Nokkonen - jokapaikan superyrtti

Jos haluat ottaa käyttöösi muutaman terveellisen luonnonyrtin, niin nokkonen (Urtica dioica) on helppo ja huippu valinta! Ravintoarvoltaan nokkonen on vertaansa vailla. Nokkosen opit tunnistamaan viimeistää sen polttaessa kättä tai jalkaa. Nokkosta käytetään yleiskuntoa vahvistavana yrttinä. Nokkosen ensimmäiset versot pilkistävät esiin jo varhain keväällä. Nuorista kasveista voit käyttää koko verson, mutta vanhemmista kasveista käytä vain lehdet varren kuituisuuden vuoksi. Nokkosta käytetään ruuaksi pinaatin tavoin kevyesti ryöpättynä. Nokkosen lehtiä voi myös kuivata ja käyttää jauheena. 

Nokkonen (Urtica dioica) on monikäyttöinen joka puskan superyrtti. 

Nokkonen monella tapaa terveellinen yrtti. 100 g tuoretta nokkosta sisältää energiaa 149 kj, proteiinia 5,9 %, rautaa 4,4 mg, C-vitamiinia 175 mg, kaliumia 670 mg ja kalsiumia 594 mg. Nokkonen nokittaa pinaatin kaikin tavoin! Katso nokkosen tarkemmat ravintoarvot tästä. Nokkosen lehdet ja varsi sisältää klorofylliä, A-, C-, E-, ja K-vitamiinia, runsaasti mineraaleja kuten rautaa, kalsiumia, piitä, kaliumnitraatteja ja rikkiä, sekä orgaanisia happoja. Nokkosen poltinkarvat sisältävät muurahaishappoa, asetyylikoliinia, serotoniinia ja histamiinia. 

Nokkosen parantavia ominaisuuksia

• aktivoi ruoansulatusrauhasten toimintaa
• vahvistaa verta
• lisää virtsan eritystä
• lisää maidon eritystä imetysaikana
• avaa hiussuonia ja kiihdyttää ihon verenkiertoa
• supistaa rakkoa ja eturauhasta (juuri)
• tyrehdyttää verenvuotoja

Älä kerää nokkosta runsastyppisistä paikoista, kuten navetan takaa, koska varjoisissa runsasravinteisissa paikoissa se sisältää liikaa nitraattia. Nitraatit vähenevät kevyellä kiehautuksella. 

Nokkosen kerääminen

Nokkosen versot alkavat kasvaa varhain keväällä. Nuoria nokkosenversoja voit käyttää kokonaisina, vanhemmista nokkosista kerää vain lehdet. Nokkosen keruussa on kätevää käyttää hanskoja suojaamassa käsiä ja saksia kasvin leikkuuseen. Kerää vain puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia versoja ja lehtiä. 

Nokkosella on muutamia näköislajeja, jotka muistuttavat ulkonäöltään nokkosta, mutta poikkeavat käytöltään. Eniten nokkosta muistuttaa valkopeippi (Lamium album), joka kasvaa suhteellisen yleisenä eteläisessä Suomessa. Valkopeipin tunnistaa valkoisista lehtihangoissa kasvavista kukistaan. Valkopeipin hennot karvat eivät polta ja lehtien haju on voimakkaan tympeä. Nokkosen poltinkarvaton näköislaji on lehdoissa kasvava kapealehtisempi pohjannokkonen (Urtica sondenii), joka kannattaa jättää keräämättä harvinaisuuden vuoksi. Nokkosen näköislaji on myös rautanokkonen (Urtica urens), joka muistuttaa hyvin paljon tavallista nokkosta. Rautanokkosen lehdissä on piikkejä myös lehden yläpuolella ja lehdissä on mustia pisteitä. Lähikontaktissa rautanokkonen polttaa tavallista nokkosta kipakammin ja sen poltinkarvat ovat lasimaisen pistävät. Rautanokkosta voi käyttää tavallisen nokkosen tapaan.   

Keräämisen jälkeen huuhtele lehdet ja ryöppää nopeasti. Huuhtele nokkosenversot juoksevan veden alla tai kylvetä satsi pesuvadissa. Huomaat, että versojen mukana tulee muutakin tavaraa - koivunsiemeniä, siitepölyä, monenlaisia pikkuhyönteisiä. Ryöppää huuhdellut nokkosen versot nopeasti runsaassa määrässä kiehuvaa vettä. Minuutin ryöppäys riittää pehmittämään nokkosen rakenteen. Älä keitä liian pitkään, koska kuumentaminen tuhoaa vitamiineja. Voit myös kaataa kiehuvaa vettä siivilässä olevien nokkosenversojen päälle. Ryöppäysliemen voit halutessasi käyttää muuhun ruuanlaittoon tai kasteluvetenä. Ryöpätyn nokkosmassan voi helposti hienontaa esim. sauvasekoittimella. Ryöpätyn ja hienonnetun nokkosen voi pakastaa sopivankokoisina käyttövalmiina annoksina, esim. jääpalamuotissa. Nokkosta voi säilöä helposti kuivaamalla. Kuivattua nokkosta voi käyttää esim. lettuihin, sämpylätaikinaan tai smootiehen. 

Nokkosletut

Lisää lettutaikinaan 0,5 dl hienoksi surautettua ryöpättyä nokkosta tai kourallinen kuivattua nokkosta (hienonna jauheeksi) tai 1 rkl nokkosjauhetta. 

Nokkossämpylät

Lisää sämpylätaikinaan 0,5 dl hienoksi surautettua ryöpättyä nokkosta tai kourallinen kuivattua nokkosta (hienonna jauheeksi) tai 1 rkl kuivattua nokkosjauhetta. 

Käytä nokkosta pinaatin tapaan ruuanlaitossa, esim. pinaattikeitto > nokkoskeitto, pinaattikastike > nokkoskastike.   

Tiesitkö, että... 

• nokkosen varsista saadaan lujaa ja kiiltävää tekstiilikuitua. 
• nokkosen keitinvettä voi käyttää tuhohyönteisten torjuntaan ja lannoitukseen. 
• nokkonen antaa hyvän säväyksen vastassa (käytetty reumatismin hoitoon)  

Myrkylliset kasvit

Kun lähdet luontoon yrttejä ja marjoja keräämään, muista että Suomessa kasvaa noin 100 myrkyllistä putkilokasvia, joista 20 on erittäin myrkyllisiä. Lisäksi myrkyllisiä ovat useat puutarha- ja huonekasvit. Monien muiden kasvien myrkyllisyydestä ei ole tietoa tai tiedot ovat ristiriitaisia. Tämän johdosta käytä vain varmasti syötäväksi tietämiäsi ja tunnistamiasi kasveja! Myrkkyä ei voi maistaa eikä haistaa. Muista, että luonnonkasvit voivat aiheuttaa allergisen reaktion, vaikka ne eivät olisi myrkyllisiä.

Tässä on lista yleisimmistä ja vaarallisimmista luonnonvaraisista myrkyllisistä kasveista.

Nimi (tieteellinen nimi), kasviryhmä, myrkyllinen aine
Kalliokielo (Polygoganatum odoratum), kielokasvit, alkaloidit, saponiinit
Keltamo (Chelodonium majus), unikkokasvit, alkaloidit
Kielo (Convallaria majalis), kielokasvit, glykosidit
Koiranheisi (Viburnum opulus), kuusamakasvit
Korpipaatsama (Rhamnus frangula), paatsamakasvit
Kullero (Trollius europaeus), leinikkikasvit, alkaloidit
Lehtokuusama (Lonicera xylosteum), kuusamakasvit
Leinikit (Ranunculus-lajit), leinikkikasvit, niittyleinikki, rönsyleinikki, alkaloidit
Mustakonnanmarja (Actaea spicata), leinikkikasvit,
Myrkkykatko (Conium maculatum), sarjakukkaiskasvit, alkaloidit (koniini)
Myrkkykeiso (Cicuta virosa), sarjakukkaiskasvit, keskushermostomyrkkyä (kikunotoksiini)
Näsiä (Daphne mezereum), näsiäkasvit, koko kasvi myrkyllinen
Oravanmarja (Maianthemum bifolium), kielokasvit, sydämeen vaikuttavia glykosideja
Punakoiso (Solanum dulcamara), koisokasvit, alkaloidit
Rentukka (Caltha palustris), leinikkikasvit, alkaloidit
Sudenmarja (Paris quadrifolia), sudenmarjakasvit, saponiinit
Suokorte (Equisetum palustre)
Suopursu (Ledum palustre), kanervakasvit, voimakas eteerinen öljy
Terttuselja (Sambucus racemosa), kuusamakasvit
Vehka (Calla palustris), vehkakasvit
Vuokot (Anemone-lajit), valko-, kelta- ja sinivuokko, glukosidit

Huom! Listasta puuttuu paljon myrkyllisiä puutarhakasveja! Myrkytystietokeskuksen kasviluettelossa (600 kasvia) kerrotaan eri kasvien myrkyllisyydestä ja toimintaohjeista myrkytystilanteissa, lista löytyy tästä linkistä. Myrkytystietokeskus vastaa numerossa 09 471 977 ympäri vuorokauden äkillisten myrkytysten ehkäisyyn ja hoitoon liittyviin kysymyksiin.

Ensiapuohjeet myrkytystapauksien varalle

• Huuhtele suu ja poista aine (esim. kasvin palat, lääkkeen muruset) suusta.
• ÄLÄ OKSETA! 
• Älä yritä laimentaa myrkytystä juottamalla, ellei erikseen kehoteta.
• Selvitä heti myrkytysvaara ja mahdolliset jatkotoimenpiteet kasviluettelosta tai Myrkytystietokeskuksesta 09 471 977 ja 09 4711 (keskus).
• Anna tarvittaessa lääkehiiltä, jos niin kehotetaan ohjeissa. Ohjeet lääkehiilen antamiseen. 
• Huom! Petrolituotetta tai syövyttävää ainetta juonutta potilasta ei saa missään tilanteessa oksettaa eikä hänelle saa antaa lääkehiiltä, sillä ne pahentavat tilannetta

Jos potilaalla on voimakkaita oireita, soita 112.

Myrkytystietokeskus 

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/default.aspx

Myrkytystietokeskuksen kasvilista
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx
Ohjeet lääkehiilen antamiseen
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/Laakehiilenantaminen.aspx

Yleisohjeet yrttien keräykseen

Muista, että kasvien keräily on mainio tapa ulkoilla koko perheen kanssa. Raitista ilmaa luonnossa tekee aina hyvää - vaikka saalista ei aina löytyisikään. Mieli lepää, kun keskittyy kasvien tunnistamiseen ja ruokakaappiin tulee omin kätösin poimittua ainesta. Luonnonkasvit ovat kasvaneet täysin ilman hoitoa ja lannoitusta - luonnonmukaista superruokaa! Luonnossa keräily parantaa luonnontuntemusta kasvilajiston karttuessa sekä parantaa luontosuhdetta.
Kun keräät yrttejä ravinnoksi muista seuraavat asiat:

1) Hyvä hygienia - kerää puhtain käsin, puhtaalta paikalta, puhtaaseen astiaan. 

• Muista noudattaa hyvää käsihygienia. Kasveja kerätessä voit käyttää myös kumihanskoja. 
• Kerää puhtaalta paikalta riittävällä etäisyydellä tiestä, lenkkipolusta ja asutuksesta. Muista, että keväällä siitepölyä löytyy suuret määrät kasvien pinnalta. 
• Kerää vain sen verran, kun ehdit käsittelemään heti retken jälkeen. 
• Kerää eri lajit erilleen jo keräysvaiheessa. 

2) Noudata keräilyssä jokamiehenoikeuksia. 

• Jokamiehenoikeuksin voit kulkea luonnossa ja kerätä kasveja, marjoja ja sieniä. 
• Muista, että jokamiehenoikeuksiin eivät kuulu puista kerättävätt aineet, esim. mahla, lehdet, neulaset ja puissa kasvavat käävät eikä juurien keruu - niihin tarvitset luvan maanomistajalta.
• Pidä tavoitteena, ettei keräämisestä jää jälkiä maastoon ja kasvustoon - älä tyhjennä koko kasvustoa. Muista jättää rauhaan harvinaiset ja uhanalaiset kasvit. 

3) Kerää vain tuntemiasi kasveja.

• Tunnista keräämäsi kasvit. Opettele tunnistamaan kasvi lajilleen ja erottamaan haluttu kasvi muista samannäköisistä lajeista. Muutamalla helposti tunnistettavalla kasvilla pääset jo alkuun!
• Opi tunnistamaan yleisimmät myrkylliset kasvit - luonnosta löytyy yleisesti myös myrkyllisiä kasveja. Se, että joku eläin syö kasvia, ei kerro mitään sen myrkyllisyydestä!

4) Käsittele saalis heti retken jälkeen. 

• Kerää vain sen verran, kun ehdit käsittelemään retken jälkeen. 
• Tuoreet yrtit säilyvät jääkaapissa muutaman päivän, mutta parhaimmillaan ne ovat heti keräämisen jälkeen. 
• Puhdista saalis ko. kasvin vaatimalla tavalla, huuhtele ja laita ruuaksi. Kuivattavia kasveja ei huuhdella, vaan levitetään kuivuriin kuivumaan.   

Vuorenkilpi lisää jaksamista ja hoitaa ihoa

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on pihoilla kivikossa ja varjossa viihtyvä monivuotinen ja kestävä perenna.

Vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) on pihoilla kivikossa ja varjossa viihtyvä monivuotinen ja kestävä perenna. Puutarhoissa yleisiä ovat herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia), soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia) ja harvinaisempia purppuravuorenkilpi (Bergenia purpurascens) ja tarhavuorenkilpi (Bergenia hybrida-ryhmä). Mielenkiintoiseksi vuorenkilven tekee sen fermentoitujen lehtien adaptogeeninen vaikutus kehoon. Se lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen polttamista eli rasvojen käyttöä energialähteenä. Mongolialaiset ja venäläiset metsästäjät ovat käyttäneet perinteisesti fermentoiduista lehdistä tehtyä teetä fyysisen suorituskykynsä parantamiseen. Muutenkin vuorenkilpi on Venäjällä yleisessä käytössä.

Venäjällä soikkovuorenkilpeä (Bergenia crassifolia) käytetään lääkekasvina. Sen maanalaiset varret sisältävät mm. parkkiaineita, polyfenoleja, bergeniniglykosidia, sokeria, tärkkelystä ja askorbiinihappoa. Parkkiaineiden ansioista vuorenkilpivalmisteet estävät tulehduksia ja tyrehdyttävät verenvuotoa, vahvistavat hiussuonten seinämiä ja supistavat paikallisesti verisuonia. Vuorenkilven juuria käytetään Venäjällä nestemäisenä uutteena (Extractum Bergeniae fluidum) ja keitteenä (Decoctum Bergeniaie). Siperiassa vuorenkilven vanhoista lehdistä valmistettiin suorituskykyä parantavaa ja virkistävää teetä, jota kutsutaan Venäjällä nimellä 'Mongol tea' ja englanninkielisessä kirjallisuudessa 'Siberian tea'. Bertalan Galambosin mukaan vuorenkilpeä käytetään mm. Venäjällä lisäämään jaksamista. Siellä eläinkokeissa hiirillä on saatu merkittäviä tulosten parannuksia kestävyydessä. Vuorenkilpi tehostaa kehon ja maksan toimintaa ja lisää elimistön kykyä ottaa voimavarat käyttöön.

Vuorenkilven vihreät ja kuivatut lehdet sisältävät merkittävän määrän arbutiinia, joka on hyväksi iholle ja ehkäisee maksaläiskien muodostumista. Arbutiini vaalentaa ihon pigmenttivirheitä ja rauhoittaa couperosaoireita. Venäläisten tietojen mukaan vuorenkilven lehdet sisältävät arbutiinia jopa 22 %. MTT:n viljelykokeissa Mikkelissä vuorenkilpien arbutiinipitoisuudeksi mitattiin 5-13 %. Kosmetiikkateollisuus on kiinnostunut uusista arbutiinin lähteistä kosmetiikan raaka-aineeksi. Bergenia-suvun Himalajalla kasvavat lajit Bergenia ciliata, Bergenia ligulata ja Bergenia stracheyi sisältävät bergeniiniä, gallushappoa ja norbergeniiniä, ja niitä käytetään perinteisenä ayurvedisena lääkkeenä nimeltä Paashaanbhed.

Vuorenkilven käyttö

• ruskeat lehdet pestään, kuivataan ja murustetaan teeksi
• vihreät lehdet - arbutiini estää maksaläiskien muodostumisen ja on muutenkin iholle hyväksi

Vuorenkilven ruskeita ylivuotisia lehtiä. 

Vuorenkilvenlehtien fermentointi

Ylivuotiset maassa makaavat ruskeat lehdet ovat jo fermentoituneet luonnollisella tavalla talven aikana. Myös syksyllä kerätyt lehdet käyvät, sillä ne säilyvät jopa vuoden verran. Ruskeat fermentoituneet lehdet sopivat vihreitä lehtiä paremmin uutteen valmistamiseen, koska niissä on karvasaineita vähemmän, mutta vaikuttavat aineet eivät ole hävinneet. Ruskeat lehdet ovat vatsaystävällisempiä. Alustavien tutkimustuloksien mukaan vuorenkilven ruskeat lehdet sisälsivät vihreitä enemmän antioksidantteja. Arbutiinipitoisuutta analysoitaessa selvisi myös, että arbutiinin lisäksi vuorenkilpi sisältää määrittelemätöntä komponenttia, jonka pitoisuus nousi ruskeissa lehdissä (Galambosi ym. 2007). Arvelen, että luontaisen fermentoinnin aikana tapahtuu prosessi, jonka tuloksena vuorenkilven lehtien sisältämä arbutiini muuntuu toiseksi yhdisteeksi.

Taulukko vuorenkilven lehtien arbutiinipitoisuudesta (Galambosi ym. 2007, s. 21). 

Jos haluat itse fermentoida vuorenkilven tuoreita lehtiä, toimi seuraavan ohjeen mukaan:

• rikko lehtien solurakenne jollakin tavalla; silppuamalla, kaulimalla, hankaamalla, höyrystämällä jne (laita ohut kerros lehtiä muovipussiin ja kauli lehtiseosta ulkopuolelta)
• sullo lasipurkki täyteen nuhjuttuja lehtiä, sulje kansi ja laita purkki tasaisen mietoon lämpöön, esim. aurinkoiselle ikkunalaudalle
• kun lehdet ovat muuttuneet täysin ruskeiksi ja haju on miellyttävä (tähän menee 1-2 päivää), kuivaa lehdet esim. yrttikuivurissa tai levittämällä ne tasaiselle alustalle
• säilytä täysin kuivat yrtit kuivassa valolta suojattuna esim. paperipussissa (jos säilytät yrttiä lasipurkissa, varmista että materiaali on täysin kuivaa, muuten saattaa home iskeä
• valmista teeksi ohjeen mukaan

Näin valmistat siperianteen: 

• litra vettä + 2-3 vuorenkilven lehteä tai 3 rkl kuivattua yrttiä
• keitä 2-3 vuorenkilven lehteä noin litrassa vettä 10-20 minuuttia 
• anna hautua 10-15 min
• siivilöi jäähtyneenä ja nauti vaaleaksi teeksi laimennettuna teekupillinen 1-3 kertaa päivässä
• säilytä uutos jääkaapissa, säilyy 2-3 päivää

Voit maustaa juoman mielesi mukaan vaikka hunajalla. 2-3 lehdestä saatava n. litran keite riittää 2-3 päiväksi yhdelle henkilölle ja säilyy jääkaapissa sen aikaa. Oman kokemuksen mukaan keitetty vuorenkilpiuute säilyy juotavana viikkoja. Yliannostusta ei pidä käyttää, sillä suuremmalla tai väkevämmällä annoksella vaikutus ei tehostu, koska vaikutus on systeeminen, eli kehon omaa toimintaa tehostava. Vuorenkilpi ei ole huumaava tai doping-aine, joka suoraan parantaa jaksamista. Suorituskykyä kohottava vaikutus syntyy kehossa muutaman päivän kuluessa ja on eri henkilöillä erilainen. 

Ruskeista vuorenkilvenlehdistä tehty keite on väriltään ruskeaa. 

Vuorenkilpi-tinktuura eli alkoholiuute

Voit tehdä vuorenkilvestä myös alkoholiuutteen eli tinktuuran. Tinktuurat ovat käytössä helppoja, joska ne säilyvät keitettyä uutetta paremmin oikein säilytettynä. Pipettipullo on helppo ottaa myös reissuun mukaan. Vuorenkilpitinktuura valmistetaan uuttamalla yrttiä alkoholiin. Laita lasipurkki täyteen tuoretta tai kuivattua vuorenkilpeä ja täytä purkki täyteen alkoholia. Kirkas maustamaton 40% tai vahvempi viina on parasta tinktuuran valmistamiseen. Jos aiot tehdä tuplauutetta, käytä vahvempaa alkoholia. Pidä huolta, että yrttiaines on kokonaan viinan peitossa. Anna purkin uuttua huoneenlämmössä valolta suojattuna. Voit hölskytellä purkkia päivittäin. Anna uuttua 3 viikkoa. Siivilöi ja/tai suodata valmis uute toiseen purkkiin. Valmis vuorenkilpitinktuura on väriltään tumman ruskeaa, tummempaa kuin keitetty uute. Annostele esim. 50ml pipettipulloon käyttöä varten ja säilytä loput lasipurkissa valolta suojattuna. Oikein säilytettynä säilyvyys on ainakin vuosi. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.

Vuorenkilpi-tuplauute

Jos haluat varmistaa, että uutteessa on mukana myös veteen liukenevat yhdisteet, voit tehdä tuplauutteen. Tinktuuran teosta jatkat ottamalla talteen siivilöidyt vuorenkilvet, laitat ne kattilaan, lisäät vettä päälle ja keität seosta 10-20 min. ja annat hautua 10-15 min. Anna keitteen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi yrtit pois. Lisää keitettyä uutetta tinkuuraan suhteessa 1:1. Tuplauutteen säilyvyyden takia pidä huolta, että uutteen alkoholipitoisuus on yli 20%. Jos käytit tinktuuran tekoon 40% tai miedompaa alkoholia, voit lisätä keitettyä uutetta tinktuuran joukkoon vähemmän, esim suhteessa 1:2 eli 1 osa keitosta + 2 osaa tinktuuraa. Annostele 10 tippaa 1-3 kertaa päivässä esim. teen sekaan.

Lue lisää:
http://www.mtt.fi/maaseuduntiede/pdf/mtt-mt-v65n01s14a.pdf
http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf
B. Galambosi, Z. Galambosi, A. Shikov K. Tkachenko & J. Siivari. 2007. Vuorenkilven viljelykokeet. s. 10-22. Teoksessa: Uutuusrohdoskasvit sekä tyrni ja marja-aronia terveyden edistäjinä. 2007. P. Kivijärvi & B. Galambosi (toim.). MTT. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu. http://www.mtt.fi/met/pdf/met105.pdf  

Tervankeitto tynnyrissä

Tässä on kuvasarja tervankeitosta tynnyrissä. Tervankeitossa tarvittavat välineet voi valmistaa itse ja käyttää aina tervankeitossa. Tynnyrillisestä tervaksia saatavan tervan määrä vaihtelee tervaksien laadusta riippuen. Tynnyrillisestä (200 l) tervaksia tulee noin 10-15 litraa tervaa ja hyviä hiiliä tynnyrillinen.    

Tervaksia, tervan raaka-ainetta

Tynnyrissä keittoa varten tervaksien on hyvä olla pituudeltaan samanpituisia ja pieneksi pilkottuja. Tarkoitus on saada tynnyri täyteen tervaspilkkeitä hyvin tiiviisti. Tiivistystä voi tehdä loppuvaiheessa vasaralla tai vastaavalla. Tynnyri täytetään niin tiiviisti, että pilkkeet pysyvät tynnyrissä, kun se kumotaan alassuin tervankeittoa varten.

Tynnyri täytetään tiukkaan pieniksi pilkotuilla tervaksilla

Tervaksiksi kutsutaan mäntyä, joka on kyllästynyt pihkalla syystä tai toisesta. Usein puun kanto on tervasta. Tervankeittoa varten tervaksia voidaan tuottaa kokoamalla puu vuosia ennen tarvetta. Tervaksia syntyy myös tervasrosotaudin (sienitauti) aiheuttamana. Tervaksen erottaa tavallisesta puuaineksesta keltaisemmasta väristä. Tervaksessa on myös voimakas pihkan tuoksu, onhan se läpeensä pihkan kyllästämä. Tervaksia voidaan kerätä tervankeittoa varten etukäteen, koska tervakset säilyvät pitkään. Jos eivät tule käytetyksi sytykkeinä sitä ennen.  

Tervaksia

Tervan tynnyrikeittoa varten on askarreltu hieman suppilomainen tynnyrinpohja, jonka keskelle on asennettu poistoputki tervan ja muiden palamistuotteiden juoksutusta varten.

Tynnyrin alusta, huomaa putki keskellä

Pohjan päälle laitetaan verkko, joka estää kiinteän aineksen etenemisen valutusputkeen. Tässä suojaverkkona on käytetty vanhan kaiuttimen metallista suojaverkkoa.  

Tervan valutusputki peitetään ritilällä

Tervankeittoa varten valitaan sopiva paikka. Tässä tervankeittopaikka on hiekkaisessa rinteessä, johon tynnyrin ja juoksutusputken saa asennettua sopivaan kulmaan. Paikka valitaan myös siten, että tervaa voidaan siinä keittää tarvitun ajan, siis monia tunteja. Tervankeittoon menee arviolta päivä, jos kaikki vaiheet tehdään ripeästi. Periaatteessa tynnyrin täyttö voidaan tehdä etukäteen. Varsinainen tervankeitto tehdään kerralla, prosessia ei keskeytetä välillä.

Tervaksilla täytetty tynnyri asetetaan ylösalaisin pohjalevyn päälle

Tervaksilla täytetty tynnyri kipataan pohjan päälle. Varo, ettei juoksutusputken suojaritilä lähde pois paikaltaan tässä vaiheessa. Huomaa tynnyrin ja pohjan kokoero. Rako tiivistetään savella tai tiiviillä savimaalla. Tiivistyksen tarkoituksena on tiivistää tynnyri ilmatiiviiksi ja estää tulen pääsemisen tynnyrin sisällä oleviin tervaksiin ja polton aikana syntyviin palaviin kaasuihin.  

Pohjalevyn ja tynnyrin väli täytetään tiiviisti

Tervatynnyrin ympärille viritetään suojavaippa, jonka sisäpuolelle jää riittävästi tilaa polttopuuta varten. Tiivistä suojavaippa juoksuputken puoleiselta sivulta huolellisesti hiekalla.

Tervatynnyrin ympärille viritetään suojavaippa

Tervatynnyri ympäröidään palavalla materiaalilla

Tervatynnyri ympäröidään palavalla materiaalilla. Tässä on käytetty sekalaista hukkalautaa. Pääasia, että poltettavaa materiaalia on riittävästi.

Tuli sytytetään, tervankeitto alkaa

Kun kaikki on valmista, sytytetään tuli. Ja sitten odotetaan.

Savu jo tupruaa putkesta!

Ensin putkesta tulee kitkerän tuoksuista höyryä. Tämä on puusta höyrystynyttä vettä. Jos höyry on tummaa, tynnyrin ympärillä on liian kovat tulet. Pian höyryn mukana alkaa tulla nestepisaroita, eli tervankusta. Putkesta voi tulla höyryä ja nestettä pärskäyksinä - varo kuumaa! Mukana myös vesihöyryn lisäksi palavia kaasuja, eli tarkkana tulen kanssa. Ensin tulevan juoksevia ainesosia, jonka jälkeen terva alkaa juosta. Terva on selkeästi kiinteämpää. Tässä vaiheessa vaihdetaan toinen astia tervan keräystä varten.

Terva alkaa juosta

Tuoretta tervaa

Lue lisää:

http://www.kainuunterva.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1 

Vuohenputki - kevään ensimmänen villivihannes

Vuohenputki, Aegopodium podagraria 

Vuohenputken (Aegopodium podagraria) nuorta kasvustoa. Näistä kippoon poimisin vielä supussa olevat versot.  

Kun ensimmäiset krookukset avaavat nuppujaan, niin vuohenputki työntää versojaan maan pinnalle. Vuohenputken ensimmäiset versot ovat väriltään punertavia, niitä on vaikea erottaa talven jäljiltä vielä harmaasta maasta. Mutta kun huomaat ensimmäisen vuohenputken verson ja kyykistyt sen viereen, niin johan alkaa muitakin silmuja löytymään!

Vuohenputki on kevään ensimmäisiä villivihanneksia, jotka nousevat hyvin pian lumien sulamisen jälkeen maan pinnalle. Tämä kertoo siitä, että kasvilla on vahva juurakko, jonka voimin se aloittaa kevään kasvun. Vuohenputken juurakko kasvaa mattomaisena verkostona pinnan alla ja sen kitkeminen on hyvin haasteellista. 

Vuohenputken kevään ensimmäisiä versoja 11.4.2015 Mikkelissä. 

Vuohenputkesta käytetään nuoret, vielä nupussa olevat versot. Yleensä nämä versot ovat nousseet saman päivän aikana, illalla tai seuraavana päivänä nuppu aukeaa ja paljastaa vuohenputken lehtien muodon. Vuohenputken varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme lehteä. Myöhemmin kasvin varttuessa vuohenputken versoihin tulee kitkerä maku. Vuohenputkesta käytetään nuoret versot, mutta myös varttuneempia versoja voi käyttää. Vuohenputken varttuneempia lehtiä voi käyttää kuivattuna esim. teeaineksena, viherjauheen aineksena tai mausteena.   

Vuohenputki kasvaa usein multavassa paikassa pihamaalla ja on hankalasti hävitettävä rikkakasvi. Voit hyödyntää tämän rikkakasvin käyttämällä sitä surutta kevään ensimmäisenä villivihanneksena! Vuohenputken versojen pääsatokausi kestää noin kuukauden lumien sulamisesta toukokuun loppuun. Kun vuohenputkikasvusto on kasvanut yli, voit niittää sen alas ja odottaa taas uutta satoa.  

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin, sen näköislaji on karhunputki (Angelica sylvestris). Vuohenputken saattaa helposti sekoittaa myös muihin sarjakukkaiskasveihin. Älä sekoita vuohenputkea myrkyllisiin myrkkykeisoon (Cicuta virosa), myrkkykatkoon (Conium maculatum) tai hukanputkeen (Aethusa cynapium)! Kerää vain varmasti tunnistamiasi villivihanneksia!

Vuohenputken kerättyjä versoja kipossa. 

Kerää vuohenputken versot keräysasiaan katkaisemalla verso kynnellä tai saksilla poikki. Muista kerätessäsi hygienia, kerätään puhtaalta paikalta puhtain käsin, eikä kerätä multaa mukaan! Keruupaikka vaikuttaa multaisuuteen, parasta olisi kerätä vanhasta sammaloituneesta nurmesta, se blokkaa multaa pois. Kerää yhtä lajia yhteen astiaan, on helppo poistaa kiposta pois "väärät" kasvit. Keräämisen jälkeen huuhtele versot hyvin, yleensä mukaan on tullut hiekkaa tai multaa, vaikka miten tarkasti poimii. Huuhtelun jälkeen vuohenputken versot ovat valmiita kokkausta varten. 

Yksikertainen ohje on paistaa huuhdellut vuohenputken versot paistinpannulla rasvassa muutama minuutti ja maustaa suolalla. Tämän vuohenputkipaistoksen voi käyttää villilisäkkeenä tai voileivän päällä. Vuohenputki silppua voi lisätä keittoihin, patoihin, piirakoihin, pitsan päälle jne. Erityisen hyvin vuohenputki toimii tomaattiruokien kanssa ja basilikan seurassa. Vuohenputken lehtiä voi myös kuivata tai pakastaa. 

Vuohenputken terveysvaikutuksia: 

• kihtiä, reumaa ja reumaattisia vaivoja hoidetaan vuohenputkiteellä, kylpyvesillä tai hauteena
• virtsaneritystä lisäävä ja auttaa virtsarakkovaivoihin
• helpottaa iskias- ja nivelkipuja
• hoitaa eturauhasta

Vuohenputken lehdissä (/100g kuivaa yrttiä) on kuiva-ainetta 15-19 %, sokeria 4,6-8,7 %, kivennäisaineita 1,3-1,9 %, C-vitamiinia 28-56 mg, valkuaisaineita 72-225 mg, rautaa, flavonoideja, klorogeenihappoa ja haihtuvaa öljyä. 

Vuohenputkimunakas

0,5 l vuohenputken versoja

3      kananmunaa

3 rkl vettä 

1 tlk yrttisuolaa

1 rkl oliiviöljyä

Huuhtele siivilässä juoksevan veden alla juuri kerätyt vuohenputken versot. Valuta vedet pois. Silppua saksilla vuohenputken versot pienemmäksi.   

Sekoita munakasseos. Riko munat kulhoon, vatkaa munat kevyesti. Lisää seokseen vesi. Sekoita. 

Lisää paistinpannulle oliiviöljy. Paista silputut vuohenputkenversot pannulla sekoittaen muutaman minuutin ajan. Mausta seos yrttisuolalla. 

Lisää munakasseos pannulle ja paista kypsäksi molemmilta puolilta. 

Keväällä koivunmahla virtaa

Tippuu, tippuu, mahla se tippuu... Kevät on koivunmahlan juoksutuksen aikaa. Mahla alkaa tippua maan sulamisen ja lumien sulamisen aikaan ja päättyy silmujen puhkeamiseen, yleensä huhti-toukokuussa. Vuodesta riippuen mahlan juoksutus kestää viikosta kuukauteen, yleensä kolmisen viikkoa. Mitä kylmempi kevät, sitä pidempään mahlan juoksutus kestää. Yhdestä puusta voi kevään aikana saada 50-300 litraa mahlaa.

Kuvassa mahlan keruu on toteutettu poraamalla koivun (rauduskoivu Betula pendula tai hieskoivu Betula pubescens) runkoon 8 mm letkun paksuinen reikä, juomapullon korkkiin samankokoinen reikä ja pujottamalla letku rungosta juomapulloon. Systeemi on simppeli, eikä keruuastiaan mene roskia. Mahlan valuminen loppuu, kun pullo tulee täyteen ja jatkuu, kun pullo tyhjennetään.

Koivunmahlan juoksutusta 12.4.2015

Mahla on pääosin (n. 98%) vettä, jonka kasvi on ottanut juurillaan maasta. Loppu 2% on kuiva-ainetta, joka koostuu lähinnä sokereista 1,5-2 %, glukoosista ja fruktoosista. Lisäksi mahla sisältää runsasti kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia, sekä pieniä määriä hedelmähappoja ja valkuaisaineita.

Mahlakauden alussa mahlan pH on noin 7, mutta happamuus alenee mahlakauden loppua kohti pH 5:een, mistä johtuu maun muuttuminen vähemmän makeaksi. Lämmin sää edistää hedelmähappojen muodostumista. Mahlan vitamiinipitoisuutta ei ole kovin tarkkaan tutkittu, mutta C-vitamiinia mahlassa on jonkin verran.

Mahlan juoksutuksessa on tärkeää noudattaa hyvää hygieniaa - mahla on herkästi pilaantuva elintarvike. Mahlankeruuastiat pitää tyhjentää 12 tunnin välein. Puhtaissa, steriileissä astioissa mahla säilyy viilessä 2-5 vrk. Säilyvyysaikaa voidaan pidentää esim. sitruunahapolla ja pastöroinnilla. Kerätyn mahlan voi pakastaa ja käyttää sen myöhemmin. Mahlaa voi käyttää keväisenä juomana sellaisenaan tai tehdä siitä kaljaa tai simaa. Koivun mahlasta voi keittää myös siirappia (10 litrasta 2 dl siirappia). Mahlan sanotaan olevan nestettä ja kuona-aineita poistavaa ja aineenvaihduntaa vilkastava.

Mahla pastöroidaan kuumentamalla mahla yli 70°C lämpötilaan ja sitten pullottamalla mahla puhtaisiin astioihin ja jäähdyttämällä ne mahdollisimman nopeasti. Kotikeittiössä mahlan kuumennus onnistuu kattilassa. Riittävä kuumennuslämpötila kannattaa varmistaa lämpömittarilla. Pulloina voi käyttää puhtaita lasipulloja. Lasipullojen desinfiointi kannattaa tehdä samoin kun mehua tehdessä: pullot liotetaan, pestään, kuivatan ja desifioidaan kuumentamalla pulloja tunti 100°C uunissa. Noudata mahlan säilönnässa hyvää hygieniaa hyvän säilyvyyden takaamiseksi. Mahlan säilyvyyttä voi parantaa lisäämällä sitruuna- tai viinihappoa 0,5-1 tl/l. Säilytä pullotettu mahla viileässä ja valolta suojattuna. Jos mahla muuttuu pullossa sameaksi, se on pilaantunut.

Muista, että mahlanjuoksutus ei sisälly jokamiehenoikeuksiin ja on sallittua vain maanomistajan luvalla. Myös omiin pihapuihin reikiä poraillessaan on hyvä muistaa, että puu vaurioituu porauskohdasta ja tummuu porauskohdasta ylöspäin ja alaspäin puun pituussuunnassa - koivun tyviosaan tulee värivika.

Mahlaa voi luonnehtia terveysväittämillä:

• sisältää paljon vettä
• vähäkalorinen

Lue lisää mahlasta:

http://www.aitoluonto.fi/toimialat/raaka-ainetuotanto/erikoisluonnontuotteet/

https://www.arktisetaromit.fi/fi/erikoisluonnontuotteet/mahla/

http://www.metla.fi/tiedotteet/2005/2005-10-13-koivunmahla.htm
http://wikikko.info/wiki/Mahlan_ker%C3%A4ys

Mikä ihmeen keruutuotetarkastaja?

Olen aina ollut kiinnostunut luonnontuotteiden hyödyntämisestä. Keruutuoteneuvojaksi (yrtit, marjat, sienet) kouluttauduin Mikkelissä 2000-luvun alussa. Myöhemmin suoritin keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon vuonna 2011 Otavassa ja tarkastajanumeroni on #123. Opintoihin liittyvän opinnäytetyön tein aiheesta Myyräekinokokki ja luonnontuotteiden turvallisuus.

Tutkinnon perusteiden mukaan keruutuotetarkastajaksi voi kutsua henkilöä, joka on suorittanut keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon. Tämä henkilö hallitsee kotimaisten luonnossa kasvavat yrtit, marjat ja sienet eli keruutuotteet.  

Keruutuotetarkastaja on asiantuntija, jonka tehtävänä on edistää luonnontuotteiden talteenottoa ja hyödyntämistä. Perustehtävänä on keruutuoteneuvojien koulutus. Keruutuotetarkastajan tehtävään kuuluu lisäksi muita vaativia kehittämis-, koulutus- ja neuvontatehtäviä sekä asiantuntijatehtäviä, jota liittyvät keruutuotteiden käyttöön, jalostukseen ja markkinointiin.

Vuoden 2015 alusta tutkinnon nimeksi tuli luonnontuotealan erikoisammattitutkinto. Lue lisää
 Myös tutkinnon perusteet muuttuvat. Lataa uudet tutkinnonperusteet pdf tästä