Mustaherukkaan ja puolukkaan lisätyn sokerin vaikutus veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuuteen
Arktiset aromit 13.03.2017
Marjat ja marjatuotteet ovat oleellinen polyfenolien, erityisesti antosyanidiinien, ellagitanniinien ja proantosyanidiinien, lähde osana pohjoista ruokavaliota. Marjat sisältävät vähän hiilihydraatteja (glukoosia ja fruktoosia) ja niillä onkin vain vaimea vaikutus verensokeriarvoihin. Marjoja kuitenkin nautitaan usein lisätyn sokerin kanssa. Sokerin lisääminen peittää alleen marjojen happaman maun ja lisää niiden käyttöä, mutta toisaalta voi vähentää marjoista saatavia terveyshyötyjä.
Yleisin ruokiin lisätty sokeri on sakkaroosi, joka koostuu glukoosista ja fruktoosista. Ravinnon sakkaroosi ja glukoosi nostavat aluksi veren sokeri- ja insuliinipitoisuutta, jonka jälkeen verensokeri laskee nopeasti rasvahappopitoisuuden kohotessa. Jatkuva heilahtelu veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuudessa voi aiheuttaa mm. oksidatiivista stressiä, tulehdusreaktioita, veren kolesterolitason nousua, insuliiniresistenssiä ja jatkuvaa nälän tunnetta.
Tutkimuksessa selvitettiin sokeripitoisten, mustaherukasta ja puolukasta valmistettujen marjapyreiden ja nektareiden vaikutusta veren sokeri-, insuliini- ja rasvahappoarvoihin. Tärkeimpien tulosten mukaan sokeroitujen marjapyreiden nauttimisen jälkeen veren sokeri- ja insuliinipitoisuudet, sekä rasvahappojen pitoisuus olivat matalammat kuin pelkän sokeriannoksen jälkeen. Sokeroitujen nektarien nauttiminen aiheutti samansuuntaisen, mutta hieman heikomman laskun veren sokeri-, insuliini- ja rasvahappopitoisuuksissa kuin pyreet.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että sokerin lisäämisen aiheuttama verensokerin heilahtelu on lievempää, jos sokeri nautitaan yhdessä mustaherukan tai puolukan kanssa. Tämä voi johtua sokerin hitaammasta pilkkoutumisesta ja imeytymisestä nautittuna yhdessä paljon polyfenoleja sisältävien marjojen kanssa. Tällä tuloksella on suuri käytännön merkitys, koska erityisesti mustaherukkaa ja puolukkaa nautitaan sokerilla makeutettuna.
Lähde: Törrönen, R., Kolehmainen, M., Sarkkinen, E., Mykkänen, H. & Niskanen, L. (2012) Postprandial glucose, insulin, and free fatty acid response to sucrose consumed with blackcurrants and lingonberries in healthy women. Am J Clin Nutr. 96: 527-533.
Puolukan sisältämät omat kuidut ja/tai polyfenolit ehkäisevät veren sokeripitoisuuden nousua lisätystä rypälesokerista huolimatta
Arktiset aromit 28.02.2017
Tutkimuksessa selvitettiin kaupallisen puolukkajauheen vaikutusta veren sokeri- ja rasvapitoisuuteen ravinnon nauttimisen jälkeen. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset osoittivat, että veren rypälesokeri- eli glukoositaso pysyy samana puolukkajauhetta sisältävän aterian jälkeen huolimatta siitä, onko ateriaan lisätty rypälesokeria vai ei. Tämä tulos voidaan tulkita niin, että puolukan sisältämän oman sokerin vaikutus veren sokeripitoisuuteen mitätöityy puolukan sisältämien kuitujen ja/tai polyfenolien ansiosta silloinkin kun ateriaan on lisätty ylimääräistä sokeria. Tutkimuksessa ei löydetty puolukkajauheen alentavaa vaikutusta veren rasvapitoisuuteen. Yhteenvetona voidaan sanoa, että marjat tulisi sisällyttää terveelliseen ruokavalioon huolimatta niiden luonnollisesta sokeripitoisuudesta.
Lähde: Linderborg, K.M., Järvinen, R., Lehtonen, H-M., Viitanen, M. & Kallio, H.P.T. (2012) The fiber and/or polyphenols present in lingonberries null the glycemic effect of the sugars present in the berries when consumed together with added glucose in healthy human volunteers. Nutrition Research 32: 471-478.
Runsas flavonoidien käyttö ruokavaliossa vaikuttaa positiivisesti naisten kehon koostumukseen
Arktiset aromit 23.02.2017
Flavonoidit ovat laaja joukko polyfenolisia yhdisteitä, joita esiintyy kasviperäisessä ravinnossa kuten marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa, kahvissa, teessä, suklaassa ja viinissä. Tutkimuksessa jaettiin ruokavaliossa käytetyt flavonoidit kuuteen alaluokkaan ja tarkasteltiin niiden käytön vaikutusta kehon koostumukseen. Tutkimuksessa keskityttiin ravinnon flavonoidien vaikutuksesta FMR-arvoon. Matala FMR-arvo kertoo rasvan pienemmästä keskittymisestä keskivartaloon. Tutkimuksessa havaittiin, että flavonoidipitoisella ruokavaliolla oli jopa kiinteämpi yhteys FMR-arvoon kuin fyysisellä aktiivisuudella tai energiapitoisen ruuan ja sokeripitoisen virvoitusjuoman käyttämisellä. Lisäksi flavonoidien ja matalan FMR-arvon välinen yhteys oli riippumaton ravinnossa käytettyjen hedelmien, kasvisten ja kuitujen kokonaismäärästä. Matala FMR-arvo (ja pienempi rasvan kertyminen keskivartaloon) on saavutettavissa normaaliin ruokavalioon helposti sisällytettävillä flavonoideilla, minkä takia flavonoidit voivat olla oleellinen osa kansanterveyden ravintosuosituksia. Yhteenvetona voidaan sanoa, että runsas flavonoidien, etenkin antosyanidiinien, flavanolien, flavonolien ja proantosyanidiinien, käyttö ruokavaliossa on yhteydessä matalampaan rasvan massaan perintö- ja yleisistä ympäristötekijöistä riippumatta.
Lähde: Jennings, A., MacGregor, A., Spector, T. & Cassidy, A. (2017). Higher dietary flavonoid intakes are associated with lower objectively measured body composition in women: evidence from discordant monozygotic twins. The American Journal of Clinical Nutrition.
Variksenmarjan flavonoidit ja niiden terveyttä edistävät vaikutuksetArktiset aromit 9.1.2017
Tutkijat ovat kohdistaneet viime vuosina huomionsa huonommin tunnettuihin ja maailmalla vähemmän hyödynnettyihin syötäviin marjoihin. Tällaisia marjoja ovat muun muassa variksenmarja, puolukka ja pihlajanmarja. Villit marjat sisältävät usein enemmän antioksidantteja ja terveellisiä fenoliyhdisteitä viljeltyihin sukulaisiinsa verrattuna. Erityisesti variksenmarja (Empetrum nigrum) sisältää runsaasti antioksidantteja.
 |
Lähde: Halvorsen ym. 2002
|
Tutkimuksien mukaan variksenmarjojen fenoliyhdisteillä on antioksidanttisia, anti-inflammatorisia (tulehdusta ehkäiseviä) ja antikarsinogeenisia (syöpää ehkäiseviä) vaikutuksia:
- Antioksidanttinen vaikutus: antioksidantti on kemiallinen yhdiste, joka tasapainottaa oksidatiivisen stressin aikaansaamia haitallisia reaktioita ja on siten välttämätön elimistön terveenä säilymiselle. Tutkimusten mukaan variksenmarja on yksi voimakkaimmista antioksidanttimarjoista. Se sisältää enemmän antioksidantteja kuin esimerkiksi mustaherukka, pensasmustikka, mansikka ja vadelma. Tutkimukset ovat osoittaneet, että variksenmarjauutteen antioksidantit suojaavat tehokkaasti vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta.
- Tulehdusta ehkäisevä vaikutus: variksenmarjaa on käytetty perinnelääkinnässä tulehdussairauksien hoidossa. Soluviljelykokeessa havaittiinkin, että variksenmarjan maanpäällisistä osista eristetty uute vähensi tulehduksen aiheuttajan erittymistä. Siten variksenmarjasta eristetyillä ainesosilla voi olla potentiaalia tulehdussairauksien hoidossa.
- Antimikrobinen vaikutus: eniten variksenmarjasta on tutkittu sen antimikrobisia vaikutuksia. Tutkimuksissa on osoitettu, että variksenmarjauute torjui muun muassa seuraavia bakteereja: Bacillus cereus (ruokamyrkytykset), Campylobacter jejuni (ruokamyrkytykset), Staphylococcus aureus (infektiot), Staphylococcus epidermis (infektiot), Escheria coli (infektiot) ja Bacillus subtilis (ruokamyrkytys).
- Syöpää ehkäisevä vaikutus: tutkimuksien mukaan variksenmarjan ainesosat suojaavat soluja UVB-säteilyltä ja estävät solukuolemia.
- Antidiabeettinen vaikutus: variksenmarja voi vähentää aterianjälkeistä hyperglykemiaa (korkeaa verensokeria) hidastamalla hiilihydraattien pilkkoutumista.
Lähde: Jurikova, T., Mlcek, J., Skrovamkova, S., Balla, S., Sochor, J., Baron, M. & Sumczynski, D. (2016): Black Crowberry (Empetrum nigrum L.) flavonoids and their health promoting activity. Molecules 2016, 21, 1685.
Mustikka pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin
Arktiset aromit 23.12.2016
Mustikka (Vaccinium myrtillus) tunnetaan hyvänä antosyaanin, klorogeenihappojen, flavonoidien, linoleenihappojen, pterostilbeenien ja vitamiinien lähteenä. Tutkimukset ovat osoittaneet mustikan tehon useiden kroonisten tautien, kuten sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen, kohonneen verenpaineen, ylipainoisuuden ja metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat yksi yleisimmistä sairastavuuden ja kuoleman aiheuttajista, ja tutkimuksien mukaan elintapoja, erityisesti ruokailutottumuksia, muuttamalla tilannetta voidaan korjata. Tässä tutkimuksessa oletettiin, että mustikoita säännöllisesti syömällä voidaan pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Hypoteesin mukaan mustikoiden nauttiminen vähentäisi LDL-kolesterolitasoja (low density lipoprotein, "paha kolesteroli") ja kasvattaisi HDL-kolesterolitasoja (high density liporotein, "hyvä kolesteroli"). Tulokset osoittivat, että mustikoiden sisällyttäminen ruokavalioon vaikutti jo lyhyessä ajassa positiivisesti miesten ja naisten veren lipiditasoihin. Vaikka miesten LDL-kolesterolitaso kasvoikin hieman, se oli silti raja-arvojen alapuolella. Mustikoiden sisällyttäminen ruokavalioon voi pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin alentamalla LDL-kolesterolin ja triglyseridien tasoa ja nostamalla HDL-kolesterolitasoa. Tässäkin tutkimuksessa oli kuitenkin omat haasteensa: osallistujien määrä oli melko pieni, vertailuryhmä puuttui kokonaan ja tutkimusaika oli lyhyt. Tarvitaan siis vielä lisää tutkimuksia marjojen sisältämien fenoliyhdisteiden terveyttä edistävistä vaikutuksista.
Lähde: Habanova, M., Saraiva, J.A., Haban, M., Schwarzova, M., Chlebo, P., Predna, L., Gazo, J. & Wyka, J. (2016): Intake of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) reduced cardiovascular diseases risk factors through positive influences in lipoprotein profiles. Nutrition research 2016, doi: 10.1016/j.nutres.2016.11.010.
Hilla hillitsee syöpäkasvainten muodostumista Arktiset aromit 10.10.2016
Helsingin yliopiston tutkimusryhmän aikaisemmassa tutkimuksessa selvitettiin mustikan, puolukan ja hillan vaikutusta suolistosyövän kehittymiseen. Kaikki kolme marjalajia vähensivät tilastollisesti merkitsevästi kasvainten lukumäärää, mutta hilla torjui syöpää tehokkaimmin. Tässä tutkimuksessa sama tutkimusryhmä selvittikin hillan antikarsinogeenista toimintaa ja sen taustalla olevaa molekyylitason mekanismia.
Tutkimukset osoittivat hillauutteen ehkäisevän erityisesti HGF-indusoitua syöpäsolujen liikkumista molemmissa solulinjoissa. Hillauute hillitsi MET:n fosforylaatiota ja vaimensi AKT:n ja ERK:n aktivaatiota. Hillauutteen syöminen pienensi AKT-tasoja ja esti Met:n sijoittumista kasvaimen reunaan. Tulokset siis osoittivat, että hilla kykenee hillitsemään suolistosyövän kehittymistä. Luultavasti hillan syövältä suojaavat vaikutukset johtuvat hillan sisältämästä ellagitanniinista. Hilla sisältää ellagitanniinien lisäksi myös muita polyfenoleita, kuten flavanoleja, orgaanisia happoja ja vapaita ellagihappoja. On mahdollista, että fenoliset yhdisteet toimivat synergisesti eli vahvistavat toistensa vaikutuksia. Tärkeimmät hillan sisältämät ellagitanniinit ovat sanguiini H6, sanguiini H10 ja lambertianiini C. Muita hyviä ellagitanniinin lähteitä hillan lisäksi ovat vadelma, mesimarja, mansikka, karhunvatukka ja granaattiomena.
Lähde: Pajari, A-M., Päivärinta, E., Paavolainen, L., Vaara, E., Koivumäki, T., Garg, R., Heiman-Lindh, A., Mutanen, M., Marjomäki, V. & Ridley, A. (2016): Ellagitannin-rich cloudberry inhibits hepatocyte growth factor-induced cell migration and phosphatidylinositol 3-kinase/AKT activation in colon carcinoma cells and tumors in Min mice. Oncotarget, vol. 7, no. 28.
Antosyaanien ja flavanonien saannin yhteys miesten sydän- ja verisuonitauteihin Arktiset aromit 7.9.2016
Seurantatutkimuksen aikana tutkimusjoukossa havaittiin 4 046 sydäninfarktitapausta ja 1 572 aivohalvaustapausta. Miehet, jotka nauttivat runsaasti antosyaaneja ja flavanoneja tupakoivat vähemmän, liikkuivat enemmän, nauttivat vähemmän alkoholia, ja saivat ravinnostaan vähemmän rasvaa, energiaa, alkoholia ja enemmän kuituja kuin muut tutkimusjoukon jäsenet. Runsas antosyaanien nauttiminen vähensi 14 prosentilla riskiä saada ei-fataali sydäninfarkti. Runsas flavanonien nauttiminen taas alensi 22 prosentilla yli 65-vuotiaiden miesten aivohalvausriskiä. Antosyaaneja esiintyy runsaasti useissa sinisissä ja punaisissa marjoissa ja hedelmissä, ja flavanoneja monissa sitrushedelmissä (Taulukko). Siksi yksinkertaisella ruokavalion muutoksella voi vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien torjuntaan jopa populaatiotasolla.
 |
Taulukko: Antosyaanien ja flavanonien lähteitä. Taulukossa ei ole mainittu Suomessa villinä kasvavaa metsämustikkaa (Vaccinium myrtillus). Metsämustikan antosyaanipitoisuus on 300-700 mg/100 g, eli luonnonmustikka sisältää moninkertaisen määrän antosyaaneja viljeltyyn pensasmustikkaan verrattuna. Kuva mukailtu lähteestä: Cassidy ym. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.
|
Syyt, miksi antosyaanit ja flavanonit käyttäytyvät eri tavoin sydän- ja verisuonitautien torjunnassa, ovat edelleen epäselvät ja edellyttävät jatkotutkimuksia. Kaikista flavonoideista juuri flavanonit ovat parhaiten imeytyviä, ja siirtyvät tehokkaasti verenkierrosta aivoihin. Aivoissa flavanonit hillitsevät verihiutaleiden toimintaa ja estävät plakin muodostumista. Se saattaa selittää flavanonien yhteyden aivohalvausriskiin. Antosyaanit taas vähensivät ei-fataalin sydäninfarktin riskiä, mikä saattaa johtua antosyaanin aiheuttamasta parantuneesta kolesterolin ulosvirtauskapasiteetista tai vähentyneestä herkkyydestä verenkiertohäiriöille.
Lähde: Cassidy, A., Bertoia, M., Chiuve, S., Flint, A., Forman, J. & Rimm E. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.
