallisuudessa 'Siberian tea'. Bertalan Galambosin mukaan vuorenkilpeä käytetään mm. Venäjällä lisäämään jaksamista. Siellä eläinkokeissa hiirillä on saatu merkittäviä tulosten parannuksia kestävyydessä. Vuorenkilpi tehostaa kehon ja maksan toimintaa ja lisää elimistön kykyä ottaa voimavarat käyttöön.

Vuorenkilven vihreät ja kuivatut lehdet sisältävät merkittävän määrän arbutiinia, joka on hyväksi iholle ja ehkäisee maksaläiskien muodostumista. Arbutiini vaalentaa ihon pigmenttivirheitä ja rauhoittaa couperosaoireita. Venäläisten tietojen mukaan vuorenkilven lehdet sisältävät arbutiinia jopa 22 %. MTT:n viljelykokeissa Mikkelissä vuorenkilpien arbutiinipitoisuudeksi mitattiin 5-13 %. Kosmetiikkateollisuus on kiinnostunut uusista arbutiinin lähteistä kosmetiikan raaka-aineeksi. Bergenia-suvun Himalajalla kasvavat lajit Bergenia ciliata, Bergenia ligulata ja Bergenia stracheyi sisältävät bergeniiniä, gallushappoa ja norbergeniiniä, ja niitä käytetään perinteisenä ayurvedisena lääkkeenä nimeltä Paashaanbhed.

Vuorenkilven käyttö

• ruskeat lehdet pestään, kuivataan ja murustetaan teeksi
• vihreät lehdet - arbutiini estää maksaläiskien muodostumisen ja on muutenkin iholle hyväksi

Vuorenkilven ruskeita ylivuotisia lehtiä. 

Vuorenkilvenlehtien fermentointi

Ylivuotiset maassa makaavat ruskeat lehdet ovat jo fermentoituneet luonnollisella tavalla talven aikana. Myös syksyllä kerätyt lehdet käyvät, sillä ne säilyvät jopa vuoden verran. Ruskeat fermentoituneet lehdet sopivat vihreitä lehtiä paremmin uutteen valmistamiseen, koska niissä on karvasaineita vähemmän, mutta vaikuttavat aineet eivät ole hävinneet. Ruskeat lehdet ovat vatsaystävällisempiä. Alustavien tutkimustuloksien mukaan vuorenkilven ruskeat lehdet sisälsivät vihreitä enemmän antioksidantteja. Arbutiinipitoisuutta analysoitaessa selvisi myös, että arbutiinin lisäksi vuorenkilpi sisältää määrittelemätöntä komponenttia, jonka pitoisuus nousi ruskeissa lehdissä (Galambosi ym. 2007). Arvelen, että luontaisen fermentoinnin aikana tapahtuu prosessi, jonka tuloksena vuorenkilven lehtien sisältämä arbutiini muuntuu toiseksi yhdisteeksi.

Taulukko vuorenkilven lehtien arbutiinipitoisuudesta (Galambosi ym. 2007, s. 21). 

Jos haluat itse fermentoida vuorenkilven tuoreita lehtiä, toimi seuraavan ohjeen mukaan:

• rikko lehtien solurakenne jollakin tavalla; silppuamalla, kaulimalla, hankaamalla, höyrystämällä jne (laita ohut kerros lehtiä muovipussiin ja kauli lehtiseosta ulkopuolelta)
• sullo lasipurkki täyteen nuhjuttuja lehtiä, sulje kansi ja laita purkki tasaisen mietoon lämpöön, esim. aurinkoiselle ikkunalaudalle
• kun lehdet ovat muuttuneet täysin ruskeiksi ja haju on miellyttävä (tähän menee 1-2 päivää), kuivaa lehdet esim. yrttikuivurissa tai levittämällä ne tasaiselle alustalle
• säilytä täysin kuivat yrtit kuivassa valolta suojattuna esim. paperipussissa (jos säilytät yrttiä lasipurkissa, varmista että materiaali on täysin kuivaa, muuten saattaa home iskeä
• valmista teeksi ohjeen mukaan

Näin valmistat siperianteen: 

• litra vettä + 2-3 vuorenkilven lehteä tai 3 rkl kuivattua yrttiä
• keitä 2-3 vuorenkilven lehteä noin litrassa vettä 10-20 minuuttia 
• anna hautua 10-15 min
• siivilöi jäähtyneenä ja nauti vaaleaksi teeksi laimennettuna teekupillinen 1-3 kertaa päivässä
• säilytä uutos jääkaapissa, säilyy 2-3 päivää

Voit maustaa juoman mielesi mukaan vaikka hunajalla. 2-3 lehdestä saatava n. litran keite riittää 2-3 päiväksi yhdelle henkilölle ja säilyy jääkaapissa sen aikaa. Oman kokemuksen mukaan keitetty vuorenkilpiuute säilyy juotavana viikkoja. Yliannostusta ei pidä käyttää, sillä suuremmalla tai väkevämmällä annoksella vaikutus ei tehostu, koska vaikutus on systeeminen, eli kehon omaa toimintaa tehostava. Vuorenkilpi ei ole huumaava tai doping-aine, joka suoraan parantaa jaksamista. Suorituskykyä kohottava vaikutus syntyy kehossa muutaman päivän kuluessa ja on eri henkilöillä erilainen. 

Ruskeista vuorenkilvenlehdistä tehty keite on väriltään ruskeaa. 

Vuorenkilpi-tinktuura eli alkoholiuute

Voit tehdä vuorenkilvestä myös alkoholiuutteen eli tinktuuran. Tinktuurat ovat käytössä helppoja, joska ne säilyvät keitettyä uutetta paremmin oikein säilytettynä. Pipettipullo on helppo ottaa myös reissuun mukaan. Vuorenkilpitinktuura valmistetaan uuttamalla yrttiä alkoholiin. Laita lasipurkki täyteen tuoretta tai kuivattua vuorenkilpeä ja täytä purkki täyteen alkoholia. Kirkas maustamaton 40% tai vahvempi viina on parasta tinktuuran valmistamiseen. Jos aiot tehdä tuplauutetta, käytä vahvempaa alkoholia. Pidä huolta, että yrttiaines on kokonaan viinan peitossa. Anna purkin uuttua huoneenlämmössä valolta suojattuna. Voit hölskytellä purkkia päivittäin. Anna uuttua 3 viikkoa. Siivilöi ja/tai suodata valmis uute toiseen purkkiin. Valmis vuorenkilpitinktuura on väriltään tumman ruskeaa, tummempaa kuin keitetty uute. Annostele esim. 50ml pipettipulloon käyttöä varten ja säilytä loput lasipurkissa valolta suojattuna. Oikein säilytettynä säilyvyys on ainakin vuosi. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.

Vuorenkilpi-tuplauute

Jos haluat varmistaa, että uutteessa on mukana myös veteen liukenevat yhdisteet, voit tehdä tuplauutteen. Tinktuuran teosta jatkat ottamalla talteen siivilöidyt vuorenkilvet, laitat ne kattilaan, lisäät vettä päälle ja keität seosta 10-20 min. ja annat hautua 10-15 min. Anna keitteen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi yrtit pois. Lisää keitettyä uutetta tinkuuraan suhteessa 1:1. Tuplauutteen säilyvyyden takia pidä huolta, että uutteen alkoholipitoisuus on yli 20%. Jos käytit tinktuuran tekoon 40% tai miedompaa alkoholia, voit lisätä keitettyä uutetta tinktuuran joukkoon vähemmän, esim suhteessa 1:2 eli 1 osa keitosta + 2 osaa tinktuuraa. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.

Lue lisää:
http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v65n01s14a.pdf
http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
B. Galambosi, Z. Galambosi, A. Shikov K. Tkachenko & J. Siivari. 2007. Vuorenkilven viljelykokeet. s. 10-22. Teoksessa: Uutuusrohdoskasvit sekä tyrni ja marja-aronia terveyden edistäjinä. 2007. P. Kivijärvi & B. Galambosi (toim.). MTT. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu. http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf  

Tervankeitto tynnyrissä

Tässä on kuvasarja tervankeitosta tynnyrissä. Tervankeitossa tarvittavat välineet voi valmistaa itse ja käyttää aina tervankeitossa. Tynnyrillisestä tervaksia saatavan tervan määrä vaihtelee tervaksien laadusta riippuen. Tynnyrillisestä (200 l) tervaksia tulee noin 10-15 litraa tervaa ja hyviä hiiliä tynnyrillinen.    

Tervaksia, tervan raaka-ainetta

Tynnyrissä keittoa varten tervaksien on hyvä olla pituudeltaan samanpituisia ja pieneksi pilkottuja. Tarkoitus on saada tynnyri täyteen tervaspilkkeitä hyvin tiiviisti. Tiivistystä voi tehdä loppuvaiheessa vasaralla tai vastaavalla. Tynnyri täytetään niin tiiviisti, että pilkkeet pysyvät tynnyrissä, kun se kumotaan alassuin tervankeittoa varten.

Tynnyri täytetään tiukkaan pieniksi pilkotuilla tervaksilla

Tervaksiksi kutsutaan mäntyä, joka on kyllästynyt pihkalla syystä tai toisesta. Usein puun kanto on tervasta. Tervankeittoa varten tervaksia voidaan tuottaa kokoamalla puu vuosia ennen tarvetta. Tervaksia syntyy myös tervasrosotaudin (sienitauti) aiheuttamana. Tervaksen erottaa tavallisesta puuaineksesta keltaisemmasta väristä. Tervaksessa on myös voimakas pihkan tuoksu, onhan se läpeensä pihkan kyllästämä. Tervaksia voidaan kerätä tervankeittoa varten etukäteen, koska tervakset säilyvät pitkään. Jos eivät tule käytetyksi sytykkeinä sitä ennen.  

Tervaksia

Tervan tynnyrikeittoa varten on askarreltu hieman suppilomainen tynnyrinpohja, jonka keskelle on asennettu poistoputki tervan ja muiden palamistuotteiden juoksutusta varten.

Tynnyrin alusta, huomaa putki keskellä

Pohjan päälle laitetaan verkko, joka estää kiinteän aineksen etenemisen valutusputkeen. Tässä suojaverkkona on käytetty vanhan kaiuttimen metallista suojaverkkoa.  

Tervan valutusputki peitetään ritilällä

Tervankeittoa varten valitaan sopiva paikka. Tässä tervankeittopaikka on hiekkaisessa rinteessä, johon tynnyrin ja juoksutusputken saa asennettua sopivaan kulmaan. Paikka valitaan myös siten, että tervaa voidaan siinä keittää tarvitun ajan, siis monia tunteja. Tervankeittoon menee arviolta päivä, jos kaikki vaiheet tehdään ripeästi. Periaatteessa tynnyrin täyttö voidaan tehdä etukäteen. Varsinainen tervankeitto tehdään kerralla, prosessia ei keskeytetä välillä.

Tervaksilla täytetty tynnyri asetetaan ylösalaisin pohjalevyn päälle

Tervaksilla täytetty tynnyri kipataan pohjan päälle. Varo, ettei juoksutusputken suojaritilä lähde pois paikaltaan tässä vaiheessa. Huomaa tynnyrin ja pohjan kokoero. Rako tiivistetään savella tai tiiviillä savimaalla. Tiivistyksen tarkoituksena on tiivistää tynnyri ilmatiiviiksi ja estää tulen pääsemisen tynnyrin sisällä oleviin tervaksiin ja polton aikana syntyviin palaviin kaasuihin.  

Pohjalevyn ja tynnyrin väli täytetään tiiviisti

Tervatynnyrin ympärille viritetään suojavaippa, jonka sisäpuolelle jää riittävästi tilaa polttopuuta varten. Tiivistä suojavaippa juoksuputken puoleiselta sivulta huolellisesti hiekalla.

Tervatynnyrin ympärille viritetään suojavaippa

Tervatynnyri ympäröidään palavalla materiaalilla

Tervatynnyri ympäröidään palavalla materiaalilla. Tässä on käytetty sekalaista hukkalautaa. Pääasia, että poltettavaa materiaalia on riittävästi.

Tuli sytytetään, tervankeitto alkaa

Kun kaikki on valmista, sytytetään tuli. Ja sitten odotetaan.

Savu jo tupruaa putkesta!

Ensin putkesta tulee kitkerän tuoksuista höyryä. Tämä on puusta höyrystynyttä vettä. Jos höyry on tummaa, tynnyrin ympärillä on liian kovat tulet. Pian höyryn mukana alkaa tulla nestepisaroita, eli tervankusta. Putkesta voi tulla höyryä ja nestettä pärskäyksinä - varo kuumaa! Mukana myös vesihöyryn lisäksi palavia kaasuja, eli tarkkana tulen kanssa. Ensin tulevan juoksevia ainesosia, jonka jälkeen terva alkaa juosta. Terva on selkeästi kiinteämpää. Tässä vaiheessa vaihdetaan toinen astia tervan keräystä varten.

Terva alkaa juosta

Tuoretta tervaa

Lue lisää:

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1